Julkisasiamies antaa ratkaisuehdotuksensa DSM-direktiiviin liittyvään ennakkoratkaisupyyntöön

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukaan esittäjien lähioikeuksien lakisääteinen luovuttaminen vastoin esittäjän tahtoa on EU-oikeuden vastaista. Kyseessä on ensimmäinen ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee EU:n tekijänoikeusdirektiivin (DSM) tulkintaa.

Julkisasiamies (AG Szpunar) antoi lokakuussa ratkaisuehdotuksensa asiassa C‑575/23, joka liittyi esittävien taiteilijoiden tekijänoikeuden lähioikeuksiin. Belgian ylimmän hallintotuomioistuimen (Conseil d’État) Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) pyytämä ennakkoratkaisupyyntö käsittelee DSM-direktiivin (2019/790) 18–23 artiklojen tulkintaa. Artikloissa säädetään sopivasta korvauksesta sopimuksissa, jotka koskevat tekijöiden ja esittävien taiteilijoin esitysten hyödyntämistä.

Taustaa Belgiassa

Tapauksessa on kyse Belgian kansallisen orkesterin (ONB) ja sen muusikoiden oikeusriidasta, joka on saanut alkunsa vuonna 2021. Riita osapuolten välillä liittyy kariutuneisiin neuvotteluihin työehtosopimuksesta muusikoiden esityskorvauksista. Epäonnistuneiden neuvotteluiden seurauksena Belgian hallitus puuttui asiaan ONB:n pyynnöstä ja antoi kuninkaallisen asetuksen, joka herätti vastustusta muusikoiden suunnalta.

Kuninkaallinen asetus määräsi muusikoiden oikeudet, kuten viestinnän yleisölle, jäljentämis- ja jakeluoikeudet, ONB:lle vastineeksi asetuksessa määritellystä korvauksesta. Asetus päätyi useiden valitusten jälkeen Belgian ylimmän hallintotuomioistuimen käsiteltäväksi. Muusikot väittivät, että asetuksen säännökset pakotetusta oikeuksien luovutuksesta olivat Belgian talouslain, EU:n perusoikeuskirjan sekä EU:n tekijänoikeusdirektiivien vastaisia. ONB perusteli luovutuksen olevan sallittua, sillä muusikoiden asema on verrattavissa virkamiehiin Belgian lain mukaan.

Belgian korkein hallinto-oikeus pyysi EUT:lta ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:

1) Tulkitaanko DSM-direktiivin artikloja 18-23 siten, että ne estävät lakisääteisten toimihenkilöiden lähioikeuksien siirtämisen suoraan työsuhteen nojalla?

2) Jos näin on, tulkitaanko direktiivin 26(2) artiklan käsitteitä ”toteutetut toimet” ja ”hankitut oikeudet” siten, että ne soveltuvat erityisesti ennen 7.6.2021 (direktiivin täytäntöönpanopäivä) lainsäädännön keinoin tehtyyn lähioikeuksien siirtoon?

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Ensimmäiseksi AG ehdotti, että EUT:n tulisi muotoilla uudelleen Belgian korkeimman hallintotuomioistuimen esittämät kysymykset. AG:n mielestä asiassa ei tulisi keskittyä pelkästään DSM-direktiiviin, vaan DSM-direktiiviä tulisi tulkita yhdessä direktiivien 2001/29 ja 2006/115 sellaisten säännösten kanssa, joilla esittäjille annetaan lähioikeuksia. Tämä perustuu siihen, että kansallisessa menettelyssä pannaan täytäntöön direktiivin 2001/29 artiklat 2 ja 3 sekä direktiivin 2006/115 artiklat 3 ja 7–9. Asia tulisi siis muotoilla niin, tuleeko direktiivejä 2019/790, 2001/29 ja 2006/115 tulkita yhdessä niin, että ne ovat esteenä esittäjien lähioikeuksien luovutukselle sääntelyteitse työnantajalle, kun kyseessä on julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa toteutettu esitys.

Direktiivin 2001/29 ja direktiivin 2006/115 osalta AG:n ehdotuksen mukaan, esittäjien oikeuksien luovutus ilman esittäjien tai heidän edustajien ennakkosuostumusta on ristiriidassa direktiivien kanssa. Kuitenkin, jos oikeuksien lakisääteinen luovutus tapahtuu ennakkosuostumuksella, se voitaisiin katsoa olevan EU-oikeuden mukainen.

AG totesi, että esittäjien oikeudet ovat yksinoikeuksia, mikä tarkoittaa sitä, että myös julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevilla esittäjillä on oikeus vastustaa esitystensä hyödyntämistä ilman suostumusta. Lisäksi AG katsoi, ettei EUT:n oikeuskäytäntö suostumuksen olettamuksesta sovellu tapaukseen.

Ratkaisuehdotuksessa otettiin myös kantaa Belgian korkeimman hallinto-oikeuden epäilykseen henkilöllisestä soveltamisalasta. AG totesi, että myös julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa oleviin esittäjiin tulisi soveltaa DSM-direktiivin artikloja. Suppeampi tulkinta heikentäisi direktiivin tehokkuutta.

DSM-direktiivin artiklan 26 mukaan direktiiviä sovelletaan kaikkiin teoksiin ja muuhun suojattuun aineistoon, jotka ovat 7. kesäkuuta 2021 tai sen jälkeen tekijänoikeutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön suojaamia. Soveltaminen ei vaikuta ennen kyseistä päivää toteutettuihin toimiin eikä hankittuihin oikeuksiin.

AG tulkitsi ehdotuksessaan termiä “hankitut oikeudet” ja totesi, ettei termiä tulisi tulkita liian laajasti ja sen tulisi kattaa vain oikeudet esityksiin, jotka tapahtuivat ennen kyseistä päivämäärää. Näin ollen AG:n linjan mukaan DSM-direktiivin artikloja 18–23 tulisi soveltaa 7. kesäkuuta 2021 jälkeen tapahtuviin toimiin, vaikka ne olisivat sopimusten alaisia, jotka on allekirjoitettu ennen direktiivin voimaantuloa.

Ratkaisuehdotuksessaan AG toteaa, että direktiivien artiklat ovat esteenä sille, että julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien esittäjien lähioikeudet, jotka liittyvät heidän tässä palvelussuhteessa toteuttamiinsa esityksiin, siirretään sääntelyteitse heidän työnantajalleen tilanteissa, joissa ei ole etukäteen annettu suostumusta.

Alkuperäiset uutiset löydät täältä ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen täältä.

Lue lisää:
Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö DSM-direktiivistä – IPRinfo 2.11.2023.

Kuva: Unspalsh/ Manuel Nägeli