Ajatuksia varaosien mallisuojasta

Hiljattain laatimassaan lausunnossa ” Position Paper on 3DP and its implications on Design Law” ECTA herättää henkiin ehdotuksensa vuodelta 2016, tosin modifioituna ja vähän eri kontekstissa. Tammikuussa 2016 muotoilemassaan lausunnossa ECTA esitti kompromissin täyden varaosasuojan ja täydellisen liberalisoinnin välillä. Sen mukaan mallisuoja varaosille voisi olla 5 vuotta ilman suojan pidennysmahdollisuutta, jonka jälkeen varaosamarkkinat avattaisiin kilpailulle. Modifioidun ehdotuksen mukaan viisivuotiskausi voitaisiin pidentää 10 vuodeksi tai 5 vuoden yksinoikeuden jälkeen varaosavalmistajat voisivat saada lisenssin valmistaa mallisuojatut tuotteet mallisuojan haltijan kanssa tekemän sopimuksen perusteella. Ellei sopimusta saataisi aikaan tuomioistuin sovittaisi kiistan osapuolten välillä.

Varaosamarkkinat

Arvion mukaan niin sanotut näkyvät ”must match” varaosat muodostavat noin 15 miljardin euron jälkimarkkinat EU:ssa. Tämä markkina koskee ECAR:in* mukaan miljoonia autonomistajia ja tuhansia PK-sektoriin kuuluvia varaosavalmistajia. ECAR:in näkemyksen mukaan mallisuojan ulottaminen näkyviin varaosiin synnyttää autonvalmistajille monopolin, joka eliminoi kuluttajien valintamahdollisuuksia ja kuristaa vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun. Kilpailun myötä hinnat laskisivat.

Auton valmistajat ovat eri mieltä vedoten muun muassa turvallisuusnäkökohtiin.

Ongelman ydin on siinä, että vajaa puolet EU:n jäsenmaista ovat kansalliseen lainsäädäntöönsä sisällyttäneet niin sanotun ”repair clause:in”, joka poistaa suojan ”must much” varaosilta, mutta muiden jäsenmaiden lainsäädännöstä tämä puuttuu, jolloin muiden kuin autonvalmistajien mahdollisuus valmistaa varaosia estyy. Tällä hetkellä sekä Ranska että Saksa, merkittävät autonvalmistajamaat, kuuluvat tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaikka liikkumista liberaalimpaan suuntaan on kummankin osalta havaittavissa. Saksa on hyväksynyt, tosin kritisoidun, uuden varaosalausekkeen, mutta Ranskassa kompastuttiin perustuslakiesteisiin. Kysymys on siis jätetty yksittäisten jäsenvaltioiden ratkaistavaksi.

Tilanne Yhdysvalloissa

USA:ssa mallisuoja (design patent law) on varaosien kohdalla ollut lähes muuttumaton sitten vuoden 1842. Poikkeusta mallisuojasta lainsäädännössä ei ole ja ohjaavia oikeustapauksia on vähän. Varaosajälkimarkkinoiden monopolisointia yritetään estää siten, että mallin tulee olla ei-funktionaalinen (ornamental). Mallisuoja evättiin esimerkiksi tapauksessa Chrysler Motors Corp. Vs. Auto Body Panels of Ohio (Fed. Cir. 1990) sillä perusteella, että Chryslerin mallisuojattu ruiskesuojain (fender) oli enemmän toiminnallinen kuin ei-toiminnallinen. Tapausta on tulkittu niin, että tuomioistuin hylkäsi suojan, koska se olisi estänyt kilpailevia kurasuojaimia.

Tapauksessa Automotive Body Parts Association v Ford Global Technologies (Fed. Cir. 2019) (ABPA v Ford) ratkaisu oli päinvastainen. Ford pystyi nimittäin näyttämään, että kilpailevia konepeltejä (hood) ja valaisimia (headlight) löytyi markkinoilta. Tuomioistuin piti Fordin mallisuojattuja tuotteita ei-funktionaalisina ja siten voimaanpantavina nimenomaan, koska vaihtoehtoisia malleja oli myytävänä.

Oikeuskirjallisuudessa on pidetty tärkeänä, että tosiasialliselle kilpailutilanteelle annetaan merkitystä, koska muuten varana on, että autovalmistajat pääsevät monopolisoimaan jälkimarkkinoita.

Tilanne EU:ssa

Yhdysvalloissa painotetaan vahvoja aineettomia oikeuksia ja kilpailtuja markkinoita. EU:ssa taas huomio kiinnittyy enemmän kuluttajiin. Periaatteessa pitäisi olla kysymys samasta asiasta, koska mitä kilpaillumpi markkina, sitä edullisempi hinta kuluttajalle. Kuluttajaa painottamalla EU:ssa on kuitenkin päädytty komplisoidumpaan lainsäädäntöön. Tähän myötävaikuttaa myös se, että EU on pitkälti sääntökeskeinen yhteisö.

Varsin aikaisessa vaiheessa EU:ssa jaettiin varaosat ”must fit” ja ”must match” tyyppisiin. Koska edellä mainitut ovat funktionaalisia, niitä ei voida mallisuojata, jota vastoin jälkimmäiset voidaan. Yhdistettynä mallien rekisteröintihakemusten summaariseen arviointiin ”must match” luokittelu asettaa niin sanotut OEM:t (Original Equipment Manufacturers) eli auton valmistajat vahvaan asemaan jälkimarkkinoilla niin sanottuja IAM:iä (Independent Aftermarket Manufacturers) vastaan.

