Tekoäly ja tekijänoikeus

3/2025 2.6.2025
Tekoäly ja oikeuden vaaka

Johdanto

Tekoäly tuo uusia kysymyksiä monille oikeudenaloille. Yksi näistä aloista on tekijänoikeus, joka on kehitetty aivan erilaista maailmaa ja aikakautta varten. Tekoälyjärjestelmiä kehittävät tai soveltavat yritykset ja muut toimijat kohtaavat vaikeuksia yrittäessään noudattaa tekijänoikeuslakia. Ongelmia on erityisesti kolmella osa-alueella:

  • Voiko tekijänoikeus estää tekoälyn kehittäjiä käyttämästä teoksia harjoitusdatassa?
  • Onko generatiivisen tekoälyjärjestelmän tuotos tekijänoikeudellisesti suojattavissa ja kuka on tekijä, jos tekoälyä käytetään tehtävissä, joissa on perinteisesti tarvittu ihmisen luovuutta?
  • Ovatko tekoälymallit tekijänoikeudellisesti suojattavissa?

Analysoimme seuraavassa kaikkia näitä osa-alueita selvittääksemme, miten tekijänoikeusjärjestelmä sopeutuu tekoälyn aikakauteen ja miten sitä voidaan tekoälyn yhteydessä hyödyntää.[i] Muita aineettomia oikeuksia käsittelemme tässä vain hyvin pinnallisesti ja rajaamme kokonaan analyysin ulkopuolelle muut oikeudenalat, kuten tietosuojan ja EU:n uudet tekoäly- ja datasäädökset, joilla sinällään voi olla paljonkin vaikutusta siihen, mitä aineistoa tekoälyn kouluttamiseen voidaan käyttää ja mitä tekoälyjärjestelmällä ja sen tuottamilla tuloksilla saa tehdä.[ii]

Yksinoikeus estää tekoälykoulutus

Luovan työn tuloksia suojaa tekijänoikeus. Sitä säätelevät kansalliset lait[iii], EU:n direktiivit[iv] ja kansainväliset sopimukset[v]. Kaikki, mikä on omaperäistä ja ilmaistua, on suojattu tekijänoikeudella. Teoksen ei tarvitse olla rekisteröity tai tekijänoikeudellisesti merkitty (esim. ©-merkki) eikä sen tarvitse myöskään olla taiteellinen. Alkuperäisen teoksen on oltava omaperäinen henkinen luomus. Tekijänoikeudellisesti suojattuja ovat vain ne teokset ja teosten osat, jotka ilmentävät tällaista luovuutta. Tekijän on täytynyt tehdä luovia valintoja teosta tehdessään.[vi]

Esimerkiksi kaunokirjallisen tekstin kirjoittaminen sisältää yleensä luovia valintoja, kun kirjoittaja valitsee, mitä sanoja käyttää ja missä järjestyksessä. Toisaalta mikään yksittäinen sana tuollaisessa teoksessa ei ole tekijänoikeudellisesti suojattavissa. Laajemmat tekstit ja pidemmät otteetkin sisältävät usein niin paljon omaperäisyyttä, että ne ovat tekijänoikeudellisesti suojattuja, mutta yksittäinen sana tai muutama sana tekstistä poimittuna ei sitä ole.

Mitä tämä tarkoittaa tekoälyn kannalta? Koneoppimisessa tilastollisia malleja koulutetaan käyttämällä suuria määriä dataa, esimerkiksi tekstiä tai kuvia. Tekoälymalliin sisällytetään sitten tietoa eri sanojen tai kuvan elementtien yhteenkuuluvuuden todennäköisyyksistä. Erityisesti suuria kielimalleja (engl. Large Language Models, LLM) koulutettaessa alkuperäisen koulutustekstin sanat korvataan niitä kuvaavilla yksilöllisillä tunnisteilla (engl. token), minkä jälkeen malli koulutetaan ennustamaan todennäköisin seuraava tunniste. Mallia käytettäessä annetaan alkukontekstiksi kehote (engl. prompt), jota sitten käytetään ennustamaan seuraavat tunnisteet. Lopuksi tunnisteet muunnetaan taas sanoiksi ja lauseiksi. Tällaisen mallin avulla esimerkiksi generatiivinen tekoälyjärjestelmä voi tuottaa tekstejä tai kuvia, jotka muistuttavat ihmisen luomia tekstejä tai kuvia.

