Aineettomat oikeudet ja tasapainoilu pandemian haasteiden kanssa

1/2021 22.2.2021
new normal

Keväällä 2020 kommentoin pandemian vaikutuksia tuolloin järjestettäviin paikallisiin ja kansainvälisiin IPR-tilaisuuksiin ja kokouksiin (IPRinfo 2/2020). Yksi toisensa jälkeen ne siirrettiin tuonnemmaksi tai verkkoon tai peruttiin kokonaan. Esitin tuolloin huolestumiseni sekä terveystilanteesta että taloudellisesta kehityksestä. Kuvittelin, että fyysiset tapaamiset onnistuisivat taas syksyllä 2020. Näin ei käynyt. Nyt katseet on suunnattu kesään ja syksyyn 2021. Suuria toiveita on ladattu rokotteisiin, vaikkei tätä kirjoitettaessa ole varmuutta niiden vaikutuksesta erilaisiin koronaviruksen mutaatioihin.

Koska seminaareja ja kokouksia voi varsin hyvin pitää erilaisten verkkopalveluiden avulla, kysymys kuuluu: Mitä muita mahdollisia vaikutuksia, välillisiä tai välittömiä, pandemialla on ollut tai tulee olemaan aineettomiin oikeuksiin?

Rokotteet

Pandemian pitkittymisen myötä kysymys patentoitujen lääkkeiden tai muiden keksintöjen pakkolisensseistä on noussut esille. Kynnystä pitäisi kenties madaltaa. Yritykset pohtivat varmasti myös patenttistrategioitaan. Liian torjuva asennoituminen rokotteiden lisensointiin kriisin aikana voi pidemmän päälle kostautua menetettynä maineena ja myyntinä.

Toinen mahdollisuus on säätää poikkeus myös muihin IPR-oikeuksiin, kuten tekijänoikeuksiin, kriisin varalle. IPRinfo-lehdessä 3/2020 julkaistussa artikkelissa ”3D Printing: How an Emerging Technology May Help Fight a Pandemic” kirjoittajat pohtivat asiaa. Yksi mahdollisuus heidän mielestään olisi avata muille keksijöille tilapäinen määräaikainen mahdollisuus hyödyntää suojattua teknologiaa ihmishenkien pelastamiseksi. Esimerkkinä mainitaan tiettyjen hengityskoneiden osien valmistaminen 3D printtausta hyödyntäen tekijänoikeushaltijan lupaa kysymättä. Jälkikäteiskeksijät eli niin sanotut ”follow-on innovators” sitoutuisivat kuitenkin olemaan julkaisematta digitaalisia ohjeita laitteiden tai lääkkeiden 3D printtaukselle.

Julkisuudessa on myös käyty keskustelua siitä missä määrin on perusteltua, että julkista rahoitusta rokotteen pikaiseen kehittämiseen saaneet lääkeyhtiöt ovat oikeutettuja patenttien suomaan yksinoikeuteen tältä osin. Jo ennen lääkeviranomaisten hyväksyntää tehdyt tilaukset toimivat vastaavalla tavalla eli kaupallisen menestymisen takeena.

Verkkokauppa

Pandemian mukanaan tuomien erimuotoisten rajoitusten myötä fyysinen kaupankäynti, kenties elintarvikemyymälöitä lukuun ottamatta, on joutunut merkittävien haasteiden eteen. Elleivät rajoitukset esim. koskien aukioloaikoja pikkuhiljaa poistu, uhkaa konkurssiaalto.

Uutena ilmiönä on myös se, että verkossa vahvistuvat yritykset ostavat tavaramerkkejä ja varastoja, mutta eivät fyysisiä kauppoja eivätkä ne palkkaa henkilökuntaa palvelukseensa. Kauppaketjut alkavat myydä muiden tavaramerkkejä (third-party brands) netissä. Liiketoiminta ei siis pelkästään siirry verkkoon vaan se muotoutuu uudestaan ja mitä todennäköisimmin keskittyy.

