Täydennyskoulutusta IPR-assistenteille – käytännön vinkkejä ja uusia tuulia

Syyskuussa järjestetyn ensimmäisen koulutuspäivän teemana olivat käytännön vinkit ja tulevat muutokset. Seminaarin tarkoituksena selvittää mitä aineettomilla oikeuksilla suojataan ja ennen kaikkea siitä, miksi suojaaminen on tärkeää.

Avauspäivän ensimmäinen puheenvuoro kuultiin Nokia Technologies Oy:n Head of IPR Services Roberto Castagnolta. Hän korosti esityksessään sitä, kuinka perinteisesti lähinnä kielto-oikeuksina nähtyjä aineettomia oikeuksia tulisi yritystoiminnassa ajatella myös osana laajempaa IPR- ja liiketoimintastrategiaa. Aineettomat oikeudet tulisikin nähdä ennemmin liiketoiminnan mahdollistajina kuin sen esteinä. Castagnon mukaan patenteissa on kyse muustakin: niiden avulla tehdään aineettomista oikeuksista vaihdettavaa omaisuutta. Teknologiayrityksille pelkät lopputuotteet eivät enää ole liiketoiminnan kannalta riittäviä, vaan lisäksi tarvitaan muun muassa teknologia- ja patenttilisensointeja.

Asianajaja ja osakas Mikko Manner asianajotoimisto Roschierilta käsitteli yritysten IPR-strategioita. Mannerin informatiivinen esitys jatkoi osittain Castagnon puheenvuoron teemaa. Esille nousi lukuisia hyviä käytäntöjä ja strategian toimeenpanoa koskevia vinkkejä, mutta tärkein anti oli silti lisääntynyt ymmärrys siitä, minkä takia IPR:ien hyödyntämisen suunnittelu on olennaista, ja mitä kaikkea hyvällä strategialla voidaan saavuttaa.

Assistenteille suurempi rooli

Eurooppapatenttiasiamies Christoffer Sundman patenttitoimisto Seppo Laine Oy:stä kertoi yritysviestinnän ja -yhteistyön parhaista käytännöistä ja toimintatavoista. Sundman muistutti, että IPR-assistentit ovat toimistonsa ”julkisivu”, sillä he vastaavat suuresta osasta asiakas- ja viranomaisviestintää, ja edustavat samalla pitkälti työnantajaansa. Trendi on Sundmanin mukaan edelleen se, että assistenteille siirretään yhä vaativampia tehtäviä ja enemmän vastuuta.

Lounastauon jälkeen Viestintäviraston lakimies Meri-Maaria Moilanen syvensi IPR-assistenttien tietämystä verkkotunnusten ja IPR:ien välisestä suhteesta. Verkkotunnukseksi ei tietoyhteiskuntakaaren mukaan saa rekisteröidä esimerkiksi toisen suojattua nimeä tai tavaramerkkiä. Myös näitä muistuttavien verkkotunnusten rekisteröinti on tietyin edellytyksin kielletty. Viestintävirasto voi poistaa tai siirtää vastoin tietoyhteiskuntakaarta rekisteröidyn verkkotunnuksen.

Viimeaikainen trendi verkkotunnusmaailmassa on ollut niin sanottu drop catching, eli verkkotunnusten järjestelmällinen rekisteröinti välittömästi niiden aiemman rekisteröinnin vanhenemishetkellä. Tällainen toiminta ei Moilasen mukaan kuitenkaan ole itsessään osoitus lainvastaisesta hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksesta. Myöskään verkkotunnuksen mahdollinen sekoitettavuus ei ole suoraan osoitus kielletystä hyötymistarkoituksesta, joskin se voidaan ottaa verkkotunnuksen lain vastaisuuden tapauskohtaisessa arvioinnissa huomioon.

Sähköinen PRH

Moilasen jälkeen puheenvuoro oli Patentti- ja rekisterihallituksen johtavalla neuvontalakimiehellä Tuulimarja Myllymäellä. Myllymäki kertoi kattavasti tulevista uudistuksista sekä PRH:n toiminnassa että IPR-alalla yleisemmin. Hyödyllistä käytännön tietoa oli muun muassa kuulla viraston kesällä 2016 käyttöön ottamasta tavaramerkkien sähköisestä käsittelystä sekä uudesta maksuasetuksesta, jonka tavoitteena on saada yhä useampi tavaramerkin hakija siirtymään sähköisen hakemuksen käyttöön.