Tässä artikkelissa mallilla tai tekoälymallilla tarkoitetaan siis laskennallista mallia, jonka avulla voidaan käsitellä dataa ja tuottaa ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä tekoälyn keinoin. Tekoälymalli on tekoälyjärjestelmän ydinosa, jonka avulla järjestelmä kykenee suorittamaan sille määriteltyjä tehtäviä. Sitä ei pidä tässä yhteydessä sekoittaa mallioikeudessa tarkoitettuun yksinoikeuden kohteeseen, jolla tarkoitetaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista.[viii]

Kuva 1. tekoälyjärjestelmän kehittämisen ja käytön eri vaiheet voivat olla tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä. Kuva: Olli Pitkänen

Tekijänoikeuden kannalta ensimmäinen kysymys on, tapahtuuko prosessissa mitään tekijänoikeuden kannalta merkityksellistä eli onko mahdollista, että siinä loukataan jonkun tekijänoikeutta.[ix] Pelkkä tekstin lukeminen tai kuvien katseleminen ei ole tekijänoikeudellisesti merkityksellistä. Myöskään yksittäisten sanojen tai niiden merkkien kopiointi ei loukkaa tekijänoikeutta, koska kuten edellä todettiin, yksittäiset sanat eivät ole tekijänoikeudellisesti suojattavissa. Suurempien tekstikokonaisuuksien tai kokonaisen kuvan kopioiminen sen sijaan voi loukata tekijänoikeutta.[x] Tekoälymallin kouluttaminen voi siis loukata tai olla loukkaamatta tekijänoikeutta riippuen koulutusalgoritmista: kopioidaanko koulutuksessa tekijän luovia valintoja vai analysoidaanko yksittäisten sanojen välistä etäisyyttä. Tyypillinen, hieman yksinkertaistettu koneoppimisprosessi koostuu tekstin lukemisesta, mahdollisten epäolennaisten merkkien poistamisesta ja tuloksen muuntamisesta tunnistesarjoiksi. Tämän jälkeen tulokset tallennetaan tyypillisesti tunnistesarjoiksi oppimisprosessia varten, joka sitten toistetaan useita kertoja. Vaihtoehtoisesti aineisto tallennetaan ensin sellaisenaan ja muunnetaan sitten lennossa oppimisen aikana, mutta tämä on paljon tehottomampi lähestymistapa kuin edellinen. On todennäköistä, että tunnistesarjat sisältävät myös alkuperäisen tekijän tekemien luovien valintojen tuloksia. Näin ollen algoritmista riippuen on edelleen mahdollista, että koneoppimisprosessi tekee kopioita alkuperäisistä teoksista ja on siksi tekijänoikeudellisesti merkityksellinen.

Tätä kirjoitettaessa on Yhdysvalloissa vireillä oikeudenkäynti, jossa The New York Times on haastanut OpenAI:n ja Microsoftin tekijänoikeusrikkomuksesta. Yhtenä esimerkkinä siitä, miten tekoälyjärjestelmät käyttävät The Timesin aineistoa, mediatalo väitti ChatGPT:n toistaneen lähes sanatarkasti tuloksia Wirecutterista, The Timesin tuotearvostelusivustosta.[xi] OpenAI kiistää tämän. Yhtiö sanoo, että heidän järjestelmässään on käytetty mekanismeja, joilla rajoitetaan tahatonta muistamista ja estetään tekoälymallien koulutusaineiston kopioituminen tuotoksiin.[xii] Emme vielä tiedä, miten kiista päättyy, mutta jos The Times on oikeassa, on todennäköistä, että OpenAI:n ChatGPT olisi tekijänoikeuslainsäädännön vastainen myös Euroopassa. Olisi vaikea ymmärtää, miten ohjelmiston tuotos sisältää ”lähes sanatarkkoja” kopioita harjoitusdatasta, jos niitä ei itse asiassa kopioida ensin tekoälymalliin. Toisaalta, jos OpenAI on oikeassa, on paljon vaikeampi sanoa, tapahtuuko prosessissa mitään tekijänoikeuden kannalta merkityksellistä.

Poikkeukset koulutuksen sallimiseksi

Jos tekoälymallin kouluttaminen on tekijänoikeudellisesti merkityksellistä, voidaanko kansallisesta tekijänoikeuslaista löytää poikkeus tai rajoitus, joka tekisi kouluttamisesta sallittua?

