Tekijänoikeus kilpailuoikeuden valokeilassa

EU:n ja Suomen kilpailuoikeus kieltää yritystä väärinkäyttämästä määräävää markkina-asemaa esimerkiksi syrjäyttämällä kilpailijoita markkinoilta. Myös kilpailun rajoittamiseen johtavat yritysten väliset sopimukset ovat kiellettyjä.

Kilpailuoikeuden perimmäisenä tavoitteena on suojata tehokasta kilpailua markkinoilla yhteiskunnan ja kuluttajien hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Tehokas kilpailu johtaa lyhyellä aikavälillä alempiin hintoihin ja pidemmällä tähtäimellä teknologiseen kehitykseen, sillä kilpailu kannustaa yrityksiä tavoittelemaan kilpailuetua innovaatiotoiminnalla. Mahdollisuus innovaation tai luovan työn suojaamiseen yksinoikeudella tukee kannustimia innovointiin. Siten kilpailuoikeudella ja immateriaalioikeuksilla on yhteisiä tavoitteita. Jos oikeudenalojen välillä koetaan olevan jännitteitä, nämä liittyvät kilpailuoikeuden tavoitteisiin turvata hintakilpailua myös lyhyellä aikajänteellä.

Kilpailuoikeuden soveltamisessa ei aseteta kyseenalaiseksi immateriaalioikeussuojaa tai suojan laajuutta sinänsä, vaan arvioinnin kohteena on yrityksen menettely yksinoikeuden hankkimisessa tai sen käyttämisessä liiketoiminnassa.

Kilpailuoikeuden soveltaminen markkinoilla, joissa liiketoiminta on vahvasti sidoksissa immateriaalioikeussuojaan, on usein vaikeampaa kuin perinteisemmillä toimialoilla. Näin on etenkin tekijänoikeuden osalta. Seuraavassa käsitellään keskeisimpiä kilpailuoikeudellisia tapauksia, jotka koskevat tekijänoikeuden lisensoinnista kieltäytymistä, monopolihinnoittelua, eksklusiivista lisensointia ja online-jakelua.

Lisensoinnista kieltäytyminen

Viime vuosikymmenen alkupuolen kilpailuoikeuden ja immateriaalioikeuksien välistä rajapintaa koskevaa keskustelua värittivät usein kärjistetyt näkökulmat siihen, että kilpailuoikeus heikentäisi immateriaalioikeuksien suojaa muun muassa edellyttämällä niin sanottua pakkolisensointia.

Keskustelun taustalla oli etenkin Europan Unionin tuomioistuimen (EUT) tapaukset Magill (C-241/91 P ja C-242/01 P) ja IMS Health (C-418/01). Nämä tapaukset täsmensivät jo aiemmin muun muassa asiassa Volvo v Veng (238/87) vahvistettua periaatetta siitä, että erityisissä olosuhteissa immateriaalioikeuteen vetoaminen voi olla määräävän aseman väärinkäyttönä kiellettyä.

Yksinkertaistaen tapausten mukaan väärinkäyttöä on menettely, jossa 1) määräävässä asemassa oleva yritys kieltäytyy lisensoimasta immateriaalioikeuttaan, jota lisenssinsaaja käyttäisi uuden tuotteen tarjoamiseksi (tuote, jota immateriaalioikeuden haltija ei tarjoa itse ja jolle olisi potentiaalista asiakaskysyntää), 2) menettelylle ei ole objektiivisesti hyväksyttäviä perusteita ja 3) menettelyllä dominantti yritys varaa kyseisen markkinan itselleen.

EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuimen (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) syyskuussa 2007 antama ratkaisu asiassa Microsoft (T-201/04) tarkensi edellä mainittua tapauskäytäntöä. Asiassa oli muun ohella kyse siitä, että Sun Microsystems pyysi pääsyä Microsoftin käyttöjärjestelmiä koskeviin yhteensopivuustietoihin, jotta se olisi voinut kilpailla Microsoftin palvelimiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa. Sun Microsystems ei siten tarjonnut varsinaisesti kokonaan uutta tuotetta, vaan tuotetta, joka kilpaili Microsoftin tarjoaman palvelinkäyttöjärjestelmän kanssa.

Tuomioistuin kuitenkin katsoi, että menettely oli väärinkäyttöä, vaikka Sun Microsystems ei aikonutkaan tarjota täysin uutta tuotetta. Väärinkäytöstä oli kyse, koska Sun Microsystemsin tarjoama tuote oli riittävän erilainen verrattuna Microsoftin tuotteeseen. Microsoftin oli siten myönnettävä lisenssi yhteensopivuustietoihin Sun Microsystemsille. Määräävässä asemassa olevan yrityksen velvollisuus lisensoida tekijänoikeudella suojattu kohde kolmannelle voi siis syntyä matalammin edellytyksin kuin mitä Magill ja IMS Health -päätöksistä voisi päätellä.

Lisenssien hinnoittelu

EU:n kilpailuoikeudessa on jo EUT:n ratkaisulla United Brands (27/76) vahvistettu, että määräävässä asemassa oleva yritys käyttää asemaansa väärin, jos se hinnoittelee myymänsä tuotteen tai palvelun siten, että pyydetty hinta on liiallinen suhteessa tuotteen tai palvelun kustannuksiin ja sen taloudelliseen arvoon. Määräävässä asemassa oleva yritys ei siis voi tavoitella kohtuuttomia monopolivoittoja.

Tekijänoikeuden lisenssin hintaa ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista verrata teoksen valmistuksen kustannuksiin, koska yksittäisen kopiokappaleen marginaalikustannukset saattavat olla lähes olemattomat. Siten kohtuuttoman hinnoittelun arvioinnissa on määritettävä tekijänoikeudella suojatun kohteen taloudellinen arvo, mikä voi käytännössä osoittautua hyvin tulkinnanvaraiseksi.