Vuodenvaihteessa verkkoasiointia on tarkoitus tavaramerkkien osalta edelleen kehittää ottamalla käyttöön palvelu, joka mahdollistaa välipäätöksiin vastaamisen, hakemusten täydentämisen ja peruuttamisen sekä pidennysten hakemisen sähköisesti. Seuraavana sähköistämislistalla ovat tavaramerkkien siirto- ja supistushakemukset sekä välipäätösten lähettäminen. Patenttihakemukset on voinut jo vuoden 2016 lopusta alkaen jättää virastoon sähköisesti. Koulutukseen osallistuneiden iloksi Myllymäellä oli pitkä lista käytännön kikkoja töitä nopeuttamaan ja sujuvoittamaan.

Lopuksi Myllymäki nosti esille käynnissä olevia muutoksia, joilla on vaikutusta IPR-alalla työskentelevien käytännön työhön. Tällainen on esimerkiksi tavaramerkkilain kokonaisuudistus, jonka tarkoitus on astua voimaan vuoden 2018 aikana. Suurimpia uudistuksia nykyiseen lakiin nähden ovat graafisen esitettävyyden vaatimuksesta luopuminen, uusi hallinnollinen menettämis- ja mitättömyysmenettely sekä tavaramerkin voimassaoloajan muuttuminen 10 vuodeksi hakemispäivästä, ei rekisteröintipäivästä.

Tiedontäyteisen avauspäivän päätti markkinaoikeustuomari Jussi Karttunen. Erityistä mielenkiintoa ja keskustelua herättivät Karttusen käytännön toimintatapoihin liittyneet suositukset. Karttunen korosti ensinnäkin, että kaikessa yhteydenpidossa MAO:n kanssa diaarinumero tulee mainita selkeästi ja näkyvästi. Asiakirjat olisi hyvä toimittaa paperisten lisäksi myös sähköisessä muodossa. Jos dokumentti sisältää salassa pidettävää tietoa, olisi Karttusen mukaan toivottavaa, että tämä ilmenisi esimerkiksi kyseisen asiakirjan nimestä ilman, että sen sisältöön tarvitsisi heti tutustua tarkemmin.

Luokitustyökalut käyttöön

Yhteisen avauspäivän jälkeen koulutuskokonaisuus jatkui ensin erityisesti tavaramerkkiassistenteille, sitten patenttiassistenteille ja lopuksi mallioikeusassistenteille suunnatuilla koulutuspäivillä. Tavaramerkkiassistenttipäivässä osallistujat saivat erittäin konkreettisia neuvoja hakemusten toimittamisesta Maailman henkisen omaisuuden järjestöön WIPO:on ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon EUIPO:on.

WIPO:n käytännöistä kertomaan saapui Sveitsin Genevestä saakka Information Assistant Emily Erskine. Hänen erinomaisen kattavassa esityksessään kerrottiin käytännön vinkkejä kansainvälisen hakemuksen laatimiseen ja rekisteröinnin jälkeiseen merkin hallintaan. Erskine nosti myös esille eri maiden käyttämiä luokitusjärjestelmiä sekä niiden vaikutuksia siinä vaiheessa, kun valtiot tutkivat, voidaanko haettu tavaramerkki rekisteröidä kyseisessä maassa. Helpoin tapa välttyä luokitusongelmilta on Erskinen mukaan käyttää WIPO:n tarjoamaa luokitustyökalua, joka kertoo, minkälaiset tavara- ja palveluluettelot ovat hyväksyttäviä missäkin maissa.

Vinkkejä EUIPO:n rekisteröintihakemuksiin sekä juristien kanssa työskentelyyn tarjosi asianajotoimisto Dottirin perustajaosakas Antti Innanen, joka on itse aikaisemmin työskennellyt EUIPO:ssa. Innanen opasti koulutukseen osallistuneita muun muassa tavara- ja palveluluettelon laatimisessa, ja kertoi näkemyksensä olevan, että assistentit voisivat niiden tekemisessä ottaa entistä aktiivisempaa roolia työelämässä. Esityksessä käytiin kattavasti läpi eri hakemustyyppeihin liittyviä muodollisia vaatimuksia, etuoikeus- ja senioriteettisäännöksiä sekä tavaramerkin väiteprosessia ja sovittelua. Assistentit pääsivät Innasen esityksen lopuksi testaamaan taitojaan tavaramerkkien sekaannusvaaran arvioinnissa.

