Hackathon – Tekijänoikeuden tulevaisuuden visiot

Hackathon sisälsi neljä eri virtuaalista työryhmää, joissa aiheisiin perehtyneet asiantuntijat keskustelivat esitetyistä kysymyksistä nimettyjen moderaattorien johdolla. Myös yleisöllä oli mahdollisuus osallistua keskusteluun, ja aiheesta kiinnostuneita osallistujia olikin tapahtumassa runsaasti.

Päivä alkoi IPR University Centerin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Auri Vainion tervetuliaissanoilla ja Hackathonin idean esittelyllä. Hackathonin tarkoituksena oli mahdollistaa laajempi tulevaisuuden visiointi, jossa ei jäädä kiinni nykyisen lainsäädännön luomiin raameihin, vaan katsotaan jo pidemmälle tulevaisuuteen ja pohditaan, millainen on tulevaisuuden tekijänoikeuslaki ja millaisia haasteita uudet teknologiat voivat tuoda tullessaan.

Idean esittelyn jälkeen työpajojen moderaattorit esittivät kysymyksenasettelunsa ja pitivät pienet alustukset aiheeseen.

 Työpaja 1: DSM-direktiivi ja tekijänoikeuskiistat

IPR University Centerin johtajien Juha Vesalan ja Tuomas Myllyn moderoimassa työpajassa keskusteltiin DSM-direktiivin 17 artiklan 9 kohdan edellyttämästä, verkkosisällönjakopalveluihin ladattujen teosten tai muun suojatun aineiston saannin estämistä tai poistamista koskevien riitojen ratkaisemiseksi luotavasta uudenlaisesta riidanratkaisumenettelystä. Keskusteluun osallistuivat TTVK:n toiminnanjohtaja Jaana Pihkala, Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen, Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Marianne Ahmaoja sekä Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen.

Työpajassa pohdittiin riidanratkaisuelimen käytännön järjestämistä, kokoonpanoa ja toimintamalleja. Arvioinnin kohteena olivat edellä mainittujen seikkojen lisäksi riidanratkaisuelimen asema alustojen omien riidanratkaisumekanismien ja kansallisten tuomioistuinten välissä sekä sen mahdollisesti tulevaisuudessa kohtaamat haasteet.

DSM-direktiivi edellyttää, että sisällönjakopalveluja, kuten Youtube ja Facebook, varten on saatavilla tuomioistuimen ulkopuolinen riidanratkaisuelin. Sen tulisi ratkaista riita puolueettomasti ja nopeasti. Riita voisi koskea esimerkiksi teoksen jakamista somessa osana parodiavideota.

Keskusteluissa pyrittiin hahmottamaan, missä määrin ja minkä luonteisia lausuntopyyntöjä riidanratkaisuelimen ratkaistavaksi todennäköisesti ajautuisi. Keskustelussa korostui, kuinka riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi tulevien asioiden mahdollinen pulmallisuus saattaa vaikuttaa lausuntopyyntöjen määrään ja niiden käsittelyaikatauluihin, minkä lisäksi elimen käsiteltäväksi tulevien juttujen määrän ja laadun etukäteistä arviointia pidettiin yleisesti vaikeana. Keskustelussa tuli esille, että esimerkiksi Youtube-sisällön poistoissa teoksen jakaja on vedonnut tekijänoikeuden rajoitukseen tai poikkeukseen kuitenkin vain erittäin harvoin.

Keskustelijat esittivät näkemyksiään myös muun ohella riidanratkaisuelimen antamien lausuntojen luonteesta sekä sen toimivaltaan liittyvistä useista prosessuaalisista kysymyksistä. Esille nousi malli, jossa kolmen hengen ratkaisuelin koostuisi ennalta valitusta ryhmästä kokeneita asiantuntijoita. Kunkin tekijänoikeusriidan ratkaisijat valittaisiin teoslajeihin liittyvän kokemuksen mukaan. Tarjolla olisi tekijänoikeusneuvoston kokemusta ja Julkisen sanan neuvoston sananvapausosaamista. Ratkaisuelimen kokoonpanon puheenjohtaja tulisi tiedeyhteisöstä, ja riidanratkaisu tapahtuisi sähköisesti. Näyttö ja korvaukset kuuluisivat aina tuomioistuimeen.
(Kirjoittanut Jukka Tarkela, IPR University Center ja Ismo Huhtanen, Uutismedian liitto)

 Työpaja 2: Tekoäly ja tekijänoikeus

Helsingin yliopiston professori Taina Pihlajarinteen johtamassa työpajassa tarkasteltiin tekoälyyn liittyviä kysymyksiä sekä sitä, miten koneoppimiseen ja datan louhintaan perustuvia jälkiperäisteoksia tulisi säännellä tekijänoikeudellisesta näkökulmasta. Työpajassa keskustelivat 1001 Lakes Oy:n chief legal officer Olli Pitkänen, Krogeruksen osakas Kalle Hynönen, Lexian osakas Markus Myhrberg, Teknologiateollisuuden lakiasiainpäällikkö Jussi Mäkinen, Yleisradion mediasääntelypäällikkö Kirsi-Marja Okkonen, KPMG:n legal counsel Ilkka Vuorenmaa sekä Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Alexander Thesleff.

