Tarvitaanko hyödyllisyysmalleja?

Pari vuotta sitten käytiin varsin vilkasta keskustelua IPRinfo-lehden sivuilla hyödyllisyysmallilaista ja sen tarpeellisuudesta. Tuomas Mylly oli satiirisessa kirjoituksessaan hyödyllisyysmallijärjestelmän lakkauttamisen puolesta. Max Oker-Blom päätyi toteamaan, että mikäli voidaan osoittaa hyödyllisyysmallien edistävän innovatiivisuutta, on niillä edelleen paikkansa. Jussi Heikkilä taas tarkasteli hyödyllisyysmalleja eurooppalaisessa ja kansainvälisessä kontekstissa esittämättä selvää kantaa puolesta tai vastaan. Hän toteaa kuitenkin käytön eri maissa pääasiassa vähentyneen.[1]

Koska työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) edelleen pohtii, luovutaanko laista vai ei, voi olla perusteltua jälleen esittää muutama ajatus aiheesta, vaikka edellä mainituissa kirjoituksissa ja kuulemistilaisuudessa sekä TEM:in omissa selvityksissä[2] on melko tyhjentävästi lausuttu asiasta.

Asian pohtiminen on edelleen perusteltua myös siinä mielessä, ettei varsinaista tuoreempaa empiiristä tutkimusta ole tehty. Pia Björkwallin vuonna 2009 ilmestyneeseen väitöskirjaan Nyttighetsmodeller: Ett ändamålsenligt innovationsskydd? sisältyy empiirinen osa, mutta aikaa on kulunut yli 15 vuotta sen julkaisusta. Lisäksi immateriaalioikeudellinen ja taloudellinen ympäristö on tässä ajassa muuttunut melkoisesti.

Argumentteja hyödyllisyysmallilain lakkauttamisen puolesta ja vastaan

Myllyn pääargumentit hyödyllisyysmallilain lakkauttamisen puolesta näyttäisivät olevan, että laki lisää talouden transaktiokustannuksia ja siten heikentää talouden dynaamisuutta. Tämä pitänee paikkansa varsinkin, jos eri oikeudellisia välineitä käyttämällä voidaan saavuttaa sama suoja. Toisaalta on todettava, että hyödyllisyysmalli suojaa vain kansallisesti, ja yleensä patenttisuojaa haetaan laajemmin. Mutta onko tarkoituksenmukaista, että on mahdollista saada vastaavan kaltainen kansallinen suoja huomattavasti kevyemmän hakuprosessin kautta? Eikö olisi järkevää keventää lainsäädäntöä kansallisesti samaan aikaan, kun tätä ollaan tekemässä EU-tasolla niin sanottujen Omnibus-projektien kautta?

Nämä ovat perusteltuja kysymyksiä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että taloudellinen ympäristö on viime aikoina muuttunut. Aiemmin oli varsin luonnollista argumentoida erilaisten esteiden poistamisesta globaalissa maailmassa. Nyt on varsin järkevää kysyä, missä määrin myös pienen kansallisvaltion pitää huolehtia omista kannustimistaan. Olisiko niin, ettei aika ole kypsä poistamaan nimenomaan pienille yrityksille tarkoitettua kansallista suojaa? Heikkilän selvityksestä käy ilmi, että vaikka hyödyllisyysmallihakemukset ovat vähentyneet, pienet yritykset ja yksityiset hakijat suosivat hyödyllisyysmalleja.

Hyödyllisyysmallimaita ovat EU:ssa Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro. EU:n ulkopuolisista maista Kiina tunnustaa hyödyllisyysmallin, mutta USA ei. Mielenkiintoista on myös havaita, että hyödyllisyysmallilainsäädäntöä ei ole lakkautettu edellä mainituissa EU-maissa, vaikka hyödyllisyysmallihakemusten määrät ovat laskeneet. Ehkä on ajateltu, että jos lainsäädäntöä kumotaan, on sitä hankalaa saattaa enää uudelleen voimaan?

Väitteeseen, jonka mukaan hyödyllisyysmallilaki palvelee vain pientä joukkoa keksijöitä ja asiahenkilöitä, on vaikea yhtyä. On sinänsä positiivista, että on olemassa järjestelmä, joka kannustaa keksimään. On myös väitetty, että kansallinen suoja estää ulkomaisia yrityksiä etabloitumasta Suomeen, koska ne eivät voisi hyödyntää jotakin tiettyä keksintöään kansallisen hyödyllisyysmallisuojan vuoksi. Tämä on mielenkiitoinen argumentti ottaen huomioon, että on myös aikoinaan vaadittu, ettei Suomeen haluta tytäryhtiötaloutta.

Suomen kaltaiselle maalle kaikki keinot innovatiivisuuden lisäämiseksi ovat tervetulleita. Taitaa myös olla niin, etteivät hyödyllisyysmallihakemukset juurikaan työllistä Patentti- ja rekisterihallitusta eli PRH:ta. Siellähän on mahdollista käyttää eri alojen asiantuntijoita eri tyyppisten hakemusten käsittelyssä.

Varaosat EU:n mallioikeusuudistuksessa

EU:n mallioikeusuudistus tulee ensi kesänä voimaan sisämarkkinoilla täysimääräisesti, vaikka Suomen kansallinen mallilaki uudistetaan vasta myöhemmin. EU-malleja koskee ns. varaosapoikkeama jo nyt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varaosien valmistus ja myynti vapautetaan. Alkuperäisosien myyjillä ole oikeutta estää varaosien valmistusta ja myyntiä, lukuun ottamatta paria poikkeusta. Tämä ei nähdäksemme ole hyvä asia kotimaiselle valmistavalle teollisuudelle ja Suomessa kehitetyille tuotteille, joiden osia voidaan vaihtaa. Erityisen ajankohtainen suojan muutos on nousussa olevalle kotimaiselle puolustusteollisuudelle.

EU:n mallioikeusuudistuksessa tapahtuva muutos varaosien suojalle voidaan yksinkertaistaa kolmeen eri tilanteeseen:

1) ”Ei suojaa” – perustilanne koskee moniosaista tuotetta, jonka varaosa ei ole näkyvissä tavanomaisen käytön aikana. Esimerkiksi kyse voi olla auton katalysaattorista. Sitä ei voi jatkossakaan mallisuojata eikä estää muiden valmistusta, ellei tuotetta ole suojattu patentilla.

2) ”Ehdollinen suoja”-tapauksessa on kyse ”must match”-osista, missä moniosaisen tuotteen varaosa on näkyvillä ja kyseinen osa on mallisuojattu. Kysymys on esimerkiksi auton ulkopeilistä. EU:n uuden mallioikeuslainsäädännön mukaan tulee kolmannen osapuolen tällöin ilmoittaa varaosan alkuperä ja valmistajatiedot. Näin toimien kolmas osapuoli voi myydä suojattuja varaosia loukkaamatta mallioikeutta. Myös tässä tilanteessa tulee huomioida tuotteen mahdollinen patenttisuoja.

3) ”Osittainen suoja”- tilanne koskee taas ns. ”must fit”-osan osittaista suojaa. Tällöin tuote on suunniteltu niin, että kyseisen osan avulla kaksi eri tuotetta tai moniosaisen tuotteen osa voidaan liittää toisiinsa. Kyse on esimerkiksi auton pakoputken liitososasta. Osittainen mallisuoja koskee vain elementtejä, joita ei tarvita itse liitoksen mahdollistamiseen, kuten värejä, ei muuta, jolloin muilta osin patenttisuoja tulee myös huomioida.

Mutta miten hyödyllisyysmallilaki liittyy mallioikeusuudistukseen?

Hyödyllisyysmallilla on voitu kustannustehokkaasti suojata uutta ja keksinnöllistä osien toisiinsa liittämistä. Rekisteriviranomaiset eivät tutki hyödyllisyysmallia. Sen suoja-aika on lyhyt, mutta useimmiten käytännössä riittävä. Kun EU:n mallioikeusuudistusta valmisteltiin, ei ollut tiedossa Suomen hyödyllisyysmallilain mahdollista kumoamista, eikä tuolloin voitu kiinnittää huomiota kotimaisen tuotannon suojan tarpeeseen ja taloudelliseen merkitykseen.

Jos hyödyllisyysmallilaki kumotaan, käytännössä ainoa mahdollisuus suojata tällainen keksintö on patentti, joka maksaa huomattavasti enemmän. Eikä patenttisuoja ole aina mahdollinen.

Päätelmiä

Nyt tulisi keskittyä hyödyllisyysmallilain ajantasaistamiseen, eikä liioitella hyödyllisyysmallilain mahdollisia haasteita.

IPR-strategian taustoitustutkimuksessa Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020 on tehty ehdotuksia hyödyllisyysmallilain uudistamiseksi.[3] Huomiota herättää se, ettei kukaan haastatelluista asiantuntijoista vaatinut sen lakkauttamista. Tutkimuksessa mainitaan muun muassa, että moni vastaaja oli sitä mieltä, että hakemus tulisi voida jättää englanniksi.  Suomessa toive ei ole kohtuuton. Lisäksi taustatutkimuksessa ehdotettiin, että kolmansilla osapuolilla pitäisi olla mahdollisuus vaatia PRH:ta suorittamaan tutkimus hyödyllisyysmallin keksinnöllisyydestä ja uutuudesta, jonka kolmas osapuoli maksaisi. Tällöin hyödyllisyysmallirekisteröinti olisi kumottavissa ilman mitätöintivaatimuksen esittämistä. Lisäksi tutkimuksessa esitettiin, että hyödyllisyysmallin alemman keksinnöllisyystason pitäisi näkyä myös suojapiirin arvioinnissa. Tällaista ei vaikuta tapahtuneen markkinaoikeuden oikeuskäytännössä.

Tämänhetkisessä maailmantilanteessa tulisi mieluiten ajatella hyödyllisyysmallilain uudistamista, eikä lakkauttamista. Uudistaminen palvelee parhaiten innovatiivisuutta. Kysymys ei ole säilyttämisen tai radikaalin uudistuksen vastakkainasettelusta, vaan etenemisestä harkiten. Voisiko mallilainsäädännön muuttuessa hyödyllisyysmallin avulla saada kansallista suojaa varaosille? Kun ei ole selvää, millainen vaikutus hyödyllisyysmalleilla on mallioikeuteen tehtyjen aukkojen täyttämisessä, olisi hätiköityä luopua hyödyllisyysmallilaista.

_________

[1] Tuomas Mylly, Hölmöläiset, hyödyllisyysmalli ja dynaaminen talous, IPRinfo 2/2023, 28.4.2023. Max Oker-Blom, Hyödyllisyysmallit vielä kerran, IPRinfo 3/2023, 10.5.2023. Jussi Heikkilä, Yli 30 vuotta suomalaista hyödyllisyysmallijärjestelmää Osa I, IPRinfo 5/2023, 12.9.2023. Jussi Heikkilä, Yli 30 vuotta suomalaista hyödyllisyysmallijärjestelmää Osa II, IPRinfo 5/2024, 26.9.2024.

[2] TEM on lähinnä suomentanut Björkwallin väitöskirjan kalvojen muodossa.

[3] Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020 s. 153-54.

________

Kannen kuva: iStock / Lovelyday12