Tekijänoikeuden taloudellisen arvon mittaamiseen liittyvien ongelmien välttämiseksi EUT on tekijänoikeusjärjestöjä koskevassa oikeuskäytännössään pitänyt lisenssin hinnoittelun kohtuuttomuuden arvioinnin lähtökohtana hintojen vertaamista muiden maiden vastaavien järjestöjen hintoihin (Lucazeau, yhdistetyt asiat 110/88, 241/88 ja 242/88 sekä Tournier, 395/87).

Vuonna 2008 annetussa ratkaisussa Kanal 5 (C-52/07) tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että valitun hinnoittelumallin olisi pyrittävä mahdollisimman hyvin tunnistamaan teoksen käytön määriä ja kuulijakuntia, mutta jätti avoimeksi sen, millaiset hinnoittelumallit ovat määräävässä asemassa olevalle tekijänoikeusjärjestölle kilpailuoikeuden kannalta hyväksyttäviä.

Tekijänoikeuden lisensoinnin hinnoittelumuutosten kohtuullisuutta on arvioitu Helsingin hovioikeuden kesäkuussa 2011 antamassa Teoston hinnoittelua koskeneessa lainvoimaiseksi jääneessä tuomiossa. Hovioikeus vertasi Teoston uutta hinnastoa aiempaan hinnastoon ja katsoi, että asiassa ei ollut osoitettu muutoksen ajankohtaan ajoittuneita sellaisia markkinamuutoksia, jotka perustelisivat hintamuutoksen. Hovioikeus ei arvioinut Teoston hintoja suhteessa muiden vastaavien järjestöjen hintoihin tai siihen, olivatko uudet hinnat liialliset suhteessa tekijänoikeuden taloudelliseen arvoon, koska tällaista näyttöä ei asiassa ollut esitetty.

Eksklusiivinen lisensointi

Elokuvien, televisiosarjojen sekä esimerkiksi urheilun lähetysoikeuksien haltijat saattavat optimoida esittämisestä saatavat tulot myöntämällä oikeuden sisällön lähettämiseen vain yhdelle televisioyhtiölle kussakin EU:n jäsenvaltiossa. Kun tekijänoikeuden haltija ei luo kilpailutilannetta oman sisältönsä lähettämisessä, lisenssinsaaja on halukkaampi maksamaan korkeamman lisenssimaksun, sillä lisenssinsaaja voi puolestaan veloittaa korkeamman hinnan loppukäyttäjältä.

Vaikka yksinoikeudellinen lisenssi voi luoda hinnoitteluvoimaa lisenssinsaajalle, eksklusiivinen lisensointi ei EUT:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (muun muassa Coditel II, 262/81) sellaisenaan ole kilpailua rajoittavaa. Tekijänoikeuden ydinsisältöön kuuluu se, että tekijänoikeuden haltija voi joko hyödyntää oikeutensa itse tai antaa sen lisenssinsaajalle hyödynnettäväksi.

EU:n tuomioistuimen lokakuussa 2011 antamassa ratkaisussa Premier League/Karen Murphy (C-429/08) korostetaan kuitenkin sitä, että yksinoikeudelliseen lisenssisopimukseen otetut rajoitukset, jotka eivät kuulu tekijänoikeuden ydinsisältöön, voivat rajoittaa kilpailua EU:n kilpailusääntöjen vastaisesti. Lisenssisopimuksissa oli ehtoja, joilla oikeudenhaltija edellytti lisenssinsaajia olemaan vastaamatta yksinoikeusalueensa ulkopuolelta tuleviin jalkapallolähetysten katsomisen mahdollistavien dekoodereiden tilauksiin (niin sanotun passiivisen myynnin kielto).

Tuomioistuin ei hyväksynyt tällaista sopimuksiin perustuvaa absoluuttista aluesuojaa EU:n sisällä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että oikeudenhaltija voi kuitenkin edelleen kieltää lisenssinsaajaa markkinoimasta (niin sanottu aktiivinen myynti) lisensoitua sisältöä oman yksinoikeusalueensa ulkopuolella.

Suojatun sisällön online-jakelu

Euroopan komissio on viimeaikoina tutkinut ja tutkii edelleen epäiltyjä kilpailunrajoituksia, jotka liittyvät tekijänoikeudella suojatun sisällön internet-jakeluun. Komission tutkinnat ovat kohdistuneet muun ohella Applen iTunes -palveluun sekä sähköisten kirjojen hinnoitteluun ja muihin sopimusehtoihin.

Komission vuonna 2008 antamat CISAC-ratkaisut, joissa on kyse tekijänoikeusjärjestöjen vastavuoroisista edustussopimuksista sekä kyseisten sopimusten eräiden ehtojen vaikutuksista oikeuksien online-lisensointiin, ovat edelleen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä. Näissä asioissa saatavat komission ja tuomioistuimen linjaukset tulevat antamaan tärkeitä vastauksia toistaiseksi avoinna oleviin kysymyksiin siitä, missä määrin aiempi, lähinnä offline-maailmaa koskenut oikeuskäytäntö on sellaisenaan sovellettavissa tekijänoikeuden lisensointiin online-ympäristössä.

Mikko Huimala
Asianajaja

Anna Kuusniemi-Laine
Asianajaja
Asianajotoimisto Castrén & Snellman

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut: http://curia.europa.eu

Euroopan komission kilpailun pääosaston ratkaisut:
http://ec.europa.eu/competition/index_en.html > Cases