Tekoäly oppii olemassa olevasta aineistosta ja voi toimia ennakoimattomalla tavalla luodessaan uusia teoksia valmiin materiaalin perusteella. Tekoälyn luomiin jälkiperäisteoksiin liittyykin runsaasti kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi luodun materiaalin tekijänoikeudellisen luonteen arviointia ja tekoälyn mahdollista määrittelemistä tekijäksi. Työpajassa tarkasteltiin muun muassa, miten tekoälyn hyödyntämistä voidaan edistää, minkälaisia tekoälyyn kytkeytyviä kohteita tulisi ylipäänsä suojata ja mitkä tekijänoikeuden perusperiaatteet saattavat kohdata muutospaineita.

Keskustelussa nousivat esiin muun ohella teknologian kehityksen asettamat haasteet tekijänoikeuden fundamentaalisille peruskysymyksille sekä tekijänoikeudellisen järjestelmän monimutkaisuus. Keskeinen kysymys oli myös, miten tekoälyn luomien jälkiperäisteosten käytännön määrittelyyn tulisi suhtautua. Tähän liittyvän teoskynnyksen ylittymisen arviointiin vaikuttaa tekoälyn luomien teosten tapauksessa esimerkiksi se, ettei tekoälyllä ole ihmisen kaltaisia kognitiivisia kykyjä. Ongelmallisena pidettiin myös tekijänoikeuden mahdollista laajentamista ja vahventamista tekoälyyn liittyvien teosten osalta.

Työpajassa esitettiin lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja aiheeseen nivoutuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Näkemyksiä esitettiin niin lähioikeusjärjestelmän uudistamisesta kuin uudenlaisen, teollisoikeuksia muistuttavan ja teosten tietyntasoista rekisteröintiä edellyttävän järjestelmän nostamisesta perinteisen tekijänoikeuden rinnalle. Tekoälyn luomien jälkiperäisteosten taustalla vaikuttavan raakamateriaalimassan hallinnoimiseksi esitettiin erilaisten sopimusmekanismien ja laajennettujen sopimuslisenssijärjestelmän luomista. Myös tekijänoikeuteen kohdistuviin rajoituksiin esitettiin voivan kohdistaa muutoksia tai uudistuksia. Keskusteluissa esitetyistä monipuolisista puheenvuoroista ilmeni kaiken kaikkiaan, ettei kysymys ole yksiselitteinen, ja että järjestelmän uudistaminen tulee edellyttämään tekijänoikeuden tulkintatraditioiden kokonaisvaltaista uudelleenarviointia.

Työpaja 3: Lohkoketjuteknologia ja tekijänoikeus

Teoston senior advisor Turo Pekarin luotsaamassa työpajassa tarkasteltiin, miten lohkoketjuteknologiaa voidaan hyödyntää rojaltien maksamisessa luovan työn tekijöille. Ajatuksia aiheesta esittivät Ornamon lakimies Jussi Ilvonen, Lehtinen Legalin toimitusjohtaja Lottaliina Pokkinen, Empirica Finlandin toimitusjohtaja Jan Borgelin ja CGI:n asiantuntijajohtaja Niko Harju.

Työpajan alustuksessa kuultiin monipuolisia esimerkkejä lohkoketjuteknologian tähänastisista hyödyntämistavoista ja viimeaikaisista kehityskuluista. Teknologian kohtaamina haasteina esitettiin tässä yhteydessä muun muassa musiikkialan monimuotoisuus, rojaltimaksusyklien hitaus, musiikin käytön raportoinnin hajanaisuus, yhteisten standardien puute sekä aiheeseen liittyvät lukuisat juridiset kysymykset.

Keskustelussa esitettiin lukuisia mielenkiintoisia näkemyksiä esimerkiksi lohkoketjuihin liittyvästä datanhallinnasta. Lohkoketjujen luomilla globaaleilla verkostoilla todettiin voivan ratkaista oikeuksien selvittelyyn liittyviä datanhallintahaasteita. Lohkoketjujen anonymiteetin huomautettiin kuitenkin voivan tuottaa haasteita sopimustilanteille, koska oikeuksien omistamiseen liittyvät haasteet saattavat ajoittain olla ristiriitaisia. Ratkaisuksi ongelmaan esitettiin esimerkiksi erilaisia verifiointijärjestelmiä, jotka voivat helpottaa omistajuutta koskevaa todistelua. Lohkoketjujen luonnehdittiin helpottavan myös oikeuksien siirtymisen seurantaa, sillä ne mahdollistavat jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden.

