Yksityisyyden suojan ja tekijänoikeuden punnintaa – uudet ajat vertaisverkon käyttäjien yhteystietojen luovutuksessa?

2/2017 15.6.2017
(Kuva: istockphoto.com/he-lightwriter)
Markkinaoikeus (MAO) on 12.6.2017 tekemässään ratkaisussa ottanut uudenlaisen linjan sen arvioinnissa, voidaanko operaattori velvoittaa luovuttamaan vertaisverkossa teoksia luvatta jakaneiden yhteystietoja tekijänoikeudenhaltijoille. Suunnanvaihdos ilmentää perusoikeusmyönteisempää laintulkintaa, jossa otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) yksityisyyden suojaa verkkoympäristössä korostavat ratkaisut.

Vertaisverkkoa käyttäneiden yksityishenkilöiden yhteystietojen luovuttaminen tekijänoikeutta valvoville toimijoille puhuttaa taas. Aiheeseen liittyviä ongelmia käsiteltiin laajasti IPR University Centerin tekijänoikeusseminaarissa aiemmin tänä vuonna. Tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä operaattorin luovuttamaan yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin. Keskustelua on herättänyt pykälään sisältyvän merkittävyyskriteerin arviointitapa, johon on nyt saatu markkinaoikeudelta uusi linjaus.

Perusoikeusargumentit merkittävyysarvioinnin ytimessä

Viimeisimmässä markkinaoikeuden tapauksessa (333/17) oikeudenhaltija esitti, että yksittäiset loukkaustapahtumat oli katsottava merkittäviksi, sillä ne olivat saavuttaneet huomattavan kokonaisyleisön, joka oli maailmanlaajuisesti rajoittamaton ja avoin. Tämä vastasi MAO:n aiempaa linjaa. Aiemmissa ratkaisuissaan MAO on antanut merkittävyyden arvioinnissa keskeisen merkityksen juuri vertaisverkon suurelle kokonaisyleisölle (esim. tapaukset 423/16, 424/16 ja 425/16). Loukkaustapahtumat on katsottu tekijänoikeuslain 60 a §:n tarkoittamalla tavalla merkittäviksi, sillä aineisto on saatettu satunnaisesti määräytyvän ja potentiaalisesti valtavan suuren ihmisjoukon saataville.

Tuoreessa MAO:n ratkaisussa kuultiin tuomioistuimelta uudenlaisia perusteluja. MAO otti aiempaa suuremassa määrin huomioon perusoikeusargumentit, erityisesti teleliittymien haltijoiden yksityisyyden suojan. Kimmokkeena tähän toimivat EUT:n ratkaisut sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (2002/58/EY) tulkinnasta. Lähtökohtana direktiivissä on sähköisen viestinnän luottamuksellisuus. 15 artiklan 1 kohdan mukaan luottamuksellisuutta voidaan kuitenkin rajoittaa, jos rajoitukset ovat välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia demokraattisen yhteiskunnan toimenpiteitä tiettyjen säädettyjen päämäärien toteuttamiseksi. Yksi tällainen päämäärä on muiden henkilöiden oikeuksien suojaaminen. Suomen tekijänoikeuslain 60 a § nojautuu yksityisyyden suojan näkökulmasta juuri tähän poikkeukseen.

EUT:n ratkaisut muutoksen takana

Tietosuojadirektiivin 15 artiklan tulkintaa on täsmennetty EUT:n ennakkoratkaisuissa, joiden pääasioissa on ollut kyse tunnistetietojen luovutuksesta tekijänoikeusloukkauksen selvittämiseksi. Tapauksessa Promusicae (C-275/06 28.1.2008) EUT katsoi, ettei jäsenvaltioille ollut teollis- ja tekijänoikeusdirektiivissä (2004/48/EY) asetettu velvollisuutta sallia henkilötietojen luovutusta siviiliprosessin yhteydessä tekijänoikeuden suojan varmistamiseksi, mutta tällainen sääntely ei ollut myöskään kiellettyä. Sähköisen viestinnän tietosuoja- ja muita direktiivejä sekä niihin perustuvaa kansallista lainsäädäntöä tulisi kuitenkin tulkita siten, että saavutetaan eri perusoikeuksien välinen tasapaino. Näistä perusoikeuksista EUT mainitsi omaisuudensuojan, yksityisyyden suojan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Lisäksi lainsäädäntöä tulisi tulkita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Asiassa Bonnier Audio (C-461/10 19.4.2012) EUT jatkoi perusoikeuksien välistä tasapainoa korostavaa linjaansa. Sen mukaan ristiriitaa tietosuojadirektiivin sekä teollis- ja tekijänoikeusdirektiivin välillä ei ole tapauksessa, jossa kansallinen lainsäädäntö antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden punnita yksittäistapaukseen liittyviä vastakkaisia etuja ja ottaa suhteellisuusperiaate huomioon.