Tekijänoikeuslaki antaa tekijöille vahvoja yksinoikeuksia, kuten oikeuden valmistaa teoksesta kappaleita eli kopioida sitä sekä saattaa teos yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna. Sellaisenaan ne muodostaisivat tekijöille usein liiankin vahvan aseman teosten hyödyntämisessä. Niinpä yksinoikeuksia on pyritty tasapainottamaan poikkeuksilla ja rajoituksilla. Ne vaihtelevat maittain, mutta tyypillisesti niihin kuuluvat kirjastojen, oppilaitosten, museoiden tai arkistojen suorittama jäljentäminen, kuvitus opetus- tai tutkimustarkoituksiin, vammaisten hyväksi, ajankohtaisten tapahtumien saattamiseksi yleisön saataville sekä siteeraustarkoituksessa tai karikatyyrinä. Yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita ei myöskään koske tilapäistä kappaleen valmistamista, joka on väliaikaista, välttämätön osa teknistä prosessia, mahdollistaa teoksen siirron verkossa tai laillisen käytön, eikä sillä ole itsenäistä taloudellista merkitystä. Monissa maissa on myös laillista valmistaa kappaleita tekijänoikeudella suojatuista teoksista yksityiseen käyttöön. EU on hiljattain edellyttänyt DSM-direktiivin[xiii] 4 artiklassa, että jäsenvaltioiden on säädettävä rajoituksesta, joka koskee laillisesti saatavilla olevien teosten kopiointia tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, jollei tekijä ole nimenomaisesti ja asianmukaisella tavalla pidättänyt tätä oikeutta. Tekstin- ja tiedonlouhintaa tutkimusorganisaatioissa ja kulttuuriperintölaitoksissa ei voida rajoittaa tällaisella varauksella (3 artikla). Suomessa nämä direktiivin vaatimukset on toteutettu tekijänoikeuslain 13 b §:ssä.

Tekijänoikeuden haltijan yksinoikeus on pääsääntö, ja poikkeuksia ja rajoituksia on tulkittava suppeasti. Näin ollen tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevaa rajoitusta ei pitäisi tulkita laajemmin kuin se on nimenomaisesti ilmaistu direktiivissä. Mielenkiintoinen kysymys on, sisältyykö tekstin ja datan louhintaan tässä yhteydessä myös koneoppimisen koulutusprosessit. Direktiivin 2 artiklassa määritellään, että ’tekstin- ja tiedonlouhinnalla’ tarkoitetaan automaattista analyysitekniikkaa, jonka tarkoituksena on analysoida digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä ja dataa tietojen, esimerkiksi muttei yksinomaan mallien, suuntausten tai korrelaatioiden, tuottamiseksi. Useimmat asiantuntijat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että tämä määritelmä kattaa myös koneoppimisen. Myös tekoälysäädöksen[xiv] 53 artiklan (1)(c)-kohdasta ja johdannon kohdasta 105 saa sen käsityksen, että lainsäätäjä on tarkoittanut DSM-direktiivin tiedonlouhintaa koskevaa poikkeuksen soveltuvan tekoälyn koulutukseen. Vaikka emme voi olla varmoja asiasta ennen kuin EU:n tuomioistuin ottaa asiaan kantaa, oletamme, että tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttäminen tekoälyn kouluttamiseen on sallittua, kun se tapahtuu DSM-direktiivin 3 ja 4 artiklan mukaisesti.[xv]

Tästä näkökulmasta tekoälymallin kouluttaminen tekijänoikeudella suojattuja teoksia sisältävillä tiedoilla olisi laillista, elleivät oikeudenhaltijat ole nimenomaisesti pidättäneet oikeutta itsellään. Tämä ei kuitenkaan tee lailliseksi kehittää generatiivista tekoälyjärjestelmää, joka tuottaa kopioita tekijänoikeudella suojatuista teoksista. Luvattomien kopioiden tekeminen ei muutu lailliseksi vain esittämällä väitteen, että kopiokoneessa on tekoälyä!

Pohditaan seuraavaksi tekijyyttä tekoälyn tuotosten osalta.

Tekijyys

Tekijänoikeuslain mukaan tekijä on henkilö, joka on luonut teoksen. Usein tekijänoikeus siirtyy ainakin osittain esimerkiksi työnantajalle tai kustantajalle, mutta tekijä on silti edelleen teoksen alun perin luonut ihminen. Tekoälyn roolin kasvaessa herää kysymyksiä siitä, kuka on tekoälyn avulla tuotetun teoksen tekijä?

