USPTO:n ohjeistus tekoälystä ja patentoinnista
Yhdysvaltain teollisoikeuksien virasto (United States Patent and Trademark Office, USPTO) julkaisi 13.2.2024 ohjeistuksen tekoälyavusteisista keksinnöistä (Inventorship Guidance for AI-Assisted Inventions). Ohjeistuksen tarkoituksena on määritellä viraston linja erityisesti keksijyyteen liittyvissä kysymyksissä. Ohjeistus koskee kaikkia patenttihakemuksia ja myönnettyjä patentteja sekä ennen että jälkeen ohjeistuksen julkaisun.
Ohjeistuksen antamisen taustalla on tekoälyjärjestelmien merkityksen korostuminen innovaatioprosesseissa. Vaikka tekoälyavusteiset keksinnöt eivät ohjeen mukaan ole kategorisesti patentointikelvottomia, keksijyyteen liittyvän analyysin tulee keskittyä luonnollisen henkilön panostuksiin keksinnön luomisprosessissa. Patenttisuojaa voidaan edelleen hakea vain sellaisille keksinnöille, joiden luomiseen luonnollinen henkilö on antanut merkittävän panoksen. Ohjeistuksessa muistutetaan, ettei tekoälyn sulkeminen pois keksijän asemasta ole kannanotto tekoälyn nykyisen tai tulevan teknisen tason kannalta. Kyse on sen sijaan sen ilmaisemisesta, että lainsäädäntö mahdollistaa keksijän aseman ainoastaan luonnollisille henkilöille. Taustalla on periaate siitä, että patenttien tarkoitus on kannustaa ja palkita luonnollisten henkilöiden innovointia. Johdannon (osa I) jälkeen ohjeistus jakautuu neljään osaan:
Osassa II tarkastellaan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisua Thaler v. Vidal ja sen soveltamista yhteiskeksijyyttä koskeviin tilanteisiin (IPRinfon uutinen ratkaisusta täällä). Tiivistettynä korkein oikeus totesi ratkaisussa, että keksijän tulee olla luonnollinen henkilö. Ratkaisussa ei kuitenkaan otettu suoraan kantaa tilanteeseen, jossa keksinnön tekee luonnollinen henkilö tekoälyn avustamana. USPTO:n helmikuussa 2023 päivittämässä patenttitutkimusohjeessa on vastaavasti todettu, että jokaisen patenttiasiakirjoihin merkityn keksijän tulee olla luonnollinen henkilö.
Osassa III käydään tarkemmin läpi keksijän ja keksinnön määritelmää patenttilainsäädännössä. Korkein oikeus on linjannut, että keksinnön käsite viittaa keksijän mielessä muodostuneeseen selvään käsitykseen (conception) koko keksinnöstä. Käsitys on ikään kuin keksinnön henkinen osa. Näin ollen tekoälyavusteisten keksintöjen patentoitavuutta tutkittaessa huomio on kiinnitettävä nimenomaan luonnollisen henkilön panostukseen ja käsitykseen keksinnöstä. Vaikka tekoälyjärjestelmiä ja muita ei-luonnollisia henkilöitä ei voida ilmoittaa keksijöinä patenttiasiakirjoissa, tekoälyn käyttö keksinnön kehitysprosessissa ei estä luonnollista henkilöä olemasta keksijä.
Osassa IV käsitellään sitä, miten keksijyys tulee määritellä tekoälyavusteisissa keksinnöissä. Jokaisen patenttiasiakirjoihin merkityn keksijän on osallistuttava merkityksellisellä tavalla keksinnön luomiseen. Kun osallistumisen merkityksellisyyttä arvioidaan, tuomioistuinten tulee kiinnittää huomiota niin kutsuttuihin Pannu-kriteereihin, joiden mukaan jokaisen keksijän tulee:
- Osallistua merkityksellisellä tavalla keksinnön henkiseen osaan (conception) tai käytännön soveltamiseen
- Osallistua keksinnön kehittämiseen sellaiselta osalta, joka koko keksintöön verratessa on merkityksellinen
- Tehdä muuta kuin ainoastaan selittää oikeille keksijöille yleisesti tunnettuja konsepteja ja nykyistä tekniikan tasoa
