Tekijänoikeus ja lähioikeudet pilvessä

Kansainvälisen tekijänoikeudellisen yhdistyksen ALAIn kongressi Kiotossa käsitteli pilvipalveluihin liittyvää tekijänoikeusjuridiikkaa.

Pilvipalveluiden yleistyminen on hyvä esimerkki kuluttajakäyttäytymisen trendistä. Teoskappaleiden omistamisen sijaan tärkeää on pääsy sisältöön välineestä ja paikasta riippumatta.

ALAIn kongressi järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Aasiassa. Järjestelyt toimivat japanilaisen jämptisti ja kohteliaasti.

Pilvipalveluille ei ole virallista ja yleisesti hyväksyttyä – puhumattakaan lakimääräisestä – määritelmää. Niille on ominaista erilaisen sisältömateriaalin käyttäminen, tallentaminen ja yleisön saatavilla pitäminen etäyhteyden välityksellä, esimerkiksi valtioiden rajat ylittäen.

Kuluttajan näkökulmasta tärkeintä on päästä sisältöön paikasta ja laitteistosta riippumatta. Pilvi vapauttaa myös investoimasta ohjelmistoon ja prosessoritehoon.

Pilvipalveluiden merkitys kasvaa

Emeritusprofessori Zentaro Kitagawa avasi kongressin esityksellään The Cloud and Business Law. Hän käsitteli pilvipalveluja lähinnä teknologisena liiketoimintamenetelmänä.

Pilvipalveluissa ei ole tekniikan puolesta mitään uutta. Niiden merkitys on kuitenkin kasvanut. Ajan internetin alusta vuoteen 2006 voi ajatella etenkin palveluiden digitalisoitumisena ja sosiaalisen median nousuna. Tämän jälkeen hallitsevaa on ollut kuluttamisen digitalisoituminen. Pilvipalveluiden kasvu osuu tähän muutokseen ja nostaa esiin monia mielenkiintoisia oikeudellisia ongelmia.

WIPO-sopimukset ja pilvipalvelut

Kongressin toisessa istunnossa käsiteltiin kansainvälisten tekijänoikeussopimusten merkitystä pilvipalveluiden kohdalla. WIPOn vuoden 1996 sopimusten lähtökohta ja sisältö on selkeä: suojatun aineiston etätallentaminen kuuluu tekijänoikeuden piiriin.

Professori Tatsuhiro Ueno (Rikkyo University) totesi WIPO-sopimusten tärkeyden sateenvarjomaisena ratkaisuna sekä tarkasteli japanilaista oikeuskäytäntöä samanaikaisen yleisölle välittämisen, tallentamisen ja yleisön käsitteiden kannalta (simulcasting & webcasting, uploading & actual transmission, public).

Uenon mukaan kansallisissa lähestymistavoissa on havaittavissa hajaannusta, jopa niin, että voidaan puhua japanilaisen sananlaskun mukaan maiden ”näkevän eri unta samassa vuoteessa”. Japanissa kuvataan yleisön saataviin saattamisen oikeutta termillä making transmittable right, EU:ssa public communication right ja Yhdysvalloissa mukaan luetaan sekä distribution right että public performance right.

Ueno arvioi sopimusten erilaisen kansallisessa laissa tapahtuvan muuntamisen riskiksi globaalin pilvipalvelutoiminnan kannalta. Mitään tarvetta muuttaa kansainvälisiä sopimuksia ei hänen mukaansa kuitenkaan ole. Sen sijaan on tarvetta analysoida, miten yleisön saataville saattaminen ja yleisö on käsitteinä saatettu kansalliseen lakiin ja miten niitä on tulkittu kansallisessa oikeudessa.

Pilvipiratismi uhkaa

Kongressissa nostettiin esiin keskeisinä oikeudellisina haasteina myös pilvipalveluiden tietosuojakysymykset sekä niin sanottu pilvipiratismi.

Mainostajille tiedot yksityisten henkilöiden käyttäytymisestä tietoverkoissa ovat erittäin arvokkaita. Tästä aiheutuu yksityisyydensuojaan liittyviä ongelmia etenkin konvergenssin edetessä pilvessä. Palvelujen liittyessä yhteen myös käyttäjien tiedot voivat levitä palvelusta toiseen.