Tämän tilanteen ratkaisemiseksi mallisuoja-asetukseen (Neuvoston Asetus (EY) N:o 6/2002) (CDR) sisällytettiin artikla 110 (1), joka toimii suojan rajoituksena. Jos varaosa valmistetaan, myydään ja käytetään tietyn tuotteen saattamiseksi alkuperäiseen kuntoon, sitä ei voida mallisuojata ja tämä ns. ”repair clause” raivaa näin tilaa IAM:lle. Artikla on oikeastaan siirtymäsäännös, jossa todetaan, että niin kauan kuin komission muutokset asetukseen eivät ole tulleet voimaan, niin edellä mainittu pätee. Muutoksia ei olla saatu aikaiseksi.

Asetus ei kuitenkaan aseta esteitä kansalliselle mallisuojalle. Direktiivissä (Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi 98/71/EY) (DD) ei ole pakottavaa säännöstä tältä osin. Direktiivin 14 artiklassa on myös siirtymäsäännös, jonka mukaan jäsenmaiden on pidettävä voimassa omat säädöksensä vaikkei ne sisällä rajoitusta. Jos ne kuitenkin tekevät muutoksia sääntöön koskien mallisuojatun osan käyttöä moniosaisen tuotteen korjaamiseen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi, niin muutos voidaan tehdä vain, jos tarkoitus on vapauttaa markkinoita.

OEM:t vastaan IAM:t

Valtaosasta kaikista moderneista tuotteista ja laitteista löytyy erilaisia osia (component parts). Tämä koskee erityisesti autoteollisuutta. Tämä liittyy siihen, että autojen kolareiden takia osia rikkoontuu ja joudutaan vaihtamaan. Yhdysvalloissa yksinään esiintyy noin 6 miljoonaa auto-onnettomuutta vuosittain. Eräiden laskelmien mukaan maailmanlaajuiset auto-osien markkinat edustavat noin 35,7 miljardia dollaria vuonna 2024. Samaisen laskelman mukaan noin neljännes koskisi ulkoisia näkyviä osia (collision parts). Erityisesti autonvalmistajamaissa talous on varsin riippuvainen autoteollisuudesta.

Autonvalmistajat kokevat, että niillä on yksinoikeus myös varaosamarkkinoihin koska ovat luoneet ja valmistaneet itse päätuotteen eli auton. Toisaalta markkinoille ovat ilmestyneet valmistajia, jotka keskittyvät vain varaosien valmistamiseen. Kuluttajilla on mahdollisuus kääntyä jommankumman puoleen.

Vakuutusyhtiöillä on myös sormensa mukana pelissä. Niiden tavoitteena on, että korjauskustannukset eivät nouse kovin korkeiksi.

Juridisesti voitaneen kiteyttää jännite immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden väliseksi. OEM:t argumentoivat vahvojen IPR:ien puolesta ja IAM:t käyttävät kilpailuoikeudellisia argumentteja. Edellisten mukaan IPR:ien painottaminen edistää innovatiivisuutta pidemmällä tähtäimellä, jota vastoin vapaa kilpailu jälkimmäisten mukaan painaa hintoja lyhyellä tähtäimellä. Yksittäiset tuomioistuinratkaisut tasapainoilevat näiden ”voimien” välillä käyttäen oppeja oikeudesta korjata (right to repair) ja toiminnallisuutta (functionality).

Ratkaisu vielä tänä vuonna?

Vaikka on käyty keskustelua direktiivin muuttamisesta liberaalimpaan suuntaan varaosien valmistamisen osalta, siinä ei olla vielä onnistuttu. Saksassa tehty muutos voi tosin vauhdittaa liberalisointia.

Koska mahdollinen muutos EU-tasolla tuskin on takautuva, on edelleen paljon mallisuojattuja varaosia. Ennen muutoksen voimaantuloa, riippuen direktiivin muotoilusta, suoja-aktiviteetti saattaa nousta.  Lisäksi autonvalmistajat eli mallioikeuksien haltijat todennäköisesti yrittävät hyödyntää muita keinoja estääkseen IAM:jä. Muut IPR:t saattavat olla avuksi tai sitten voidaan ajatella, että uusiin autoihin asennetaan anturit, jotka ilmoittavat osien muutostarpeesta ja jotka ohjaavat autoilijan käyttämään autotehtaan varaosia.

Ei ole myöskään poissuljettua, että jos varaosien jälkimarkkinaoita liberalisoidaan ”liikaa”, autojen hinnat nousevat kompensoimaan varaosista saatuja tuloja. Toisaalta en usko, että jälkimarkkinoiden vapauttaminen IAM:lle vesittäisi autonvalmistajien kannustimia innovoida.

Kuluva vuosi näyttää ainakin juridisesti mihin ollaan EU:ssa menossa varaosien liberalisoinnin osalta. Olisi yllättävää, jos OEM:ien ja IAM:ien jännite äkkiä poistuisi.

*the European Campaign for the Freedom of the Automotive Parts and Repair Market

Kuva: Kotagauni Srinivas, Unsplash.com