Tekijänoikeudet sirkustaiteessa

Sirkuksen tiedotuskeskus järjesti yhdessä Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton ja Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n kanssa seminaarin tekijänoikeuksista sirkustaiteessa. Tilaisuuden avasivat Sirkuksen tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Lotta Vaulo ja STST:n puheenjohtaja Outi Kallinen.

Taikuri, jonglööri Lauri Tuhkanen esitteli Turun taideakatemiaan tekemäänsä opinnäytetyötään, jossa tarkastellaan sirkustaiteilijan oikeutta teokseen ja esittävän taiteilijan suojaan. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa sirkusta ei käsitellä juurikaan. Komiteamietinnössä vuodelta 1987 todetaan, että sirkusesitykset jäävät esittävän taiteen suojan ulkopuolelle, kun niissä ei esitetä teosta. Suojaa esitykset saavat kuitenkin silloin, kun ne pohjautuvat koreografiaan tai muuhun teokseen. Sirkustaitelijoiden jättämistä esittävän taiteen suojan määritelmän ulkopuolelle ei perustella missään. Tilanteen juuret ovat sekä tekijänoikeuden ja sirkustaiteen historiassa.

Arvostus näkyy lainsäädännössä

Rooman yleissopimuksen (artikla 9) mukaan kansallisella tasolla esittävän taiteilijan suoja voidaan ulottaa myös esittäviin taitelijoihin, jotka eivät esitä kirjallisia tai taiteellisia teoksia. Suomen lainsäädännössä ei näistä ole mainintaa. Frank Gotzenin vuonna 1977 julkaistussa selvityksessä suositeltiin sirkus- ja varieteenumeroiden sisällyttämistä esittävän taitelijan suojan määritelmään.

Linja ei ole yhtenäinen Pohjoismaissa eikä Euroopassa. Norjan mietinnön (NOU 1983:35) mukaan sirkus- ja varieteetaitelijat esittävät teoksia tai he luovat esityksellään sellaisen. Ruotsin mietinnössä (SOU 1983:65) sirkusnumerot on jaettu taiteellisiin ja ei-taiteellisiin. Saksan tilanne on samankaltainen kuin Suomessa. Kun artisti on itse luonut numeronsa, se saa suojaa.

Tilanne on erilainen maissa, joissa sirkusta arvostetaan, esimerkkeinä Ranska ja sen entiset siirtomaat sekä Kiina. Sirkus on otettu lainsäädännössä huomion ”varmuuden vuoksi”, koska ei ole nähty reiluna, että sirkus jätetään esittävän taiteen suojan ulkopuolelle.

Esityksetkin kuluvat

Sirkusartistien tilanne on muuttunut vuosien saatossa ja esityksiäkin tuotteistetaan. Maailmankuulu Cirque du Soleil tekee tekijänoikeuksilla jo liiketoimintaa. Nykysirkuksen esiintyjät ovat saman haasteen edessä kuin muutkin esiintyvät taitelijat. Esityksiä tallennetaan ja jaetaan aiempaa suuremmalle yleisömäärälle, mutta samalla se vähentää näytösten kävijämääriä. Esitysten ”kuluminen” huomioitiin myös jo vuoden 1987 komiteamietinnössä, vaikka välineet olivat silloin vielä toiset. Unescon vuonna 1980 antama suositus taiteilijoiden asemasta (Recommendation concerning the Status of the Artist) on syy, jonka vuoksi asiaa edes Suomessa käsiteltiin.

Vanhempi Suomen tekijänoikeuslaki oli sirkuksen kannalta parempi, sillä sen mukaan koreografisia ja eletaiteellisia teoksia suojataan, jos niissä on draamallista toimintaa. Nykyisen lain esitöistä puuttuu ”todellisen draamallisen toiminnan” vaatimus. Tuhkasen mielestä tämä antaa vaikutelman, että sirkustaiteilijoita pidetään lähinnä taitojensa esittelijöinä. Esimerkiksi balettikoreografioiden teosluonnetta ei ole kyseenalaistettu samalla tavalla kuin sirkusnumeroiden. Esittävän taitelijan suoja on varsinaisesti ainoa, joka kuitenkin suojaa sirkustaiteilijan työtä. Kivimäki (1966) onkin ilmaissut, että kyseessä on ”suoritussuoja”.