Yhdistetyissä asioissa C-203/15 ja C-698/15 Tele2 Sverige ja Watson ym. (21.12.2016) käsiteltiin systemaattista tunnistetietojen tallentamista. Ratkaisun mukaan perusoikeudet ovat esteenä lainsäädännölle, jolla edellytetään operaattoreilta tietoliikenteen tunnistetietojen tallentamista muuten kuin rikosepäilyjen tapauksessa. Perusteluissaan EUT korosti perusoikeusmyönteistä laintulkintaa vielä aiempaa enemmän. Se totesi, että sähköisen viestinnän luottamuksellisuutta koskevia rajoituksia on tulkittava suppeasti, eikä pääsääntöä saa tehdä tyhjäksi poikkeuksen soveltamisalaa laajentamalla. Perusoikeuksien (yksityiselämän kunnioitus, henkilötietojen suoja, sananvapaus) rajoittamisen tulee kunnioittaa niiden keskeistä sisältöä ja ehdottomasti noudattaa suhteellisuusperiaatetta. EUT viittasi myös aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jonka mukaan henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa.

Huomio konkreettisen loukkauksen vakavuuteen

Tuoreessa ratkaisussaan MAO viittaa edellä kuvattuihin EUT:n linjauksiin ja ensimmäistä kertaa tuo laajasti esiin omaisuudensuojan ja yksityisyyden suojan välisen punninnan, joka on merkittävyysarvioinnin taustalla. Tekijänoikeuslain 60 a §:än sisältyvän merkittävyyskynnyksen tarkoitus on rajata tietojen luovutuksen mahdollisuus vain tarpeeksi vakaviin ja moitittaviin tekoihin. Julkisessa keskustelussa on pitkään ollut kiistanaiheena, onko yksittäisen teoksen tai sen osan lyhytkestoinenkin jakaminen niin moitittavaa, että se oikeuttaa yksityisyyden suojan rajoittamiseen. MAO oikaisi nyt aiempaa linjaansa katsoen, ettei pelkästään hetkellinen toiminta ollut säännöksen tarkoittamalla tavalla merkittävää, vaikka oikeudenhaltijan määrittämä kokonaisyleisö voisikin muodostua suureksi.

Selkein muutos MAO:n uudessa linjassa on merkittävyysarvioinnin painopisteen siirtyminen yksittäisistä teleliittymistä suoritettuihin konkreettisiin loukkauksiin oikeudenhaltijan kokeman (osittain teoreettisen) menetyksen sijaan. Tapauksessa MAO huomautti, ettei hakija ollut esittänyt näyttöä siitä, että mistään yksittäisestä teleliittymästä tapahtuva toiminta olisi ollut toistuvaa, pitkäkestoista, koskenut useita teoksia tai vaikuttanut toisten vertaisverkon käyttäjien toimintaan. Näin ollen kukin yksittäinen loukkaustapahtuma oli katsottava vähäiseksi, eikä merkittävyyskynnys ylittynyt. Lausunto poikkeaa huomattavasti aiemmista ratkaisuista, joissa on määrätty kerralla jopa tuhansia yhteystietoja luovutettaviksi.

Kohti uutta oikeuskäytäntöä?

EUT:n tietosuojaratkaisuista on jo pitkään ollut luettavissa selkeä perusoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen korostus, ja yksityisyyden suojaa koskeva argumentaatio on EUT:ssa vahvistunut vuosien mittaan. MAO on ratkaisuissaan viitannut punnintatilanteen olemassa oloon, mutta taloudelliset oikeudet ovat ohittaneet yksityisyyden suojaa puoltavat argumentit vertaisverkkojakamista koskevissa tapauksissa riippumatta siitä, millaiseen tekoon teleliittymän haltija on tosiasiassa syyllistynyt.

Uuden linjauksen myötä yhteystietojen saaminen muodostuu entistä vaikeammaksi. MAO tunnustaa ratkaisussaan, että oikeudenhaltijoiden voi olla teknisistäkin syistä vaikea hankkia vaadittua näyttöä esimerkiksi toistuvasta ja pitkäkestoisesta loukkauksesta. Tästä huolimatta MAO päätyi korostamaan yksityisyyden suojan poikkeuksen suppeaa tulkintaa. Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, ja esimerkiksi 14.6.2017 MAO on myöntänyt tietojen säilyttämistä koskevan turvaamistoimen aiemman käytännön mukaisilla perusteilla (asia 351/17). Nähtäväksi jää, miten uusi linjaus käytännössä vaikuttaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksiin puuttua tekijänoikeuden suojaamien aineistojen vertaisverkkojakamiseen. Suuri vaikutus lienee sillä, miten korkeaksi oikeudenhaltijoilta vaadittava näyttökynnys todellisuudessa muodostuu.

Johanna Rahnasto
oikeusnotaari

Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana IPR University Centerissä kesällä 2017.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn