Tekoäly tekijänoikeuslain haastajana

3/2017 5.10.2017
(Kuva:pexels.com/Lorenzo Cafaro)
Lainsäädäntö elää jatkuvassa muutospaineessa teknologian kehittyessä. Tekijänoikeuslainsäädännön näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi laintulkintojen sovittamista tekoälyyn ja sen avulla luotuihin tietokantoihin. Voidaanko tekoälyllä luotuja teoksia suojata tekijänoikeuslain mukaisilla suojalajeilla ja jos voi, kenelle oikeudet kuuluvat?

Tekoäly on laajasti määriteltynä tietokoneohjelma, joka kykenee älykkäiksi laskettaviin toimintoihin.  Tekoälyä voidaan opettaa syöttämällä pohjadataa ja haluttu lopputulos. Kerättyä pohjadataa analysoimalla luodaan tekoälyn avulla  tulos, josta saattaa muodostua esimerkiksi yritykselle arvokasta omaisuutta.

On mielenkiintoinen kysymys, saako tekoälyllä luotu tulos oikeudellista suojaa, ja kuka on oikeudenhaltija. Jos tulos on tietokanta, kyseeseen tulevat erilaiset tekijänoikeuslain takaamat suojavaihtoehdot: tietokantojen tekijänoikeussuoja, eurooppalainen sui generis -oikeus sekä luettelosuoja.

Tekoäly ja tekijänoikeussuoja

Tietokanta saa tekijänoikeuslain 1 §:n mukaista suojaa, jos sen rakenne on itsenäinen ja omaperäinen. Tietokannan voisi tulkita olevan itsenäinen ja omaperäinen, jos esimerkiksi aineiston valinta täyttää tämän määritelmän.

Esimerkiksi, jos tietokanta muodostuisi miljoonista runoista, jotka tekoäly järjestäisi sille opetetulla tavalla, olisi suoja riippuvainen rakenteen omaperäisyydestä. Tekoäly voisi kuitenkin huomata runojen välillä myös muita kuin opetettuja yhteyksiä ja muokata rakennetta vielä erilaiseksi. Tekoäly voi myös luoda runoja tai muunlaisia tuotoksia, esimerkiksi sävellyksiä.

Voisiko tekoälyn tuotoksen siis tulkita olevan luovan työn tulos? Voisiko rakenne tällöin olla yksittäistapauksessa itsenäinen ja omaperäinen? Vastaus lienee ei – teoskynnyksen ylittyminen on epätodennäköistä ottaen huomioon, että usein tekoälyn opettamista sanelevat rajoitteet, jotka eivät välttämättä jätä tilaa luomisen vapaudelle.

Tekijänoikeuden omistajuus

Jos teoskynnys ylittyisi ja tekijänoikeudella olisi haltija, kuka se olisi? Ei ainakaan tekoäly ”itse”, sillä tekijänoikeuden yleisten oppien perusteella on selvää, että tekijänoikeus syntyy teoksen luoneelle fyysiselle henkilölle.

Tekijänoikeuskomitean mietinnön 1987:8 mukaan tietokone eikä sitä ohjaava tietokoneohjelma pysty aikaansaamaan teoskynnyksen ylittämiseen tarvittavaa luovaa ja omaperäistä panosta. Komitean mielestä myöskään tekoälyn kehittäminen ei tuonut tähän periaatteellista muutosta. Tämän vuoksi tietokone ei voi olla teoksen tekijä vaan suojan saamisen edellytyksenä oleva panos on aina ihmisen aikaansaama. Tietokonetta on siksi pidettävä aina vain teknisenä apuvälineenä, jota tekijä voi käyttää apunaan teoksen luomisessa.

Tekoäly on kehittynyt vuodesta 1987, mutta sen taustalla on aina ihminen. Ihmisen roolia tekoälyn luomien tietokantojen ”tekoprosessissa” voi havainnollistaa seuraavalla yksinkertaistetulla esimerkillä.

Professori voi kertoa assistentilleen muutamalla sanalla, millaisen tietokannan hän haluaa keräämästään materiaalista. Tällöin professori antaa käytännössä idean assistentille tietokannan luomiseen ja assistentti itse tekee luovat valinnat tietokannan rakenteen suhteen. Jos oletetaan, että tällainen tietokanta nauttisi tekijänoikeussuojaa, syntyisi tekijänoikeus assistentille, sillä tekijänoikeudella ei suojata ideoita. Toinen vaihtoehto voisi olla tekijänoikeuslain 6 §:n mukainen yhteisteos.

Entäpä jos assistentti olisi tekoäly, joka toteuttaisi vastaavat asiat koneoppimisen avulla? Professori syöttäisi tälle materiaalin ja kertoisi puheella tekoälylle, millainen tietokannan tulisi olla. Näin tekoälylle annettaisiin jälleen idea, mutta toteutuksenkin tekisi tekoäly. Jos oletetaan, että tekoäly loisi tässä tilanteessa vastaavan tietokannan kuin ihminen olisi luonut, kuuluisi tekijänoikeus luultavasti professorille, vaikka tämä käytännössä onkin puheella esittänyt vain idean tietokannan rakenteesta. Tällöin asia tulkittaisiin niin, että tekoäly on vain apuväline. Toisaalta voitaisiin tulkita, että kyseessä oleva luovan työn tulos ei ole kenenkään, ja näin ollen vastaava tietokanta tekoälyn luomana ei saisi lainkaan tekijänoikeussuojaa. Tarvittaisiin ihmisassistentti, jotta tietokannan rakenne voisi saada suojaa.

