Tähtisäteitä, tekijänoikeuksia ja elokuvamaailman titaanien taisto – Scarlett Johansson v. Disney

4/2021 31.8.2021

Yhdysvaltalaisnäyttelijä Scarlett Johansson on haastanut tuotantoyhtiöjätti Disneyn ja sen tytäryhtiö Marvel Entertainmentin oikeuteen heinäkuussa 2021. Tapaus on kerännyt laajalti huomiota niin viihdemaailmassa kuin myös tekijänoikeudellisista kysymyksistä kiinnostuneiden keskuudessa. Sopimuskiistaan perustuva, mutta pohjimmiltaan striimauspalveluiden mukana tuomia muutoksia useasta eri näkökulmasta tarkasteleva tapaus on monella tapaa mielenkiintoinen. Mistä on kyse ja mikä on sopimusriidan tekijänoikeudellinen aspekti?

Johansson haastoi jättiyhtiö Disneyn oikeuteen syyttäen elokuvayhtiötä sopimusrikkomuksesta. Disney toi Johanssonin tähdittämän Black Widow-elokuvan Disney + -suoratoistopalveluunsa samaan aikaan, kun se sai ensi-iltansa elokuvateattereissa. Johanssonin mukaan ainoastaan teatterilevityksestä oli sovittu, ja elokuva olisi pitänyt julkaista striimauspalvelussa vasta muutama kuukausi teatterilevityksen aloittamisen jälkeen. Kyseessä olevan niin kutsutun hybridijärjestelyn myötä tähtinäyttelijälle aiheutuu merkittäviä taloudellisia tappioita. Aiempiin, Johanssonin tähdittämien Marvel-elokuvien lipputuloihin perustuvien laskelmien mukaan elokuvan siirtäminen Disney + -palveluun näin aikaisessa vaiheessa elokuvan levitystä saattaa tarkoittaa näyttelijälle jopa 50 miljoonan dollarin tulonmenetyksiä.

Mahdollisen rahallisen tappion ohella tapauksessa on kuitenkin kyse myös laajemman mittakaavan keskustelusta, joka kytkeytyy elokuva-alan kuluneina vuosina läpikäymiin muutoksiin ja yleisiin tekijänoikeudellisiin periaatteisiin. Mitä maksetaan oikeudesta näyttelijän taiteelliseen työpanokseen?

Elokuva-ala on murroksessa striimauspalveluiden vakiinnuttaessa asemaansa perinteisten, teatterilevitykseen keskittyvien tuotantoyhtiöiden rinnalla. Koronapandemia ja sen luomat esteet tavanomaiselle elokuvateatterilevitykselle ovat kiihdyttäneet striimauspalveluiden kasvua. Vaikka siirtymä nettistriimauksen aikakaudelle on ollut kiistämätön tosiasia jo vuosia, on muutos tapahtunut paljon odotettua nopeammin. Tämän takia moni alaan olennaisesti liittyvä toimintapa on vaivihkaa käynyt vanhanaikaiseksi.

Esimerkiksi elokuva-alan palkkamalleihin liittyvät käytännöt vaativat kiireellistä uudistamista. Perinteisesti näyttelijöiden palkka on tavallisen etukäteen maksetun korvauksen ohella perustunut elokuvan saavuttaman, lipputulojen avulla mitattavan menestyksen perusteella laskettaviin bonuksiin. Striimauspalveluiden vallatessa alaa tämä elokuvan menestyksen ja tekijöiden korvausten välinen suhde vaikuttaa kuitenkin jossain määrin olevan murentumassa. Siinä, missä elokuvateatterilevityksessä olleen elokuvan tekemä myyntivoitto on ollut julkista tietoa, tietää striimauspalveluun julkaistun elokuvan katsojamäärät ja sen julkaisun myötä tulleiden tilaajien määrän ainoastaan striimauspalvelun omistaja. Hybridijärjestelynä tai ainoastaan striimauspalveluissa julkaistujen elokuvien yhteydessä elokuvan katsojamääriin perustuva tapa laskea näyttelijän tai elokuvantekijän saamia lisäkorvauksia on näyttelijöiden ja heidän palkkaneuvotteluyritystensä näkökulmasta haasteellinen. Valta päättää palkkioista on ikään kuin lipumassa tuotantoyhtiöille.

Tästä on pohjimmiltaan kyse myös Johanssonin ja Disneyn välisessä kiistassa. Sopimuskiistaa ja sen mahdollista lopputulemaa tärkeämpi onkin itse asiassa sen avaama keskustelu siitä, miten näyttelijöiden ja muiden elokuvantekijöiden taiteellisesta työpanoksesta ja niitä suojaavista tekijänoikeuksista tulee vastaisuudessa maksaa korvauksia levityksen keskittyessä yhä enemmän striimauspalveluihin. Miten ja mitä striimauspalvelussa kerätystä menestyksestä maksetaan?

Toistaiseksi käytännöt eri striimauspalveluiden välillä vaihtelevat. Netflix ja HBO ovat ratkaisseet ongelman maksamalla näyttelijöille ja muille elokuvantekijöille keskimäärin suurempia palkkioita etukäteen olettaen, että palveluiden tuottamista elokuvista ja sarjoista tulee hittejä, omien näin itselleen kaikki tekijänoikeudet teoksen mahdollisesta suosiosta riippumatta. Disney ei sen sijaan vaikuta lähtevän tähän junaan – ainakaan vielä, Warner Bros.:in puolestaan luvatessa päänäyttelijöilleen tietyn prosenttiosuuden kaikesta elokuvan sen elinkaaren aikana tuottamasta myyntitulosta.