Puheenvuoroissa tunnustettiin, että oli selkeää tarvetta suojata pilvipalveluja luvattomalta käytöltä, kuten tunkeutumiselta tietoihin sekä niiden luvattomalta paljastamiselta. Voidaan puhua myös pilvipiratismista. Se ymmärretään lähinnä luvattomana pilvipalvelujen käyttönä sekä pilvipalveluina, jotka käyttävät lisensioimattomia ohjelmistoja ja muita sisältöjä oikeudenvastaisesti.

Minkä maan lakia sovelletaan?

Professori Jane Ginsburg (Columbia University, NY) puhui tilaisuuden loppupuolella pilvipalveluista aiheutuvista kansainvälisistä yksityisoikeudellisista kysymyksistä. Ongelma on pelkistettävissä kysymykseen, missä yleisön saataville saattaminen pilvipalveluiden kohdalla oikein tapahtuu ja mitä lakia sovelletaan?

Väline itsessään aiheuttaa ongelmia puhtaaseen kansalliseen lain soveltamiseen. Tallentamista tapahtuu useissa valtioissa eikä palveluun yhteydessä olevalla valtiollakaan ole välttämättä kytkentää käyttäjiin. Miten voidaan lokalisoida yleisön saataville saattaminen tällaisessa yhteydessä, vastaanottajan olin- vai asuinpaikan mukaan? Kumpi on ratkaisevaa, syöttäminen vai vastaanottaminen? Uudelleenkäyttö ei ole yleensä yksittäinen toimenpide vaan osa suurempaa kokonaisuutta, jonka perimmäisenä tarkoituksen on tiettyjen tietokokonaisuuksien yleisön saataviin saattaminen.

Yleisen käsityksen mukaan vastaus on selkeä. Tekijänoikeudellisesti merkittävä käyttö, eli yleisön saataviin saattaminen, voi tapahtua yhtä hyvin siinä maassa, jossa palvelin sijaitsee sekä maassa, jossa uudelleenkäyttö tapahtuu. Kuitenkaan tämä ei anna vastausta siihen, mikä laki soveltuu: rikkomuspaikan laki (lex loci delicti) vai suojamaan laki (lex loci protectionis).

Ginsburgin mukaan Bernin sopimuksen 5 artiklan 2 kohta voisi viitata kumpaankin mahdollisuuteen, ja Rooma II -asetus on tekstiltään ylimalkainen. Vahingon tapahtumapaikan maan laki on yksi vaihtoehto. Toisaalta poikkeuksellisesti, jos vastaajan ja kantajan asuinmaan laki on sama, tämä sopisi.

Kongressia varten annetuista kansallisista raporteista löytyi tukea kahdelle vaihtoehtoiselle käsitykselle: joko toimenpiteen lähtömaan eli syöttömaan laki on ratkaiseva tai vaihtoehtoisesti vaikutusmaan laki on ratkaiseva.

Ginsburgin päätelmän mukaan aivan selvää vastausta ei voida antaa. Hän kuitenkin suositteli soveltamaan sen maan lakia, johon toimenpiteen kaupallinen vaikutus ulottuu. Tämä on sopusoinnussa myös suojamaan markkinaorientoituneen käsityksen kanssa.

Epäselvyys lainvalintakysymyksissä koettiin jopa turhauttavana. Ongelmallisinta on juuri moniterritoriaalinen käyttö. Mukana ovat myös poliittiset kysymykset, vaikka lähtökohtana ovat perinteiset vastuuperiaatteet.

Timo Enroth
Tutkija
IPR University Center

Rainer Oesch
Professori
Helsingin yliopisto

ALAI – Association littéraire et artistique international
http://www.alai.org/

  • Perustettu Pariisissa 1878 kirjailija Victor Hugon aloitteesta. Tavoitteena oli kansainvälinen sopimus tekijöiden ja teosten suojaamiseksi. Bernin sopimus saatiin aikaan kahdeksan vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen.

  • Suomen Tekijänoikeudellinen Yhdistys ry on järjestön Suomen yhdistys.

  • Vuoden 2012 kongressi järjestettiin 16.–18.10. Kiotossa Japanissa. Seuraava kongressi pidetään Kolumbiassa syyskuussa 2013.