Kuten edellä todettiin, tekijänoikeuden saaminen edellyttää, että teos on itsenäinen ja omaperäinen, tekijän oma henkinen luomus. Tekijän on täytynyt tehdä luovia valintoja teosta luodessaan.

Jos tekoälyä käytetään prosessissa, joka tuottaa jotakin, joka koetaan luovaksi, on olemassa useita vaihtoehtoja sille, mistä luovuus on peräisin.

Ensinnäkin tekoälyn käyttäjä voi käyttää järjestelmää luovalla tavalla. Näin on nykyään usein esimerkiksi silloin, kun Adobe Photoshopin kaltainen ohjelmistotuote sisältää useita tekoälyteknologiaa sisältäviä työkaluja. Kun kuvia muokataan Photoshopissa, nämä tekoälytyökalut voivat mahdollistaa monimutkaisen muokkauksen, mutta useimmissa tapauksissa valinnat tekee edelleen ohjelmiston inhimillinen käyttäjä. Samoin käyttäjä voi syöttää esimerkiksi ChatGPT:n kaltaiselle palvelulle kehotteen (engl. prompt), joka voi itsessään olla omaperäinen, jopa tekijänoikeuden suojaama, ja saada tekoälyn tuottamaan jotain ainutlaatuista.

Toiseksi ohjelmiston kehittäjä on saattanut tehdä luovia valintoja, jotka vaikuttavat järjestelmän tulokseen siten, että se vaikuttaa luovalta riippumatta siitä, miten sitä käytetään.

Kolmanneksi tekoälyjärjestelmä voi perustua yleiseen malliin, joka on koulutettu käyttäen dataa, joka sisältää luovia teoksia, kuten sanomalehtiartikkeleita, romaaneja, sävellyksiä, kuvia tai maalauksia. Vastaavasti data, jota käytetään mallin hiomiseen tiettyä sovellusta varten, voi sisältää teoksia. Kuten edellä todettiin, on mahdollista, että näiden teosten osalta tehdyt luovat valinnat heijastuvat myös järjestelmän tuotokseen, jolloin sen luovuus voidaan jäljittää harjoitusaineiston alkuperäisiin tekijöihin.

Luovalta vaikuttava tekoälyn tuotos voi siis itse asiassa olla eri henkilöiden tekemien luovien valintojen tulos. Itse asiassa se on usein monien henkilöiden luovuuden yhdistelmä, jota tekijänoikeuslaissa kutsutaan yhteisteokseksi. Elleivät tekijät ole luovuttaneet oikeuksiaan tai sopineet toisin, yhteisteoksen kaupalliseen hyödyntämiseen tarvitaan kaikkien suostumus, mikä voi olla varsin monimutkaista.

Nykyisin useimmissa luovuuden määritelmissä edellytetään, että tekijä on ihminen.[xvi] Näin ollen tekoälyä ei voida tällä hetkellä pitää tekijänä. Hyvä kysymys on kuitenkin se, voiko automaattisesti luotu teos ylipäätään olla tekijänoikeuden kohteena? Vaikka tekijänoikeuksien kaltaiset yksinoikeudet voivat motivoida ihmisiä ja yrityksiä tutkimaan, luomaan ja keksimään uusia, hyödyllisiä tuotteita, ne voivat myös luoda monopoleja, jotka ovat haitallisia yhteiskunnalle ja taloudelle. Siksi olisi harkittava huolellisesti, onko yksinoikeuksien myöntäminen automaattisesti syntyneille teoksille yhteiskunnallisesti toivottavaa. Jos vastaus on myönteinen, kenelle tekijänoikeudet pitäisi myöntää?

Jotkut uskovat, että jonain päivänä on tarpeen myöntää oikeuksia tekoälylle itselleen. Tämä edellyttäisi todennäköisesti, että jotkin tekoälyjärjestelmät saavuttaisivat oikeushenkilöllisyyden. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin vaikea nähdä, mitä ongelmia tämä ratkaisisi.

Havaittava omaperäisyys

Yksi tekijänoikeusjärjestelmän keskeisistä periaatteista on se, että tekijänoikeus ei edellytä hakemuksen tekemistä eikä virallista tutkimusprosessia kuten patentit. Sen sijaan kenen tahansa pitäisi voida vain havainnoimalla arvioida, onko teos omaperäinen ja siten tekijänoikeudellisesti suojattavissa. Käytännössä tämä voi olla vaikeaa jopa asiantuntijalle, mutta periaatteessa kuka tahansa voi lukea tekstin tai kuunnella musiikkikappaleen ja päätellä, onko se tekijänoikeudellisesti suojattu vai ei.