Mikäli jokin edellä mainituista edellytyksistä ei täyty, henkilöä ei voida nimetä keksijäksi. Vaikka Pannu-kriteerit onkin kehitetty yhteiskeksijyyttä koskeviin tilanteisiin, nyt annetun ohjeistuksen mukaan ne soveltuvat myös sellaisiin tilanteisiin, joissa yksittäinen luonnollinen henkilö käyttää tekoälyä keksinnön kehittämisessä. Yhden tai useamman luonnollisen henkilön on täytynyt osallistua merkittävästi jokaiseen patenttivaatimukseen, jotta patentoinnin edellytykset täyttyvät. Ohjeistuksessa muistutetaan, että Pannu-kriteerien arviointi tehdään aina tapaus- ja patenttivaatimuskohtaisesti. Koska luonnollisen henkilön osallistumisen merkityksellisyyttä voi olla hankala arvioida, ohjeistukseen on sisällytetty ei-tyhjentävä lista periaatteista, jotka voivat helpottaa Pannu-kriteerien soveltamista tekoälyavusteisissa keksinnöissä:
- Se, että luonnollinen henkilö käyttää tekoälyä keksinnön luomisessa, ei mitätöi henkilön panosta keksijänä. Luonnollinen henkilö voidaan merkitä keksijäksi tai yhteiskeksijäksi, jos hän antaa merkittävän panoksen tekoälyavusteiseen keksintöön
- Pelkän ongelman tunnistaminen tai yleisen tavoitteen tai tutkimussuunnitelman laatiminen ei ole riittävää keksinnön henkisen osan (conception) saavuttamiseksi. Luonnollinen henkilö, joka ainoastaan esittää ongelman tekoälyjärjestelmälle, ei välttämättä ole asianmukainen keksijä tai yhteiskeksijä tekoälyjärjestelmän tuottaman keksinnön osalta. Kuitenkin merkittävä panos voitaisiin osoittaa sillä tavalla, miten henkilö rakentaa pyynnön tekoälyjärjestelmälle saadakseen tietylle ongelmalle ratkaisun
- Pelkästään keksinnön käytännön soveltaminen ei ole merkittävä panos, joka yltää keksijyyden tasolle. Siksi luonnollinen henkilö, joka pelkästään tunnistaa tekoälyjärjestelmän tuottaman lopputuloksen keksinnöksi, erityisesti kun lopputuloksen ominaisuudet ja käyttömahdollisuudet ovat selvät alan asiantuntijoille, ei välttämättä ole keksijä. Sen sijaan henkilö, joka ottaa tekoälyjärjestelmän tuottaman tuloksen ja tekee merkittävän panoksen tulokseen keksinnön luomiseksi, voi olla keksijä. Vaihtoehtoisesti tietyissä tilanteissa henkilö, joka suorittaa onnistuneen kokeen käyttäen tekoälyjärjestelmän tulosta, voisi osoittaa antaneensa merkittävän panoksen keksintöön, vaikka hän ei pystyisikään osoittamaan henkistä osaa (conception) ennen kuin keksintö on käytännössä toteutettu
- Luonnollisen henkilön, joka kehittää olennaisen perusrakenteen, josta väitetty keksintö johdetaan, voidaan katsoa antaneen merkittävän panoksen vaaditun keksinnön henkiseen osaan (conception), vaikka henkilö ei ollutkaan läsnä tai osallistunut jokaiseen vaiheeseen. Joissakin tilanteissa luonnollinen henkilö, joka suunnittelee, rakentaa tai kouluttaa tekoälyjärjestelmän tietyn ongelman pohjalta saadakseen tietyn ratkaisun, voisi olla keksijä, kun tekoälyjärjestelmän suunnittelu, rakentaminen tai kouluttaminen on merkittävä panos keksinnössä, joka luodaan tekoälyjärjestelmän avulla.
- Pelkkä tekoälyjärjestelmän omistaminen tai valvominen ei tee henkilöstä keksijää, jos tekoälyä hyödyntämällä luodaan keksintö
Osassa V käydään läpi, miten ohjeistus vaikuttaa muihin patentteihin liittyviin prosesseihin kuin keksijyyden määrittelyyn. USPTO on julkaissut myös kaksi esimerkkitapausta havainnollistaakseen, miten tekoälyavusteisiin keksintöihin liittyviä keksijyyskysymyksiä tulisi arvioida.
Ohjeistuksesta otetaan vastaan kommentteja 13.5.2024 asti. USPTO voi antaa lisäohjeita, muuttaa nykyisiä ohjeita tai antaa lisäesimerkkejä sidosryhmiltä saadun palautteen tai mahdollisten oikeudellisten päätösten pohjalta. USPTO järjestää aiheesta myös maksuttoman webinaarin 5.3.2024.
Tekoälyä hyödyntävälle keksijälle ohjeistus antaa erityisesti syytä kirjata kehitysprosessin vaiheet huolellisesti. Esimerkiksi White & Case kehottaa dokumentoimaan patentointivaatimuskohtaisesti, miten luonnollisen henkilön panostus näkyy lopputuloksessa. Tähän kuuluvat muun muassa käytetty teknologia ja sen kehittäminen tietyn ongelman ratkaisua varten, suoritetut vaiheet ja tekoälyn tuottamien ratkaisujen edelleen kehittäminen.
Ohjeistuksen pääset lukemaan täältä.
Kuva: Unsplash / Clint Adair