Tutkijoiden mukaan vieläkään ei ole onnistuttu keksimään todella älykästä tekoälyä, joka osaisi täysin matkia ihmisen kognitiivisia toimintoja. Mikäli tekoälyn tarjoama ratkaisu, kuten tässä tapauksessa tietokanta, voitaisiin tulkita itsenäiseksi ja rakenteeltaan omaperäiseksi, olisi tekijänoikeussuoja tekoälyn muodostamalle tietokannalle mahdollistettava niin, että alkuperäinen tekijänoikeus syntyisi datan syöttäjälle eli esimerkiksi professorille. Tämä henkilö tai nämä henkilöt myös ratkaisevat haasteet, joita tekoälyn kehittäminen vaatii. Jos tekoälyllä muodostettua tietokantaa ajatellaan ”opettajan” henkisen ja luovan työn tuloksena, se voisi mahdollisesti saada tekijänoikeussuojaa.

Kysymykseen tekoälyn muodostaman tietokannan tekijänoikeussuojasta ei siis pystytä antamaan yleistä vastausta, vaan asia on arvioitava tapauskohtaisesti. Nykytilanteessa kysymys ratkaistaan esimerkiksi sopimuksin ja tekijänoikeuslain 40 b §:n nojalla, jolloin taloudelliset oikeudet siirtyvät työnantajalle, jos tietokanta on luotu työ- tai virkasuhteessa.

Tekoäly ja sui generis -suoja

Jos tekijänoikeussuoja ei sovellu tekoälyllä luotuihin teoksiin, toinen vaihtoehto on EU-oikeudellinen sui generis -suoja. Tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti sillä, joka on valmistanut tietokannan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta, on yksinomainen oikeus määrätä työn koko sisällöstä tai sen laadullisesti tai määrällisesti arvioiden olennaisesta osasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin. Suoja pohjautuu tietokantadirektiiviin 96/9/EY.

Vuonna 1996 voimaan tulleen direktiivin asettamat kriteerit ovat monitulkintaisia suhteessa tekoälyllä luotuihin tietokantoihin. On vaikeaa arvioida, mitä on huomattava panostus sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen, jos tekoäly pyrkii keräämään ja analysoimaan dataa tehokkaasti ilman mainittavaa panostusta. Toisekseen, vaikka sui generis -suoja ulottuisikin tekoälyllä luotuun tulokseen, on hyvin vaikeaa arvioida, mikä on laadullisesti tai määrällisesti arvioiden työn olennainen osa. Oikeuskäytännössä suoja on nähty laajana, sillä se on kattanut myös epäolennaisten osien järjestelmällisen kopioinnin.  Liian laajaa suojaa voi pitää suurena rajoitteena datan keräämisestä ja uudelleenkäytöstä syntyvälle liiketoiminnalle ja tutkimukselle.

Sui generis -suojan saamisen epävarmuus on hyvin ongelmallista ottaen huomioon tekoälyä hyödyntävien tahojen määrän. Edellä esitetyn esimerkin valossa professorin tekoälyassistentin luoma tietokanta ei tässä saisi edes sui generis -suojaa, jos siihen ei olisi kohdistunut huomattavaa panostusta.

Lopuksi, jos tekoälyllä luotu tietokanta saisi sui generis -suojaa, muodostaisi suojan paljon kritisoitu laajuus mielestäni myös ongelman. Tietokantadirektiivin 10 artiklan mukainen 15 vuoden ajan jatkuvasti voimassa oleva ja uusiutuva suoja voisi käytännössä johtaa ikuiseen suojaan, koska dataa kerätään ja analysoidaan tekoälyn avulla suuria määriä. Tällöin myös tietokantojen olennainen sisältö voi muuttua jatkuvasti.

Kolmas vaihtoehto tekoälyllä luodun tietokannan suojalle on pohjoismainen luettelosuoja. Tekijänoikeuslain 49 §:n ensimmäisen momentin ensimmäisen kohdan mukaan sillä, joka on valmistanut luettelon, taulukon, ohjelman tai muun sellaisen työn, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, on yksinomainen oikeus määrätä työn koko sisällöstä tai sen laadullisesti tai määrällisesti arvioiden olennaisesta osasta.

Jos tekoälyllä luotuun tietokantaan on yhdisteltynä paljon tietoja, saa luotu tietokanta hyvin todennäköisesti luettelosuojaa. Myös tämä suoja syntyy suoraan oikeushenkilölle eli esimerkiksi yritykselle tai yliopistolle.

Tekijänoikeuslainsäädännön tulisi varmistaa tekninen yhteentoimivuus

Ainoastaan luettelosuojan ulottuminen tekoälyllä muodostettuihin tietokantoihin jättää suojan alaan tulkinnanvaraisuutta. Tekijänoikeuslain mukainen suoja on siis epävarma vaihtoehto tekoälyn avulla muodostetuille tietokannoille. Varmempi vaihtoehto on suojata tietokantansa esimerkiksi sopimuksin, mutta jos suojaa tarvitaan kolmatta osapuolta vastaan, sopimuksistakaan ei ole hyötyä.

Tekijänoikeusjärjestelmä tulisi tuoda nykypäivään ja näin mahdollistaa säännösten tekninen yhteentoimivuus. Säännösten tulisi taata selkeät säännöt tekoälyn tulosten mahdolliselle suojaamiselle, mutta toisaalta tiedon monopolisoituminen tulisi estää sallimalla esimerkiksi tekstin- ja datanlouhinta lainsäädännössä.

Mari Pesola
oik. yo.
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana Aalto-yliopiston Tutkimus- ja innovaatiopalvelut -yksikössä. Artikkeli perustuu Pesolan ON-lopputyöhön ”Tekoälyllä luotujen tietokantojen tekijänoikeuslain mukainen suoja” (2017).