Härkönen on osuvasti todennut: ”Luomisprosessissa tehdyillä vapailla luovilla valinnoilla on itsessään väliä, mutta niiden tulee myös jollain tavalla ilmetä lopputuloksesta (teoksesta). Mielenkiintoinen kysymys onkin, tuleeko vapaiden luovien valintojen olla ilmiselvästä teoksesta nähtävillä (tai muutoin aistein havaittavissa) ilman tekijän myötävaikutusta – toisin sanoen, niiden havaitsemisen ei tule edellyttää sitä, että tekijä ne erikseen teoksen kokijalle indikoi.”[xvii]

Kuva2 Ernest Hemingway: Across the River and into the Trees (suom. Joen yli puiden siimekseen), 1950. Kuva: Olli Pitkänen.

Teknologian kehitys on jo haastanut tämän. Valokuvasta voi olla mahdotonta sanoa, onko valokuvaaja tehnyt luovia valintoja kuvaa laatiessaan vai onko kuva vain satunnainen tilannekuva. Tekoälyn soveltaminen tekee yhä vaikeammaksi arvioida, onko teos tekijänoikeuden suojaama, vain lopputulosta tarkastelemalla. Jos kuva olisi esimerkiksi ihmisen tekemä maalaus, tekijänoikeus suojaisi sitä, mutta jos se olisi tekoälyjärjestelmän automaattisesti tuottama, se ei olisi. Härkösen mukaan omaperäisyyden mittapuu liittyy monilta osin yhtä paljon luovaan prosessiin kuin lopputulokseen.[xviii] Ongelmana näyttää siis olevan se, että jatkossa tarvitsemme enemmän tietoa siitä, miten teokset luodaan, jotta voimme arvioida niiden suojaa, mikä on ongelmallista edellä mainitun lähtökohdan näkökulmasta, jonka mukaan luovien valintojen tulisi ilmetä lopputuloksesta. Tarvitaanko tekijänoikeuden ja teollisoikeuksien väliin uusi aineeton oikeus, joka suojaa omaperäisyyttä ja luovuutta tekijänoikeuden tavoin, mutta edellyttää hakemukseen perustuvaa tutkimusta ennen kuin viranomainen myöntää oikeuden?

Kuva3 Reijo Keskikiikonen: Tommi, Tekijänoikeusneuvosto 2016:4, https://okm.fi/lausunnot-2016.

Onko tämä tekijänoikeudellisesti suojattu teos – vai pelkkä satunnainen tilannekuva? Tekikö valokuvaaja luovia valintoja? Mahdotonta sanoa, jos emme tiedä, miten kuva on tuotettu. Tässä tapauksessa tekijänoikeusneuvosto katsoi, että valokuvan keskeinen elementti on sen ottamisen onnistunut ajoitus, mutta se ei yksin riitä tekemään kuvasta itsenäistä ja omaperäistä. Siksi se ei ole tekijänoikeudellisesti suojattu. Valokuvalla on kuitenkin silti tekijänoikeuslain mukainen rajoitetumpi suoja valokuvaajan lähioikeuden nojalla.

Lähioikeudet

Toinen tekijänoikeusjärjestelmän ongelma-alue suhteessa teknologian kehitykseen ovat naapuri- eli lähioikeudet. Ne muistuttavat tekijänoikeutta, mutta ovat jossain määrin heikompia oikeuksia, eivätkä ne edellytä omaperäisyyskynnyksen ylittymistä. Euroopassa esimerkiksi suoja-aikadirektiivi (direktiivi 2006/116/EY) antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää muidenkin valokuvien suojaamisesta kuin niiden, jotka ovat riittävän itsenäisiä ja omaperäisiä saadakseen tekijänoikeussuojan. Siksi monissa Euroopan maissa muita kuin omaperäisiä valokuvia suojataan lähioikeudella, jota kutsutaan usein valokuvaajan oikeudeksi. Vastaavasti ääni- ja kuvatallenteiden – musiikin, television ja elokuvien – tuottajat saavat suojaa tallenteilleen, mutta esimerkiksi pelien tai tapahtumien tuottajat eivät. Jokaisella valokuvan ottajalla on oikeus kuvaansa, mutta piirroksen on ylitettävä teoskynnys, ennen kuin se saa suojaa. Yleisesti ottaen vaikuttaa melko sattumanvaraiselta, milloin jokin asia on suojattu lähioikeudella ja milloin ei. Lähioikeuksien monimutkaisuuden taustalla saattaa olla taipumus suojella aineettomaan varallisuuteen tehtyjä investointeja.[xix]