Kasvavan verkkokaupan myötä lisääntyvät myös erilaiset kopiot ja väärennykset. On jopa yritetty kaupata väärennettyjä rokotteita. Eräiden arvioiden mukaan maailmanlaajuinen vuotuinen väärennettyjä tuotteita koskevan kaupan arvo on noin 500 miljardia euroa. Tulee viemään aikaa ennen kuin voidaan tehokkaasti puuttua tähän. EU:n komissio on viime vuoden 2020 joulukuun puolessa välissä julkaissut ehdotuksen, niin sanotun Digital Services Act:in, jonka perusteella tähän voidaan ryhtyä (IPRinfo 1/2021). Ennen kuin se on käynyt lausuntokierroksilla ja käsitelty parlamentissa ja neuvostossa vuosi tai enemmän on helposti vierähtänyt. Alustojen välistä kilpailua halutaan myös edistää niin sanottuun Digital Markets Act-ehdotukseen turvautuen.

Etätyö

Kuten verkkokauppa, etätyö on monelle ratkaisu pandemian aiheuttamille liikkumisrajoituksille. Etätyöläisenä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mitä voidaan muille lähettää ilman tekijänoikeushaltijan lupaa. Tässä kannattaa olla yhteydessä asiantuntijaan, ellei itse ole selvillä rajanvedoista.

Päätelmiä

Mahdolliset kriisin, kuten pandemian, sanelemat tilapäiset poikkeukset aineettomiin oikeuksiin, alustoilla käydyn kaupan tarkempi valvonta koskien väärennettyjä tuotteita, etätyön mahdollisesti aiheuttamat jännitteet aineettomien oikeuksien osalta pakottavat kysymään, pitääkö aineettomiin oikeuksiin suhtautua tulevaisuudessa eri tavalla?

Näyttää siis siltä, että samalla kuin IPR-suojasta tietyissä tilanteissa pitäisi voida luopua, pitää sitä taas toisaalla varjella tehokkaammin. Haastava yhtälö. Vai onko? Ei välttämättä, jos määrittelee selkeästi poikkeustilanteet ja alustojen velvoitteet. Samalla on huolehdittava siitä, että säännökset ovat riittävän joustavia huomioimaan nopeasti muuttuvaa sekä fyysistä, mutta etenkin digitaalista ympäristöä. Liian yksityiskohtainen sääntely nostaa transaktiokustannuksia ja johtaa tehottomuuteen.

Kokonaan toinen kysymys on, pitäisikö miettiä aineettomien oikeuksien tarkoitusta tarkemmin. Tavanomaisen näkemyksen mukaan aineettomia oikeuksia nähdään taloudellisina kannustimina. Jos henkilö tai yritys on valmis etukäteen, ex ante, panostamaan rahallisesti tutkimukseen ja kehitykseen, niin valtiovalta on valmis antamaan tilapäisen yksinoikeuden, monopolin jälkikäteen, ex post, syntyneeseen innovaatioon. Tätä on kutsuttu sosiaaliseksi sopimukseksi. Konstruktio taloudellisista kannustimista perustuu siihen, että innovaation keksinyt henkilö on rationaalinen voiton maksimoija. Kaupallistamalla tuotteen tai palvelun ja varmistamalla sille suojan hän saa kustannuksensa katetuksi ja voittoa sen päälle, koska hän pystyy suojauksen voimassa ollessa perimään korkeamman hinnan.

Voitaisiinko ajatella, että aineettomien oikeuksien tietyn ajallisen yksinoikeuden myöntämisen edellytyksenä olisi, ainakin osittain, että innovaatio myötävaikuttaa tärkeiden yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, kuten kestävään kehitykseen ja ympäristön monimuotoisuuden suojaamiseen? Palaan tähän.

Kirjoittajat