Aineettomien oikeuksien tuntemus on välttämätöntä työelämäosaamista

2/2020 22.4.2020

Suomessa parhaillaan valmisteilla olevan uuden kansallisen IPR-strategian yhtenä tavoitteena on tehdä aineettomien oikeuksien tietämyksestä kansalaistaito. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena on tuottaa strategian valmistelua varten laaja taustaselvitys kuluvan vuoden loppuun mennessä. Olettamus on, ettei osaaminen ole riittävällä tasolla kilpailukyvyn säilyttämiseksi, ja koulutustarjontaa IPR-oikeuksista tulee lisätä läpi koko koulutusjärjestelmän.

Aineettomien oikeuksien osaaminen on perinteisesti jaettu tekijänoikeuksien hallintaan, joka kuuluu taiteilijoiden ammatilliseen osaaminen, ja teollisoikeusosaamiseen, joka liittyy insinöörien ja teknisen alan työtehtäviin. Tietoyhteiskunnan myötä näin ei enää ole, vaan IPR-osaaminen kuuluu kaikille. Lainsäädännössä aineettomat oikeudet jaetaan edelleen tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin, mutta tekijänoikeudet koskettavat yhtä lailla myös teknisen alan toimijoita ja teollisoikeudet, kuten tavaramerkki, patentti ja designin suoja, suojaavat omaisuutta toimialasta riippumatta.

Osassa korkeakouluja IPR-opetusta on ollut jo pitkään. Vuodesta 2019 lähtien osana Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopintoja (ylempi AMK) on ollut erityisesti tutkintoa varten räätälöity IPR-verkkokurssi. Verkko-opinnot ovat avanneet opiskelijoiden ja heidän työnantajiensa silmät työn taloudelliselle arvolle. Esimerkiksi yhteisöpedagogit, joiden perinteisiä työkenttiä ovat nuorisotyön organisaatiot ja järjestöt, tekevät arvokasta työtä kehittäessään eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten hyvinvointia ja arkea. Samalla ajatellaan, että oman työn antaminen muiden käyttöön ilmaiseksi on pelkästään hyvä asia, vaikka se mahdollistaa vain toiminnan olemassaolon ja ylläpidon. Erilaisille yhdenvertaisuutta, kohtaamista, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia kehittäville ja tukeville palveluille, malleille ja muille tuotteille on valtavasti kysyntää väestön ikääntyessä. Alan kehittymisen kannalta on tärkeää, että palveluista ja tuotteista saatava tuotto palautuu sen tekijöille ja toiminnan kehittämiseen, eikä kilahda esimerkiksi ylikansallisen yhtiön tilille. Siksi on tarpeen tuntea oikeudet omaan työhön ja työpaikoilla olisi tärkeää olla keksintöilmoitusjärjestelmä.

Perusedellytys sille, että saa taloudellisen hyödyn omista oivalluksistaan on, että aineettomien oikeuksien osaaminen on hallussa. Osaaminen ja oikeuksien olemassaolo eivät luonnollisesti automaattisesti takaa rahantuloa, mutta antavat mahdollisuuden ansaitsemiseen. Omien oikeuksien ymmärtäminen myös antaa mahdollisuuden päättää, millä tavalla kehitettyä tuotetta tai palvelua voi käyttää. Tuotteen voi esimerkiksi antaa maksutta hyväksi katsomaansa tarkoitukseen tai hinnoitella muuten joustavasti.

Aineettomien oikeuksien osaamisen kehittämisen esteenä saattaa olla epätietoisuus kustannuksista ja koulutuksen tarjoajista. IPR-tietämys on kuitenkin tietoyhteiskunnan mukanaan tuomaa uutta työelämäosaamista, jota entistä suuremman työntekijäjoukon on syytä hankkia. Suomessa aineettomien oikeuksien osaamisessa on vahvat perinteet, ja maastamme löytyy suuri joukko rautaisia alan asiantuntijoita. Tällä hetkellä aineettomien oikeuksien osaamisen ja tietoisuuden lisäämiseksi työskentelevät esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallitus sekä yliopistojen yhteinen laitos IPR University Center, jotka tuottavat ja tarjoavat yleishyödyllistä alan koulutusta. Humanistisen ammattikorkeakoulun kurssi on osa samaa tarjontaa, jonka tavoitteena on tukea opiskelijoiden menestystä erittäin kilpaillulla alalla ja luoda lopulta hyvinvointia Suomeen. Aineettomat oikeudet ovat tulleet osaksi työelämäosaamista ja niiden perusteiden haltuunotto onnistuu jo yhdellä kurssilla.

Kirjoittajat