Keskustelijat esittivät näkemyksiä myös tekijänoikeusjärjestöjen roolista lohkoketjumaailmassa. Järjestöjen hahmotettiin voivan ottaa esimerkiksi roolin oikeudenhaltijoiden identiteetin validoinnissa, minkä lisäksi järjestöt voivat toimia alustoina, jotka tarjoavat oikeudenhaltijoille hallinnointipalveluja ja digitaalisten lompakoiden kaltaisia työkaluja. Lohkoketjuteknologian tulevassa kehittämisessä huomautettiin tarvittavan luovien alojen eroavaisuuksista johtuen toimialakohtaista arviointia. Keskustelussa nousi esiin, että lohkoketjuteknologioihin liittyvissä kysymyksissä tarvitaan muutakin kuin perinteistä juridista asiantuntemusta. Vaikka lohkoketjut tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia, tulee teknologioita hyödynnettäessä huolehtia keskustelijoiden mukaan myös siitä, ettei oikeuksien hallinta siirry täysin pois taiteilijoiden käsistä, ja ettei teknologioilla luoda taiteilijoiden ja oikeuksien väliin jäävää uudenlaista liiketoimintaa.

Työpaja 4: DSM-direktiivi ja peliala

Neogamesin johtaja KooPee Hiltusen ohjaamassa työpajassa käsiteltiin tekijänoikeuden ja uusien teknologioiden suhdetta sekä arvioitiin DSM-direktiivin 17-22 artiklojen mahdollisia vaikutuksia pelialaan. Aiheesta keskustelivat Lexian associate Juuso Turtiainen, Tuxeran legal counsel Jussi Kari sekä Next Gamesin legal specialist Teemu Soikkeli.

Vaikka tarkasteltujen artiklojen kokonaisuudella ennustettiin olevan joitain vaikutuksia pelialan toimintaan, eivät keskustelijat pitäneet alan kokonaisvaltaista mullistumista todennäköisenä. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toteuttamaa suojatun sisällön käyttöä sääntelevän 17 artiklan esitettiin voivan asettaa etenkin uusille peliyhtiöille haasteita sopimusnäkökulmasta, vaikkakaan sen tulevia vaikutuksia ei pidetty täysin hallitsemattomina. Tarkastelun kohteena oli tältä osin esimerkiksi kysymys siitä, miten säännös suhtautuu pelialaan, jossa markkinointi tapahtuu usein sellaisten viraalikanavien kautta, joilla ei välttämättä ole lisenssiä videoiden jakamiseen.

Asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaatetta koskevaan 18 artiklaan liittyvät kysymykset sivusivat muun muassa laajasta yritysskaalasta muodostuvan pelialan käytännön määrittelemistä ja korvauksen mahdollisia laskentatapoja. Vaihtoehtoina hahmoteltiin esimerkiksi bonusjärjestelmiä, pelialan työehtosopimuksen laatimista sekä erilaisten rojaltijärjestelmien mahdollisuutta.

Avoimuusvelvoitetta koskevan 19 artiklan osalta keskustelu koski muun muassa raportointitapojen ja -syklien määrittelyä, raportointivelvollisuuden tarkempaa sisältöä sekä peliyhtiöiden tosiasiallista mahdollisuutta tarkan datan raportointiin. Vaikka esimerkiksi pelituntimääristä on usein esitettävissä tietoa, saattaa kattavampaa raportointia hankaloittaa pelialan yritysten usein jokseenkin kevyt hallinnollinen puoli.

Sopimuksen kohtuullistamismekanismia koskevaan 20 artiklaan liittyen keskusteluissa nousi esiin EU-tason oikeustapausesimerkkinä Witcher-pelisarjaa koskeva riita, jossa kirjailija oli luovuttanut oikeutensa sittemmin miljoonien arvoiseksi osoittautuneeseen pelisarjaan muutamalla tuhannella eurolla. Keskustelijat pitivät artiklan osalta todennäköisenä, että korvauskysymysten konkretisoituminen riidoiksi edellyttäisi käytännössä huomattavan isoja rahasummia. Vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä koskevaan 21 artiklaan huomautettiin liittyvän pelialan osalta niin henkilö- kuin talousresurssiongelmia. Kysymyksiä esitettiin tältä osin muun muassa asioiden käsittelyn tarpeellisesta tarkkuudesta ja riidanratkaisumenettelyn rahoittamisesta. Työpajassa ei sen sijaan havaittu suurempia ongelmia peruuttamisoikeutta koskevaan 22 artiklaan liittyen, ja kyseinen säännös vaikutti keskustelijoiden mielestä kokonaisuutena melko järkevältä.

Lopuksi

Kaikki keskustelut olivat todella aktiivisia, tasoltaan korkeita sekä vilkkaita. Monilla keskustelijoilla nousi pintaan uusia ajatuksia, vaikka he olivatkin aiheeseen jo ennestään perehtyneitä. Voidaankin todeta, että tällaisille keskusteluille, joissa voi vapaasti visioida tekijänoikeuden muutostarpeita ja tulevaisuutta tarttumatta tiukasti lakipykäliin, on tarvetta ja tilausta. Toivottavasti näemme siis tulevaisuudessa vastaavissa merkeissä!

Kuvat: iStockphoto ja Unsplash