Fraaseja unohtamatta

Patenttiassistenttipäivän puhujaksi saapui Euroopan patenttivirastosta EPO:sta Administrative Employee Legal Services Tuomas Kauko. Kuten tavaramerkkipäivässäkin, myös tässä seminaarissa kuultiin paljon hyödyllisiä vinkkejä sekä ohjeistusta parhaista käytännön toimintatavoista. Kantavana teemana olivat äskettäiset muutokset EPO:n rekisteröintikäytännöissä ja verkkopalveluissa. Lisäksi kuultiin muun muassa, miten oikeuksien siirron tai patentin haltijan nimenvaihdon kanssa tulee menetellä. Kaukon esitys selkeytti jokseenkin monimutkaisen patentinhakuprosessin kulkua huomattavasti, ja antoi alalla työskenteleville tukun käytännön vinkkejä asioinnin sujuvoittamiseksi.

Koulutussarjan viimeisen seminaarin aihe oli mallioikeus. Seminaarissa ääneen pääsivät asianajotoimisto Propertalta asianajaja, osakas ja tavaramerkkiasiamies Kukka Tommila sekä EU-tavaramerkki- ja mallioikeusasiamies Sassa Svahn. Päivän aiheena olivat kansainväliset mallirekisteröinnit, eri maissa vallitsevat käytännöt sekä malleja vastaan tehtävät väitteet ja mallien mitätöinti.

Svahn korosti esityksessään maakohtaisten rekisteröintivaatimusten selvittämisen tärkeyttä hyvissä ajoin ennen varsinaisen hakemuksen tekemistä. Aihe synnytti osallistujien keskuudessa runsaasti keskustelua. Maita, joihin Svahnin mukaan kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota olivat USA, Etelä-Korea ja Japani. Esimerkiksi USA:ssa mallihakemuksen pakollisiin tietoihin lukeutuu perinteisten hakijatietojen, mallin kuvien ynnä muiden lisäksi niin sanottu vaatimus. Vaatimuksella tarkoitetaan tiettyä vakiofraasia, joka USA:n käytännön mukaan jokaisessa mallihakemuksessa on oltava.

Käytännöt vaihtelevat maittain myös sen osalta, edellyttääkö mallihakemus tietoja mallin luojasta, mallin selitysosaa, kuvaselosteita taikka erinäisten liitteiden lisäämistä hakemuksen mukaan. Vaihtelevista käytännöistä aiheutuvien virheiden välttämiseksi Svahn neuvoi käyttämään hakemuksen tekemisessä WIPO:n E-filingia – kyseinen järjestelmä nimittäin muistuttaa hakijaa maakohtaisista vaatimuksista, ja laskee automaattisesti virallisten hakemusmaksujen määrän. Maksut ja niiden määrät ovat myös yleinen käytännössä eteen tuleva kompastuskivi.

Eri maiden käytännöt vaihtelevat myös malleja vastaan tehtävien väitteiden osalta. Kukka Tommila kertoi esityksessään käytäntöjen eroavaisuuksia muun muassa sen osalta, tutkiiko rekisteriviranomainen aikaisempia mallirekisteröintejä ex officio, vai vasta mallia vastaan tehdyn väitteen myötä. Joissakin valtioissa ei hallinnollista väitemenettelyä edes tunneta.

Tommila kävi esityksessään kattavasti läpi sekä väitemenettelyn kulkua että mitätöintikanteen tekemistä Suomessa, minkä jälkeen suomalaista käytäntöä peilattiin EU-mallien tutkintakäytäntöön ja EUIPO:n mitätöintimenettelyyn. Esitystä havainnollistettiin useiden kattavien tapausesimerkkien avulla niin, että koulutukseen osallistuneet assistentit pääsivät kuulemaan ja näkemään, miten mallien välistä samankaltaisuutta on käytännössä arvioitu. Mielenkiintoiset tapausesimerkit herättivät paljon keskustelua ja osoittivat sen, miten vaikeaa mallin uutuuden ja yksilöllisen luonteen arviointi todellisuudessa voi olla.  

Minna Muukkonen
Laura Äijälä

Kirjoittajat olivat harjoittelijoina IPR University Centerissä syksyllä 2017.

Suuren suosion saavuttanut assistenttien täydennyskoulutus uusitaan kokonaisuudessaan keväällä 2018. Ilmoittautuminen koulutussarjaan on käynnissä – varmista paikkasi ajoissa!