Olennainen näkökulma tähän palkkamalleista käytävään diskurssiin on toisaalta myös se, että striimauspalveluiden aikakaudella tähtinäyttelijöiden markkina-arvo on hiipumassa. Yksittäisen elokuvatähden työpanostakin vetovoimaisempana pidetään yhä enenevissä määrin jo aikaisemmin suosituista elokuva-, tv-, kirja- tai sarjakuvasarjoista tehtyjä elokuvia tai tv-sarjoja. Tuotantoyhtiöitä kiinnostaa aiempaa enemmän kaikenkattavien tekijänoikeuksien ostaminen sellaisiin, jo ennestään suosittuihin konsepteihin, joista voidaan tuottaa mahdollisimman monta suurta suosiota keräävää ja striimauspalveluiden tilaajia houkuttelevaa elokuvaa ja tv-sarjaa.

Loistoesimerkkejä äärimmäisen kannattavaksi hankinnoiksi osoittautuneista konsepteista ovat Disneyn osalta esimerkiksi Star Wars-elokuvat sekä Marvel-supersankarielokuvat. Yleisöä kiinnostaa aiempaa enemmän tutut ja nostalgisia tunteita herättävät tarinat. Tähän myös Disneyn ja sen striimauspalvelun suosio pitkälti perustuu: suursuosiota eivät niinkään rakenna kiinnitetyt tähtinäyttelijät, vaan ne klassikkotarinat, joiden tekijänoikeudet tuotantoyhtiö omistaa. Näiden tarinoiden tekijänoikeudet ovat nyt kovempaa valuuttaa viihdeteollisuudessa kuin kenties koskaan aiemmin. Niiden rinnalla tähtinäyttelijöidenkin valovoima kalpenee.

Elokuva-alan kehittyessä, striimauspalveluiden ja tuotantoyhtiöiden maksaessa ennätyssuuria summia uusien tekijänoikeuksien hankkimisesta, on myös ymmärrettävä, ettei kyseessä ole ainoastaan kilpailu mahdollisimman suuresta myyntivoitosta, vaan itse asiassa paljon isomman mittakaavan liikemaailmaan sijoittuvasta selviytymistaistelusta. Kilpailu striimauspalveluiden tilaajamääristä ja jo kerättyjen tilaajien kiinnipitämisestä on itse asiassa kilpailua sijoittajien huomiosta. Sijoittajia kiinnostaa suuria lipunmyyntituloja enemmän tilaajamäärien nousujohteiset kasvutrendit. Miksi?

Arvioiden mukaan viiden vuoden kuluessa nyt markkinoilla toimivista striimauspalveluista ja tuotantoyhtiöistä jää jäljelle vain neljästä viiteen toimijaa. Vähiten tilaajia ja sijoituksia keränneet palvelut kuolevat pois, suurimpien saavuttaessa dominoivan aseman viihdemaailman huipulla. Näistä, suurimpien palveluiden paikoista ja osingoista kilpailevat nyt kaikki – niin tuotantoyhtiöt kuin myös niiden sijoittajat.

Tämän kilpajuoksun keskellä näyttelijät ovat aidosti epäedullisessa asemassa neuvottelemaan itselleen sopivia sopimuksia. Toisaalta heidän merkityksensä on elokuva- ja tv-sarjojen tekijänoikeuksiin verrattuna hiipumassa, ja toisaalta heillä ei ainakaan vielä ole täyttä tietoa siitä, millaisia palkkamalleja striimauspalveluiden liiketoiminta mahdollistaa.

Tämän takia mega-tunnetun ja monesti palkitun Scarlett Johanssonin tekemä keskustelunavaus nimenomaan Disneyn kaltaista massiivista ja maailmanlaajuisesti tunnettua tuotantoyhtiötä vastaan on niin tärkeä. Johansson on pienempiä ja vähemmän tunnettuja näyttelijöitä paremmassa asemassa taistella tekijänoikeuksistaan. Oikeuskiistaa tuleekin siis ymmärtää ennen kaikkea toimintatapojen uudistamiseen tähtäävänä peliliikkeenä. Vaikka uskallus kyseenalaistaa ison tuotantoyhtiön toimintatapa ei välttämättä sinänsä tuota Johanssonille merkittävää henkilökohtaista voittoa, saattaa sen merkitys tulevaisuuden elokuvatekijöiden ja näyttelijöiden taiteellisesta työpanoksestaan saamien korvausten kannalta osoittautua sitäkin huomattavammaksi.

Mielekkäät, uudenlaiset korvausmallit hakevat nyt muotoaan. Johanssonin herättämä keskustelu on lähtölaukaus jo kauan kulisseissa käydylle, mutta tätä ennen julkisuuden valokeilasta poissa pysyneelle, välttämättömälle julkiselle keskustelulle siitä, mitä näyttelijöiden tekijänoikeuksista maksetaan. Kävi Johanssonin ja Disneyn välisessä kiistassa miten tahansa, lienee siis selvää, että elokuvien levityskäytäntöjen muuttuessa ja striimauspalvelujen vallatessa yhä enemmän jalansijaa, köydenveto tekijänoikeuksista ja niitä koskevista korvauksista tulee jatkumaan vielä pitkään tuotantoyhtiöiden ja striimauspalveluiden, sekä näyttelijöiden ja muiden taiteilijoiden välillä.

Kirjoittajat