Tekoälyn ja immateriaalioikeuksien jännitteestä

Vaikka WIPO (World Intellectual Property Organization) jo vuonna 2019 julkaisi raporttinsa tekoälystä ”Artificial Intelligence”[1] vasta Open AI:n marraskuussa 2022 yleisön käyttöön tuoma ChatGPT moninkertaisti kiinnostuksen tekoälyyn. ChatGPT:n käyttö on laajentunut miltei räjähdysmäisesti. Sillä oli tämän vuoden alussa arviolta noin 900 miljoonaa käyttäjää viikossa.

WIPO:n silloinen pääjohtaja Francis Gurry tosin totesi jo raporttia julkistettaessa, että

”Artficial intelligence is a new digital frontier that will have a profound impact on the world, transforming the way we live and work.”

Lisäksi Landing AI and deeplearning.ai:n silloinen toimitusjohtaja Andrew Ng, katsoi raportin esipuheessa tekoälyn olevan uusi sähkö. Hän jatkaa seuraavasti:

”I can hardly imagine an industry which is not going to be transformed by AI.”

Ennustus on käymässä toteen. Nykyään kuluu tuskin päivääkään ilman tekoälyyn tavalla tai toisella liittyvää uutisraporttia. Hiljattain Lauttasaari-lehden päätoimittaja pyysi anteeksi tekoälyn generoiman, todellisuuspohjaa vailla olevan katugallupin julkaisua lehdessä. Ylen ja Mainos TV:n uutisankkureiden kasvoja on kaapattu. Rakennetaan datakeskus toisensa jälkeen, jotta kapasiteettia riittäisi laajojen kielimallien kouluttamiseen. Käydään vilkasta keskustelua sähkön riittävyydestä ja hinnasta sekä datakeskusten perustamisen työllistävästä vaikutuksesta.

Tietoomme tulee tietysti myös pääosin myönteisiä viestejä. Tekoälyn avulla pystytään tehokkaammin ja ympäristöä säästäen, ohjaamaan energian käyttöä. Se edistää yksilöllistä opetusta saaden aikaan parempia oppimistuloksia. Tekoäly osoittautuu tarkemmaksi esimerkiksi rintasyöpäkasvaimien tunnistajaksi kuin tehtävään kouluttautunut asiantuntija. Yleensä diagnostiikka tarkentuu ja uusia yksilöllisiä lääkkeitä voidaan kehittää aiempaa halvemmalla.[2] Leikkauksia tehdään jo tekoälyrobotin avulla ja kohta ne sujuvat pelkästään sen toimesta, ja niin edelleen.

Kysymys kuuluu: mikä vauhdittaa tekoälyn nopeaa kehitystä ja millä tavalla se liittyy tekijän- ja teollisoikeuksiin, vai liittyykö ollenkaan?

Tekoälyn nopea kehittyminen ja yleistyminen

Tekoälyn nopeaan kehitykseen on tietysti monia syitä: niin yritys- ja teknologiakohtaisia kuin sääntelyyn liittyviä näkökohtia. Vaikutukset voivat näkyä joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Yritysten välinen kilpailu on ilman muuta myötävaikuttanut tekoälyn kehittymiseen. Esimerkiksi amerikkalaisen Open AI:n ja brittiläisen DeepMind:in eli nyttemmin Microsoftin ja Googlen keskinäinen kilpailu on tärkeä tekijä.[3] Kumpi tuo markkinoille ensimmäisenä tietyn tekoälyn saavuttaman läpimurron? Mikä tekoälytyökalu saavuttaa yleisön suosion?

Kilpailu tekoälyasiantuntijoista on kovaa. Silicon Valley Kaliforniassa näyttää tuottavan läpimurtoja. Osasyy tähän saattaa olla, ettei siellä sovelleta työntekijöiden määräaikaisia kilpailukieltoja kuten esimerkiksi Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa tai Euroopassa. Täten osaajat piilaaksossa voivat kitkatta siirtyä yrityksestä toiseen edistäen jotakin tiettyä projektia ja siten luoda lisäarvoa.