Tärkein ero tekijänoikeuden ja lähioikeuksien välillä on se, että jälkimmäiset eivät edellytä luovia valintoja. Tekoälyn kehittyminen tekee näistä rajoitetuista oikeuksista entistäkin epäselvempiä, sillä digitalisoituminen hämärtää keinotekoisten luokittelujen välisiä rajoja: onko tekoälyn muokkaaman valokuvan ja tekoälyn tuottaman muun kuvan välillä mitään eroa? Miksi toisia pitäisi suojella ja toisia ei?

Angloamerikkalaisessa tekijänoikeusperinteessä korostetaan tekijänoikeuden taloudellisia näkökohtia, kuten tekijöiden oikeutta hyötyä taloudellisesti luovuudestaan ja työnantajien suhteellisen laajaa mahdollisuutta hankkia oikeuksia työntekijöidensä luomiin teoksiin (”contract for services” Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai ”work for hire” Yhdysvalloissa). Manner-Euroopan perinteessä, erityisesti Ranskassa, korostetaan enemmän alkuperäisen tekijän moraalisia oikeuksia luomukseensa (”droit d’auteur”). Useimmat lainkäyttöalueet sijoittuvat jonnekin näiden kahden ääripään väliin ja pyrkivät tasapainottamaan luovien henkilöiden ja maksavien tilaajien edut.

Kuten edellä todettiin, ainakin jotkin lähioikeudet näyttävät suojaavan erityisesti investointeja aineettomaan varallisuuteen. Tekijänoikeuden taloudellisilla näkökohdilla voi olla jokseenkin samanlainen peruste: tekijän, joka on sijoittanut aikaa, taitoa ja luovuutta, tai työnantajan, joka on maksanut palkkaa työntekijälle, pitäisi hyötyä teoksesta. Siksi voisi olla toivottavaa siirtää tekijänoikeusjärjestelmää siihen suuntaan, että tekoälyjärjestelmään tai sen hyödyntämiseen investoineelle annetaan oikeus tekoälyn avulla luotuihin teoksiin.[xx]

Tekoälyjärjestelmän sisältämät arvokkaat osat

Viimeinen alue, jota käsittelemme, on tekoälyjärjestelmän itsessään sisältämät arvokkaat osat. Monissa tapauksissa, kuten aiemmin todettiin, koneoppimisjärjestelmä ottaa syötteenä suuren määrän dataa, josta se tuottaa kehittyneiden tietokoneohjelmien avulla mallin. Tämä tekoälymalli sisältää kaikki alkuperäisen datan olennaiset ominaisuudet, mutta se on paljon pienempi, siirrettävämpi ja tehokkaampi. Siksi tekoälymallilla voi olla paljon liiketoiminnallista arvoa. On kuitenkin todennäköistä, että mikään aineeton oikeus ei kata sitä.

Tekijänoikeussuojan saaminen siis edellyttää, että teos on tekijän oma henkinen luomus. Tekijän on täytynyt tehdä luovia valintoja teosta luodessaan. Koska tietokoneohjelmat tuottavat mallin automaattisesti, prosessiin ei yleensä liity luovia valintoja. Siksi tekoälymalli ei todennäköisesti ole tekijänoikeudellisesti suojattavissa. Vain jos ihminen osallistuu mallin kehittämiseen tekemällä luovia valintoja, lopputulos voi olla tekijänoikeudellisesti suojattavissa.

Vaikka tekoälymallin tekijä siis tuskin saakaan tekijänoikeutta malliin, on mahdollista, että kolmansilla osapuolilla voi olla siihen oikeuksia. Tekoälymalli luodaan tietokoneohjelmilla, joiden tekijöiden luovat valinnat saattavat näkyä myös mallissa, jolloin ohjelmien tekijöillä saattaa olla oikeuksia myös malliin. Jos harjoitusdataan sisältyvä tekijänoikeudella suojattu teos puolestaan kopioidaan tekoälymalliin, teoksen tekijänoikeuden haltijasta voi tulla yksi tekoälymallin tekijänoikeuden haltijoista. Sama pätee myös muihin aineettomiin oikeuksiin, kuten esimerkiksi tavaramerkkeihin: jos suojattu tavaramerkki kopioidaan tekoälymalliin, on mahdollista, että tavaramerkin haltijalla on (tavaramerkin suojan laajuus huomioon ottaen) sananvaltaa mallin käytössä.

