EUT:n uusi tuomio asiassa Kwantum v. Vitra C‑227/23
Euroopan Unionin Tuomioistuin antoi 24.10.2024 ennakkoratkaisun asiassa C‑227/23 Kwantum Nederland BV ja Kwantum België BV (Kwantum) vastaan Vitra Collections AG (Vitra). Ennakkoratkaisua pyysi Alankomaiden ylin tuomioistuin tapauksesta, jossa Kwantum on myynyt tuolia, joka Vitran mukaan loukkaa sen tekijänoikeuksia.
Tiivistettynä EUT totesi, että jäsenvaltioilla ei ole valtuuksia päättää itse Bernin sopimukseen perustuen soveltaa aineellisen vastavuoroisuuden perustetta teokseen, sillä tämä kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. IPRinfossa on aiemmin käsitelty Kwantum C-227/23 tapauksen tausta ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, lue lisää tapauksesta uutisesta Kwantum C-227/23 17.9.2024.
Pääasia kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan
Ensimmäisellä kysymyksellään Alankomaiden ylin tuomioistuin kysyi, kuuluuko pääasian tilanne unionin oikeuden aineelliseen soveltamisalaan. Pääasiassa oli kyse Vitran alankomaalaisessa tuomioistuimessa nostamasta kanteesta, jossa Vitra vaatii Belgiassa ja Alankomaissa suojaa tuolille, jonka Yhdysvaltojen kansalaiset suunnittelivat kolmannessa maassa. EUT totesi, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne kuuluu unionin oikeuden aineelliseen soveltamisalaan.
EUT yhtyi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen sanoen, että direktiivin 2001/29 soveltamisalaa ei määrittele teoksen alkuperä tai tekijän kansalaisuus. Sen sijaan merkitystä on sisämarkkinoilla eli soveltamisala määrittyy unionin jäsenvaltioiden alueista.
EUT:n mukaan tilanne, jossa yhtiö vaatii tekijänoikeussuojaa jäsenvaltiossa markkinoitavalle käyttötaiteen esineelle, kuuluu unionin oikeuden aineelliseen soveltamisalaan, jos tämä esine voidaan luokitella direktiivissä 2001/29 tarkoitetuksi ”teokseksi”. Käyttötaiteen määritteleminen teokseksi edellyttää tämän direktiivin mukaan, että käyttötaide on omaperäinen eli tekijänsä luovan työn tulos. Lisäksi teokseksi voidaan luokitella vain teoksia, jotka ilmaisevat luovaa henkistä työtä (tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo, C‑310/17, EU:C:2018:899, 35–37 kohta).
Direktiivin 2001/29 10 artiklan 1 kohdan mukaan tätä tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia yhdenmukaistavaa direktiiviä sovelletaan kaikkiin teoksiin, jotka täyttävät suojaan oikeuttavat perusteet. EUT on aiemmin todennut, että kyseisessä direktiivissä määritellään yksiselitteisesti unionissa tekijänoikeuden haltijan oikeudet, jotka koskevat kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä. Tällä varmistetaan korkeatasoinen ja yhtenäinen suoja, sekä oikeuksien aineellisen sisällön täysimääräinen yhdenmukaistaminen (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Funke Medien NRW, C‑469/17, EU:C:2019:623, 35–38 kohta).
EU:n lainsäätäjä voi säätää lailla Bernin yleissopimuksen aineellisen vastavuoroisuuden perusteista
EUT tulkitsi, että Alankomaiden ylimmän tuomioistuimen toisella, kolmannella ja neljännellä kysymyksellä tarkoitettiin tiivistettynä seuraavaa: Onko direktiiviä luettuina yhdessä perusoikeuskirjan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltiot soveltavat Bernin yleissopimuksen 2 artiklan 7 kohdassa mainittuja vastavuoroisuusperusteita.
Kysymyksen pidempi versio on: Onko direktiivi 2001/29 2 artiklan a alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltiot soveltavat Bernin yleissopimuksen 2 artiklan 7 kohdassa mainittuja vastavuoroisuusperusteita.