Kaiken kaikkiaan on argumentoitu, että sääntely EU:ssa on hidastanut tekoälyn kehitystä verrattuna Yhdysvaltoihin. Lisäksi riskirahoittajat ovat valmiita investoimaan herkemmin ja enemmän yhdysvaltalaisiin startupeihin. Suunnattu poliittinen ohjaus ja valtiollinen rahoitus on myös edistänyt Kiinan läpimurtoa tekoälymarkkinoilla.

Kaiken tämän huomioon ottaen voitaneen todeta, ettei ole mitenkään varmaa, että valtavat satsaukset tekoälyyn maksavat itsensä takaisin, ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Eikö siis tekoälyn kohdalla toimi sama taloudellinen logiikka kuin immateriaalioikeuksien saralla?

Muutama sana tekijän- ja teollisoikeuksien kannustimista

Nykyään varsin yleinen käsitys sekä tekijänoikeuksista, mallioikeuksista että patenteista on, että ne toimivat taloudellisina kannustimina uusien teosten, tuotteiden ja keksintöjen luomiselle. Antamalla lakiin perustuva yksinoikeus kirjailijalle, taiteilijalle, suunnittelijalle tai keksijälle valtiovalta antaa myös keinot niiden suojaamiselle muilta. Tämän oikeuden perusteella oikeudenhaltija pystyy estämään kilpailijoita hyödyntämästä tekijänoikeudellisesti suojattua teosta, suojattua mallia tai patentoitua keksintöä. Taloudellisesti tarkasteltuna hän saa tietyn laajuisen ja -kestoisen monopolin teokselleen, mallilleen tai keksinnölleen. Oikeudenhaltija pystyy näin kattamaan tutkimuksesta ja kehityksestä aiheutuneet kiinteät kustannuksensa. Ilman suojaa kilpailija saattaa kopioida tuotteen ilman mainittuja kustannuksia ja saa näin kilpailuedun.[4] Tämä voi sinänsä hyödyttää kuluttajaa.

Mielenkiitoista on kuitenkin huomata, että ns. teollinen vallankumous – eli vuosien 1750–1850 välillä tapahtunut teollinen kehitys – ei tutkimusten mukaan saanut alkuaan sen takia, että luotiin moderni patenttijärjestelmä Englannissa. Teollinen vallankumous alkoi siksi, että liberalisoitiin olemassa oleva vallanpitäjien oikuista riippuvainen systeemi, jonka perusteella myönnettiin erityisoikeuksia milloin kenellekin kuninkaan kanssa väleissä olevalle. Kriteerit patenttien myöntämiselle olivat myös nykyistä tiukemmat.[5]

Amerikkalaistutkijoiden Michele Boldrinin ja David K. Levinen kuvaamien 1700-, 1800- ja 1900-lukuja koskevien tutkimusten lopputulema on sama, eli yhteys suojan ja innovaatioiden sekä luovan työn välillä ei ole ilmeinen. Esimerkiksi 1700-luvun osalta on tutkittu klassista musiikkia tekijänoikeudellisesti suojaamattomana ja suojattuna ja todettu, että tekijänoikeus ei ainakaan ole ollut omiaan lisäämään tuotetun musiikin määrää.[6]

Tämän päivän lopputulema edellä mainitusta argumentoinnista voidaan vähän provosoiden kiteyttää tunnetun amerikkalaisen ekonomistin Fritz Machlupin jo melkein 70 vuotta sitten lausumaan, kun hän 50-luvun loppupuolella tutki yhdysvaltalaisen patenttijärjestelmän toimivuutta:

”If we did not have a patent system, it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge of its economic consequences, to recommend instituting one. But since we have had a patent system for a long time, it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge, to recommend abolishing it.”[7]

Tämä lausuma koskenee myös tekijänoikeusjärjestelmää.