Yleensä tekoälymalliin ei sovelleta tietokannan sui generis -oikeutta. Tämä johtuu siitä, että tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetun EU:n direktiivin 96/9/EY mukainen sui generis -oikeus edellyttää määrällisesti tai laadullisesti huomattavaa investointia sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen. Näin ei yleensä ole tekoälymallien kohdalla. Vaikka niiden kehittäminen voi vaatia merkittäviä investointeja, investointi ei kohdistu tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen vaan pikemminkin mallin automaattiseen luomiseen, joka Euroopan unionin tuomioistuimen (C-203/02 ”Horseracing”) mukaan ei ole oikeutettu suojaan:

”Tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän investoinnin käsite […] on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan voimavaroja, jotka käytetään olemassa olevien aineistojen etsintään ja niiden kokoamiseen tietokantaan. Se ei kata niitä voimavaroja, jotka käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen.”

Toki koulutusmateriaalin kerääminen ja käsittely on merkittävä ja kallis toimenpide, joka tosin voi olla uudelleenkäytettävissä eri malleissa. Tähän erikoistuneet yritykset keräävät koulutusmateriaalia ja tarjoavat sitä tekoäly-yrityksille koulutusta varten. Todennäköisesti tämä on tulkittava niin, että koulutusmateriaali saattaa olla sui generis -oikeuden suojaama tietokanta, mutta tämä oikeus tuskin siirtyy tekoälymallin suojaksi, koska edellä kuvatulla tavalla investointi ei kohdistu itse malliin.

Pohjoismaissa on lisäksi edelleen käytössä niin sanottu luettelosuoja (tekijänoikeuslaki 49 §). Jos suuri määrä tietoja kootaan luetteloksi, taulukoksi tai vastaavaksi, se on suojattu luettelosuojalla. On huomattava, että tämä oikeus ei edellytä samanlaisia investointeja kuin tietokantojen sui generis -oikeus. Niinpä jos tekoälymallia pidetään suuren määrän tietoja sisältävänä yhdistelmänä, on mahdollista, että malli on suojattu luettelona.

Voisiko tekoälymallissa olla jotain patentoitavaa? Jotta keksinnölle voidaan myöntää patentti, sen on oltava uusi, keksinnöllinen ja sen on oltava teollisesti käyttökelpoinen. Keksinnön katsotaan sisältävän keksinnöllisen askeleen, jos se ei ole alan ammattilaiselle ilmeinen, kun tekniikan taso otetaan huomioon. Koska tekoälymalli tuotetaan automaattisesti deterministisellä tietokoneohjelmalla, se tuskin sisältää keksinnöllisiä tai muita kuin ilmeisiä vaiheita, vaan pikemminkin suuren määrän muita kuin keksinnöllisiä vaiheita. Niinpä malli itsessään tuskin on patentoitavissa, vaikka sen avulla voidaan mahdollisesti tuottaa uusia keksintöjä.

Näyttääkin siltä, että tekoälyjärjestelmän arvokkain osa voi ainakin suurelta osin jäädä niin tekijänoikeuden kuin muidenkin aineettomien oikeuksien järjestelmän ulkopuolelle.

Päätelmät

Algoritmista riippuen koneoppimisprosessi voi olla tekijänoikeuden kannalta merkityksellinen. Jos tekoälykouluttamiseen liittyy tekijänoikeudella suojatun teoksen alkuperäisen tekijän tekemien luovien valintojen kopioiminen, se voi loukata tekijän yksinoikeuksia. Toisaalta, jos koneoppimisprosessia voidaan pitää tekstin- ja tiedonlouhintana, se voi kuulua DSM-direktiivissä määritellyn rajoituksen tai poikkeuksen piiriin ja näin ollen olla laillinen EU:ssa. Kuitenkin jos generatiivisen tekoälyjärjestelmän tuotos sisältää kopioita harjoitusaineistossa olevista teoksista, sitä ei voida perustella kyseisellä rajoituksella tai poikkeuksella.