Julkisasiamies ja EUT totesivat, että olisi EU:n kansainvälisten velvoitteiden vastaista yhdenmukaistaa EU-tekijänoikeus EU:sta peräisin olevien teosten osalta, mutta jättää kansallisella tasolla määriteltäväksi kolmansista maista peräisin olevien teosten tekijänoikeussuoja.
Direktiivissä 2006/116 sanotaan erikseen, että kolmannesta maasta peräisin olevien teoksien suoja on niin pitkä, kuin se tässä kolmannessa maassa olisi, mutta ei pidempi kuin kyseisen direktiivin mukaan. Tämä olisi hyödytön, jos teoksella ei olisi tosiasiallisesti suojaa EU:ssa.
EUT:n mukaan se, että jäsenvaltio soveltaa Bernin yleissopimuksen aineellisen vastavuoroisuuden perustetta, on direktiivin 2001/29 sanamuodon ja direktiivin tavoitteiden vastaista. Lisäksi aineettomista oikeuksista ja niiden rajoituksista on säädettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisesti lailla. Oikeus säätää tällainen laki on EUT:n mukaan pelkästään unionin lainsäätäjällä. Annettuaan direktiivin 2001/29 unionin lainsäätäjä käytti jäsenvaltioille ennen kuulunutta toimivaltaa ja tämän myötä toimivalta siirtyi unionille määrätä tästä asiasta.
Direktiivissä jätettiin jäsenvaltioille liikkumavaraa tietyissä asioissa. Lista tällaisista asioista, on kuitenkin EUT:n mukaan tyhjentävä. Joissain muissa direktiiveissä on käytetty aineellisen vastavuoroisuuden perustetta poikkeuksena suojasta, mutta direktiivissä 2001/29 sitä ei EUT:n mukaan ole.
Viides kysymys sulkee pois SEUT 351 artiklan käyttömahdollisuuden jäsenvaltioilta
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy viidennellä kysymyksellä, onko SEUT 351 artiklaa tulkittava siten, että siinä sallitaan, että jäsenvaltio soveltaa unionin oikeuden säännöksistä poiketen Bernin yleissopimuksen sisältyvää aineellisen vastavuoroisuuden perustetta teokseen, jonka alkuperämaa on Amerikan Yhdysvallat.
SEUT 351 artiklan mukaan perussopimusten määräykset eivät vaikuta siihen, mitä jäsenvaltio(t) ovat sopineet kolmansien valtioiden kanssa ennen 1.1.1958. EUT totesi kuitenkin, että edellisten kysymysten vastausten perusteella, jäsenvaltiot ei voi enää vedota tähän mahdollisuuteen aineellisen vastavuoroisuuden perusteiden osalta.
EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionissa sallitaan jäsenvaltion toteuttavan unionin oikeuden vastaisia toimia aiemman sopimuksen perusteella, mutta ei velvoiteta jäsenvaltioita siihen. Lisäksi, kun unionin oikeus kehittyy niin, että kansainvälisen sopimuksen mukainen toimenpide muuttuu unionin oikeuden vastaiseksi, ei jäsenvaltio voi enää vedota tähän sopimukseen vapautuakseen myöhemmin syntyneistä unionin oikeuteen perustuvista velvoitteistaan. Bernin yleissopimus ei ole EUT:n tulkinnan mukaan varsinaisesti ristiriidassa tämän tulkinnan kanssa. Yleissopimuksessa nimenomaan painotetaan ”kansallisen kohtelun” periaatetta ja yleissopimuksessa ei kielletä yleissopimuksen vaatimaa suojaa laajempaa suojaa.
Alkuperäinen uutinen löytyy täältä.
Lue lisää IPRinfo artikkelista Game of Chairs – EU-tekijänoikeus esteenä Bernin yleissopimuksen vastavuoroisuuslausekkeen soveltamiselle jäsenvaltioissa 17.9.2024.
Lue lisää EUT:n tuomiosta C‑227/23.
Kirjoittajat