Jos siis tänä päivänä hyväksytään immateriaalioikeuksien kannustinvaikutus ainakin mikrotasolla – se lienee varsin luonteva lähtökohta – on todettava, että tekoälyn ja immateriaalioikeuksien taloudellinen suhde ainakin päällisin puolin vaikuttaa löyhältä. Tekoälyn erittäin ripeä kehittyminen ei näytä olevan immateriaalioikeuksien kannustimista kiinni. Näyttää mieluummin päinvastaiselta eli niistä huolimatta.

Tekoälyn ja tekijänoikeuksien tasapainoilu  

Viime aikoina on käynyt varsin selväksi, että tekijänoikeudet ovat ainakin osittainen este tai jarru laajojen kielimallien kouluttamiselle ja kehittämiselle. Jotta kehitystyö tapahtuisi lain sääntöjen mukaisesti, tekoäly-yrityksen tulee pääsääntöisesti saada tekijänoikeuden haltijalta lupa tekijänoikeuden piiriin kuuluvan materiaalin käyttämiseen. Kuten tunnettua, EU:n digitaalisia sisämarkkinoita koskevasta direktiivistä (DSM) löytyy tätä koskeva poikkeus. Sen sijaan Yhdysvalloissa käydään saman kysymyksen tiimoilta useita ryhmäkanteeseen perustuvia oikeustaisteluita käsitteen ”free use” soveltuvuudesta eri tilanteisiin. Näissä on kysymys niin sanotusta ”input” käsitteen tulkinnasta.

Toinen teemaan liittyvä ilmiö on se, milloin voidaan päätyä siihen, että tekoälyä käyttämällä luotu musiikkikappale, kirjoitus tai taiteellinen luomus täyttää tekijänoikeuden kriteerit luovuudesta eli originaliteetista. Kuinka monta käskyä eli ”promptia” on annettava ennen kun omaperäisyysedellytys täyttyy tekijänoikeuden saamiseksi ja mikä pitää olla promptien antajan panos kaiken kaikkiaan? Toinen haaste on, että käskyjen ja niiden vaikutusten kuvaaminen todistusmielessä ei ole aivan yksinkertaista luovuuden näyttämiseksi.[8]

On joka tapauksessa tehtävä ero ”AI-assisted” ja ”AI-generated”, eli tekoälyavusteisten ja tekoälyn generoimien tuotoksen välillä. Tällä hetkellä ainakaan jälkimmäinen ei saa suojaa EU:ssa eikä Yhdysvalloissa. Luonnollisen henkilön tulee olla tekijä, suunnittelija tai keksijä.

Hiljattain eli 18.3.2026 julkaistussa Yhdistyneiden Kuningaskuntien mielenkiintoisessa raportissa ”Copyright and Artificial Intelligence” tekoälyn ja tekijänoikeuksien tasapainoilusta todetaan muun muassa näin:

”We want to assure that our approach to copyright allows us to realise the extraordinary potential of AI to grow the economy, create new, more rewarding jobs, and improve living standards, while protecting the UK´s position as a creative powerhouse.”

Kieltämättä haastava tehtävä. Se on huomattu myös muualla. Asian selvittämiseksi Iso-Britannian hallitus pyysi kannanottoja neljään vaihtoehtoon eli a) tekijänoikeuden ja tekoälyn suhteen säätämiselle ei tehdä mitään (option 0); b) tekijänoikeuden vahvistaminen edellyttäen lisenssiä kaikissa tapauksissa (option 1); c) laaja poikkeus tiedonlouhinnalle (option 2); ja d) tiedonlouhinta poikkeus sisältäen opt-out-mahdollisuuden ja avoimuustoimenpiteitä (option 3).

