EUT: Esittävien taiteilijoiden lähioikeudet eivät voi siirtyä suostumuksetta sääntelyteitse työnantajalle

Euroopan unionin tuomioistuin julkaisi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin (DSM-direktiivi) tulkintaa koskevan tuomion asiassa C-575/23. Tuomiossa käsiteltiin julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien esiintyjien lähioikeuksia. EUT katsoi, että julkisoikeudellisessa palvelusuhteessa olevien esittävien taiteilijoiden lähioikeudet eivät voi siirtyä sääntelyteitse työnantajalle ilman, että esittävät taiteilijat ovat tähän etukäteen suostuneet.

Taustaa

Tapauksen taustaa on käsitelty tarkemmin IPRinffossa 12.11.2024.

Tapauksen taustalla oleva riita oli syntynyt Belgian kansallisen orkesterin (ONB) ja sen muusikoiden välille, kun osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen esittävien taiteilijoiden esityskorvauksista. Belgian hallitus puuttui asiaan antamalla esittävien taiteilijoiden kannalta epäsuotuisan asetuksen.

Asetuksen mukaan tietyt lähioikeudet, kuten viestinnän yleisölle, jäljentämis- ja jakeluoikeudet, kuuluivat ONB:lle. Muusikoille määrättiin asetuksessa myös korvaus. Tämän asetuksen EU oikeuden mukaisuus on nyt EUT:n arvioitavana.

Belgian korkein hallinto-oikeus pyysi EUT:lta ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:

1) Tulkitaanko DSM-direktiivin artikloja 18-23 siten, että ne estävät lakisääteisten toimihenkilöiden lähioikeuksien siirtämisen suoraan työsuhteen nojalla?

2) Jos näin on, tulkitaanko direktiivin 26(2) artiklan käsitteitä ”toteutetut toimet” ja ”hankitut oikeudet” siten, että ne soveltuvat erityisesti ennen 7.6.2021 (direktiivin täytäntöönpanopäivä) lainsäädännön keinoin tehtyyn lähioikeuksien siirtoon?

Asiakysymys ja vastaus

EUT tulkitsi julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukaisesti, että asiaa pitäisi tulkita DSM-direktiivin 2019/790 lisäksi myös direktiivien 2006/115 ja 2019/790 näkökulmasta. Siten EUT totesikin, että kansallinen tuomioistuin oikeastaan kysyi, että onko direktiiviä 2001/29, direktiiviä 2006/115 ja direktiiviä 2019/790 tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien esittävien taiteilijoiden lähioikeudet, jotka liittyvät heidän kyseessä olevan työnantajan palveluksessa toteuttamiinsa esityksiin, siirretään sääntelyteitse työnantajalle tämän hyödynnettäväksi ilman, että kyseiset esittävät taiteilijat ovat siihen etukäteen suostuneet.

EUT totesi, että direktiivi 2001/29/EY ja direktiivi 2006/115/EY ovat esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien esittävien taiteilijoiden lähioikeudet, jotka liittyvät heidän kyseessä olevan työnantajan palveluksessa toteuttamiinsa esityksiin, siirretään sääntelyteitse työnantajalle tämän hyödynnettäväksi ilman, että kyseiset esittävät taiteilijat ovat siihen etukäteen suostuneet.

Perustelut

ONB ja Belgian hallitus väittivät esimerkiksi, että kysymys liittyen julkisoikeudellisessa palvelusuhteessa oleviin esittäviin taiteilijoihin kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan ja että unionilla ei ole toimivaltaa vahvistaa jäsenvaltioiden virkamiesten palkkoja. EUT totesi kuitenkin, että jäsenvaltion käyttäessä toimivaltaansa aloilla, jotka eivät kuulu unionin toimivaltaan, kuten työntekijän palkan muodostavien eri tekijöiden tason määrittäminen, niiden on noudatettava kuitenkin unionin oikeutta. EUT katsoi myös, että direktiivien 2001/29, 2006/115 ja 2019/790 säännöksissä ei nimenomaisesti suljeta sen soveltamisalan ulkopuolelle julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevia esittäviä taitelijoita.

Lisäksi EUT tulkitsi, että direktiivin 2001/29 2 artiklaa ja direktiivin 2006/115 3 artiklaa, 7 artiklaa, 8 artiklaa ja 9 artiklaa on yhdessä tulkittava niin, että ne ovat esteenä sille, että niissä tarkoitetut yksinoikeudet siirretään sääntelyteitse ilman oikeudenhaltijoiden etukäteen antamaa suostumusta (kohta 104-107). Taiteilijoilla on yksinoikeus sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen esitystensä tallenteista ja näiden tallenteiden saattaminen yleisön saataviin. Lisäksi heillä on yksinoikeus sallia tai kieltää esitystensä tallenteiden vuokraus ja lainaus, yksinoikeus sallia tai kieltää esitystensä tallennus, yksinoikeus sallia tai kieltää esitystensä yleisradiointi ja välittäminen yleisölle sekä esitystensä tallenteita koskeva yksinomainen levitysoikeus. Suoja on laaja ja sillä on ennaltaehkäisevä luonne.

Direktiiveissä ei lisäksi täsmennetä tapaa, jolla suostumuksen on ilmettävä eli jäsenvaltiolla on toimivalta määrittää säännöt, jotka koskevat tätä suostumusta (kohta 123-124). Näiden sääntöjen tulisi kuitenkin olla EUT:n mukaan suppeat, jotta tekijän etukäteen antamaa suostumusta koskeva periaate jäisi itsessään vaikutuksettomaksi.

Tuomio C-575/23 löytyy täältä.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta käsittelevä IPRinfo uutinen löytyy täältä.

Kuva: Unsplash/Kael Bloom