Teosluonne ja kopioinnin vaarat

Sirkusnumeron teosluonnetta ymmärretään Tuhkasen mielestä huonosti. Bernin konvention alkuperäiseen tekstiin ei sisällytetty tanssi- ja eletaiteellisia tuotteita, koska niiden teosluonnetta epäiltiin ja niiden nähtiin saavan suojaa muuta kautta. Vuoden 1908 täydennetystä tekstistä koreografiset ja eletaiteelliset teokset löytyvät. Tuhkasen mielestä modernien sirkusnumeroiden teosluonteesta ei pitäisi olla epäilystäkään, sillä ne vaativat taituruuden lisäksi aina luovuutta ja monilla artisteilla on käsikirjoitus omaan numeroonsa. Rajanveto-ongelmia voi tulla lyhyiden klassikkonumeroiden kanssa.

Tuhkasen näkemys alan sisäisestä käytännöstä on, että yksittäisten temppujen kopioiminen on hyväksyttävää, mutta koko numeron pohjalla olevan idean kopioiminen ei. Taikureiden suhtautuminen luvattomaan lainaamiseen ja kopioimiseen on kielteisempää. Tuhkasen mielestä nykysirkusta ajatellen esiintyvien taitelijoiden määrittely näyttelijöihin, tanssijoihin tai sirkustaiteilijoihin on keinotekoinen.

Sirkustaiteilijat mainitaan usein omana ryhmänään, sillä he ovat luoneet ja esittäneet numeroita, joita vain todella harva pystyy jäljittelemään. Siksi heidän numeroidensa suojaamisesta ei ole pidetty niin tarkasti huolta kuin muiden taitelijoiden. Mielikuva on, että sirkus on temppujen, ei omaperäisen luomistyön tulosten esittämistä. Tempuilla voi esimerkiksi kertoa tarinan, eivätkä jonglöörit ilmesty tuosta vaan heittelemään 16 palloa ja lähde pois. Kaikki pitää suunnitella ja kokonaisuus on luovan työn tulos.

Luvat ja sopimukset kuntoon

Sirkusesityksissä musiikilla voi olla suurikin rooli eivätkä esitykset välttämättä toimi ilman musiikkia. Gramexin Petri Kiiski kävi läpi äänitemusiikin käyttöä sirkuksissa ja Anne Varis Teostosta musiikin lupien hankintaa ja käyttöä erilaisissa esityksissä. Gramexin hintoihin vaikuttavat esitysten määrä ja paikkojen määrä produktiossa. Sirkus- ja näyttämötaiteen erottaminen lupia ajatellen on hankalaa. Sirkuksilla on ollut oma hinnastonsa, mutta vuodesta 2017 alkaen noudatetaan näyttämöhinnastoa.

Suoratoistopalveluista Spotify on tällä hetkellä ainoa, jolla on tarjota laillinen palvelu julkiseen esittämiseen (ns.business-versio). Gramexilta voi myös ostaa ns. muuntoluvan eli luvan digitaalisen musiikin muuntamiseen esittämistä varten. Teoston näkökulma on, että sirkus voi hakea sellaiset luvat mitkä se tarvitsee eli heillä ei ole omaa hinnastoa tapahtumille. Gramexin ja Teoston lupia hoidetaan nykyisin yhteisen Musiikkiluvat.fi -palvelun kautta eli taustamusiikki-, tallennus- ja musiikkivideoluvat saadaan yhdeltä luukulta.

Aalto-yliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder kävi läpi tekijänoikeuden perusteita ja muistutti sopimusten tärkeydestä. Sopimusten laadinnassa ei ole mitään kielimagiaa. Tärkeintä on, että molemmat sopijapuolet ymmärtävät mitä ollaan tekemässä. Ihmisillä on taipumus muistaa asiat oman etunsa mukaisesti, mutta kirjallisessa sopimuksessa on edes toivo yhteisestä ymmärryksestä.

Soile Manninen