Kannanotot vaihtelivat luonnollisesti riippuen vastaajan taustasta. Selvää näytti kuitenkin olevan, että hallituksen suosimasta alkuperäisestä kannasta eli vaihtoehdosta 3 ollaan luopumassa kannanottojen perusteella. Hallitus painottaa myös, ettei päätöksenteossa tule kiirehtiä, vaan ratkaisu tulee tehdä huolella ja harkiten.

Entä patenttioikeudet?

Näyttäisi siltä, että sekä Iso-Britanniassa että EU:ssa mahdollisuus suojata tekoälytyökaluja on laajentunut. Tämä voi johtaa ainakin eräiden yhtiöiden siirtymiseen liikesalaisuuksien ja tekijänoikeussuojan parista patenttistrategioiden toteuttamiseen.[9]

Yhdysvalloissa tietokoneohjelmistot ja tekoälyn avulla implementoidut keksinnöt voidaan periaatteessa suojata patentilla. Edellytyksenä näyttäisi kuitenkin olevan, että tekoälykeksintö esitetään konkreettisena teknisenä ratkaisuna, ei yleisenä tietojenkäsittelynä tai päätöksentekona.[10]

On kuitenkin huomattava, että sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa ainoastaan luonnollinen henkilö voidaan nimetä keksijäksi. Tästä on hyvä esimerkki amerikkalaisen keksijän Stephen Thalerin menestymätön yritys saada tekoälykone DABUSin keksimät laitteet suojatuiksi DABUSin nimissä patentteina EU:ssa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Myös patenttien osalta tietty tasapainoilu tekoälyn kanssa näyttäisi olevan tarpeen, kuitenkaan ei samalla tavoin kuin tekijänoikeuden osalta.

Päätelmiä

Näyttää siltä, että tekoäly puskee eteenpäin omalla painollaan ja koettelee immateriaalioikeuksien rajoja. Tekijänoikeus tietyssä määrin rajoittaa tai suitsii tekoälymallien harjoitusmahdollisuuksia ja mallien laajempaa käyttöä, mikäli pyrkimyksenä on saada immateriaalioikeussuojaa, pyrkimystä patentoimiseen ei niinkään.

Jännite tekoälyn ja immateriaalioikeuksien välillä tulee jatkumaan. Tekoälyhuuman keskellä on kuitenkin tärkeää pitää ihmisyys keskiössä.

______________

[1] WIPO Technology Trends 2019 Artificial Intelligence.

[2] Nigel Toon, How AI Thinks, Great Britain 2024 luvut 13-15. Kts myös Reid Hoffman + Greg Beato, Superagency, What Could Possibly Go Right with Our AI Future, New York 2025 esim. s. 55 ss.

[3] Parmy Olson, Supremacy, AI, ChatGPT and the race that will change the world, UK 2024.

[4] Max Oker-Blom, “Incentive vs access” – lyhyt katsaus immateriaalioikeuden ikuisuuskysymykseen, Lakimies 7-8/2013 s. 1357-1363.

[5] Michele Boldrin – David K. Levine, Against Intellectual Monopoly, New York 2008 s. 44.

[6] Ibid. s. 187 ss.

[7] Mt teos s. 36. Lausuman alkuperä on tekijöiden mukaan johdettavissa Machlupin pitäaikaiseen tutkijakolleegaan Edith Penrose:een.

[8] Kts Pramode Chiruvolu, Deborah J. Kirk, Don L. Vieira, Alistair Ho, Whose AI Is It Anyway? Key Developments in the Evolving Relationship Between AI and IP, Skadden Insights – April 2026, jossa ilmaisevat asian mm. näin : “ Questions remain as to whether AI-generated output by “machines” can obtain IP protection in the absence of a human author or inventor, and courts internationally have yet to resolve the issue of whether IP-protected content is fair game for training AI large language models(LLMs)” .

[9] Ibid.

[10] Lin Li, Ed Walsh, Nancy Song, and Holger Veenhuis, A Comparative Overview of Patenting AI Inventions, wolf greenfield April 16, 2026.

______________

Kuva:  iStock / AndreyPopov