Sekä tekoälyjärjestelmän tuottamat tulokset että järjestelmän arvokkaimmat osat voivat jäädä tekijänoikeuden ja muidenkin aineettomien oikeuksien suojan ulkopuolelle. Yrityksillä on kannustimia lobata lainsäätäjiä lisäsuojan saamiseksi. Tämä lisää riskiä, että tekijänoikeusjärjestelmään, joka on jo nyt monimutkainen, yksityiskohtainen ja tapauskohtainen, säädetään jatkossa taas yksi erityinen sääntökokonaisuus lisää.

_________________________

[i] Olemme aikaisemmin esittäneet samoja pohdintoja englanninkielisissä blogipostauksissa osoitteessa https://1001lakes.com/blog/

[ii] Esim. Ballardini, R., Pitkänen, O. (2025). Fair and Sustainable Data Governance for Responsible Uses of Emotional Data. In: Ballardini, R., van den Hoven van Genderen, R., Järvinen, S. (eds) Emotional Data Applications and Regulation of Artificial Intelligence in Society. Law, Governance and Technology Series, vol 69. Springer, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-031-80111-2_12

[iii] Esimerkiksi Suomessa tekijänoikeuslaki, 404/1961.

[iv] Esimerkiksi DSM-direktiivi, 2019/790; verkkolähetysdirektiivi, 2019/789; yhteishallinnointidirektiivi, 2014/26/EU; orpoteosdirektiivi, 2012/28/EU; tietokoneohjelmadirektiivi, 91/250/ETY, 2009/24/EU; vuokraus- ja lainausdirektiivi, 92/100/ETY; satelliitti- ja kaapelidirektiivi, 93/83/ETY; suoja-aikadirektiivi, 93/98/ETY; tietokantadirektiivi, 96/9/EY; tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi, 2001/29/EY ja teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanodirektiivi, 2004/48/EY.

[v] Esimerkiksi Bernin sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, 1886; TRIPS-sopimus, 1995 ja WIPOn tekijänoikeussopimus 1996. Lisää tietoa: https://okm.fi/kansainvaliset-sopimukset

[vi] Esimerkiksi tuomiot C-5/08 Infopaq International, C-145/10 Painer ja C-683/17 Cofemel.

[viii] Mallioikeuslaki 1 a § (12.7.2002/596).

[ix] Esimerkiksi Harenko, Kivistö, Niiranen, Tarkela: Tekijänoikeus, 2024, s. 178.

[x] Esimerkiksi Harenko ym., 2024, s. 22-31.

[xi] Michael M. Grynbaum & Ryan Mac: The Times Sues OpenAI and Microsoft Over A.I. Use of Copyrighted Work, The New York Times, 27. joulukuuta 2023. https://www.nytimes.com/2023/12/27/business/media/new-york-times-open-ai-microsoft-lawsuit.html.

[xii] OpenAI ja journalismi, 8. tammikuuta 2024. https://openai.com/blog/openai-and-journalism.

[xiii] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/790, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla.

[xiv] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1689, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024.

[xv] Katso myös Hampurin alioikeuden ratkaisu asiassa Kneschke v. LAION (No. 310 O 227/23), jota on esitelty esimerkiksi IPR Infon uutisessa Byman: ”Kneschke v. LAION – tekstin ja tiedonlouhinnan poikkeus”, https://iprinfo.fi/uutiset/kneschke-v-laion-tekstin-ja-tiedonlouhinnan-poikkeus/

[xvi] Anette Alén-Savikko, Rosa Ballardini & Taina Pihlajarinne: Tekoälyn tuotokset ja omaperäisyysvaatimus – kohti koneorientoitunutta tekijänoikeutta? Lakimies 7–8/2018, s. 975–995;

Roosa Mäki-Lohiluoma: Tekoälyn tuotosten suojaaminen EU:n tekijänoikeudessa – nykytila ja mahdolliset kehityssuunnat, Liikejuridiikka 2/2024.

[xvii] Heidi Härkönen: Luovan prosessin, tekijän subjektiivisen käsityksen ja teoksen taiteellisen arvon merkitys omaperäisyyden arvioinnissa, IPR Info 4/2024.

[xviii] Heidi Härkönen: A Narrative Approach to the Standard of Originality in EU Copyright Law: The Story of a Dress, International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2025.

[xix] Pitkänen: Mitä lähioikeus suojaa? Lakimies 5/2017, s. 580–602.

[xx] Mäki-Lohiluoma, R: Tekoälyn tuotosten suojaaminen EU:n tekijänoikeudessa – nykytila ja mahdolliset kehityssuunnat, Liikejuridiikka 2/2024.

______________________

Kannen kuva: iStock/ wildpixel

Kirjoittajat

Share: