Suomen teollisoikeuksien arvon määrittely

2/2021 10.3.2021
robotti tarjoaa rahaa
3d rendering android robot holding gold coins

Jos joku odotti saavansa kokonaiskuvan Suomen teollisoikeuksien arvosta, hän joutuu vielä malttamaan mielensä, sillä sellaista ei löydy, vaikka selvityksessä ”Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020”Teollisoikeuksien arvo ja kansantaloudellinen merkitys” onkin omana katsauksenaan.

Selvityksen päähuomio on patenteissa ja niiden arvottamisessa, ja varsinkin arvottamismenetelmien kuvaamisessa. Selvityksen lopussa todetaan, että kirjoitus lienee ensimmäinen suomenkielinen katsaus taloustieteelliseen kirjallisuuteen teollisoikeuksien arvottamisessa. Jo sellaisenaan se on ajatuksia herättävä ja hyödyllistä luettavaa.

Katsaus koostuu seitsemästä luvusta, joissa käsitellään tuottavuuskasvua ja teollisoikeuksia, patenttien taloustieteellisistä arvottamismenetelmiä ja suomalaisten patenttien yksityistä arvoa, muiden aineettomien oikeuksien arvottamista ja aineettomien oikeuksien tilastointitarpeiden kehityskohteita.

IPR-strategian taustaselvitys

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa joulukuu 2019 päätetään uuden kansallisen aineettomien oikeuksien strategian eli IPR-strategian laatimisesta. Laadittavan strategian tueksi Valtioneuvosto päätti varata varoja taustaselvityksen tekemiseksi. Tarjouspyynnössä tarjouksen tekijöitä kehotettiin keskittymään seuraaviin kohteisiin:

  1. IPR-osaaminen ja yritykset
  2. Opetuksen nykytila ja hallinnon toimintaedellytykset
  3. IPR-tuomioistuimen toiminta ja markkinaoikeuden maksut
  4. Aineettomien oikeuksien hyödyntäminen korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa
  5. Teollisoikeuksien kansantaloudellinen merkitys ja arvon määrittely
  6. IPR-järjestelmän muutoshaasteet lähitulevaisuudessa (erityisesti datan hallinnan ja tekijänoikeusinfrastruktuurin näkökulmasta), ja
  7. Lainsäädännön kehittämistarpeet.

Nyt käsiteltävänä oleva katsaus vastaa lukua viisi. IPRinfo-lehti palaa lähiaikoina taustaselvityksen muuhun sisältöön.

Innovaatiopolitiikan ristiriita

Katsauksen alussa, ennen arvottamismenetelmien läpikäyntiä, kuvataan innovaatiopolitiikan ongelmaa: Jos vahvistetaan teollisoikeuksia ”liikaa”, se saattaa johtaa uusien innovaatioiden käytön ja leviämisen heikentymiseen, mutta samalla se vahvistaa innovaatiokannustimia. Ja katsaus jatkaa ” … yhteiskunnan kannalta optimaalinen teollisoikeuksien politiikka tasapainoilee innovaatiokannustimien luonnin ja innovaatioiden hyödyntämisen mahdollisimman pienen rajoittamisen välillä.”

Suppeassa kirjoituksessa ”Incentive vs access – lyhyt katsaus immateriaalioikeuden ikuisuuskysymykseen” olen Ove Granstrandiin nojaten kuvannut tilannetta seuraavasti. Taloustieteilijät ovat varsin hyvin perillä siitä, että tulisi löytää tasapaino immateriaalioikeuksien suojan ja suojaamattomuuden välillä luovuuden ja innovaatioiden edistämiseksi. On todennäköistä, että sosioekonomiset tuotot innovaatioista ovat suuremmat vapaasti kilpailuilla markkinoilla kuin tuotot mitattuna liiketaloudellisin termein. Eräs tärkeä syy tähän on jäljittelijöiden kilpailu, joka lyhentää keksijöiden etumatkaa ja heidän katteitaan erityisesti silloin, kun jäljittelyajat ja -kustannukset ovat innovaatiokustannuksia alhaisemmat. Innovaatio tulee näin useamman kuluttajan käyttöön kopioiden kautta ja lisää täten yhteiskunnan tuottoja.

Samalla on hyvä tiedostaa, että jos yksityiset eli liiketaloudelliset tuotot laskevat liikaa, yrittäjät eivät ole valmiita satsaamaan innovaatioihin johtaviin tutkimus- ja kehityskuluihin. Toisin sanottuna, pitää yrittää ryhtyä sellaisiin toimiin tai luoda sellaiset kannustimet, että liiketaloudelliset tuotot johtavat sosioekonomisten eli yhteiskunnallisten tuottojen kasvuun.

Katsauksessa kuvataan teollisoikeuksien ristiriitaa kaaviolla, jossa pystysuora jana edustaa hintaa ja vaakasuora käyttöä. Näitä yhdistää käänteinen kysyntäkäyrä.  Jos oikeuden haltijan hinnoitteluvoima nousee, teollisoikeuden aiheuttama hyvinvointitappio lisääntyy ja käyttäjien ylijäämä teollisoikeuden suojaamasta tuotteesta vähenee, ja päinvastoin, jos hinnoitteluvoima eli suoja pienenee, silloin hyvinvointitappio myös vähenee ja käyttäjien ylijäämä lisääntyy.

Katsaus tuo esille mielenkiintoisen seikan: Vaikka yritykset käyttävät teollisoikeuksia, ne eivät itse näytä pitävän oikeuksia tärkeinä kannustinvaikutuksen luojina. Joitain poikkeuksia tosin löytyy kemian- ja lääketeollisuuden piiristä.

Patenttien arvottamismenetelmät

Taloustieteellisessä tutkimuksessa patentteja on analysoitu paljon. Tämä johtuu osittain patenttiaineistojen hyvästä saatavuudesta, mutta myös siitä, että patenttihakemuksia on pidetty indikaattoreina teknologisesta kehityksestä.

Koska patenttioikeuksilla harvemmin käydään julkista kauppaa ja koska yrityksen patentteja koskevat lisensiointitulot eivät yleensä ole julkisia, on kehitetty useita epäsuoria menetelmiä. Yksi menetelmistä perustuu patenttien omistajille tehtyihin kyselyihin, toinen yritysten markkina-arvoon, kolmas patenttien uusimispäätösmalleihin, neljäs patenttien arvo-ominaisuuksiin, kuten viittauksiin, vaatimusten lukumäärään ja patenttiperheen kokoon, sekä viides peliteoreettiseen neuvotteluasemaan patentin omistajan ja mahdollisen ostajan tai rikkojan välillä. Tässä lähdetään siitä, että patentin hinta määräytyy osapuolten neuvottelussa oikeudenkäynnin uhan varjossa. Tämä ja kyselytutkimus ottavat, muista menetelmistä poiketen, huomioon strategisen näkökulman.

Katsauksessa käydään läpi mainitut menetelmät ja tuodaan esille niiden vahvuudet ja heikkoudet. Kaikkiin liittyy epävarmuuksia. Lisäksi korostetaan, että kirjallisuudessa ei aina tehdä eroa patenttioikeuksien arvon, patentoidun keksinnön arvon ja patentin laadun välillä. Keksinnöllä voi olla yksityinen arvo ilman patenttisuojaa esimerkiksi pitämällä se salassa, jolloin sille voidaan saada tuottoja ilman patenttisuojaa tai tuomalla se nopeasti markkinoille sille saatetaan saada niin sanottu ”first mover advantage”.

Menemättä arvottamismenetelmien yksityiskohtiin mainittakoon vain, että esimerkiksi kyselytutkimuksen ongelmana on, että patentin omistajan näkemys patentin arvosta on väistämättä subjektiivinen, markkina-arvoon perustuvat tutkimukset ovat sikäli rajalliset, että ne koskevat ymmärrettävistä syistä vain julkisesti noteerattuja yrityksiä, jne.

Uusimispäätösmallia on pidetty kohtuullisen luotettavana ja sitä on myös sovellettu Suomessa myönnettyjen patenttien arvottamiseen. Tässä on yksinkertaistettuna kysymys siitä, että mitä kauemmin patenttia uusitaan, sen arvokkaampi se on. Jos patenttia ei enää uusita, tiedetään, että patentin omistajan mielestä patentin odotetut diskontatut tuotot olivat pienemmät kuin uusimismaksu. Tässä patenttien arvottaminen perustuu siihen, miten patentinhaltijat todellisuudessa käyttäytyvät, eikä heidän subjektiivisiin vastauksiinsa patentin mahdollisesta myyntiarvosta.

Suomalaisten patenttien yksityinen arvo

Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa koskien vuosina 1970-1983 yrityksille haettuja patentteja niiden kokonaisarvoksi uusimispäätösmallia soveltaen saatiin noin 16,8 miljoonaa euroa. Nyt vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen tulos vuosituhannen viimeistä vuosikymmentä koskien oli noin 68,8 miljoonaa. Patenttien arvo on siis noussut merkittävästi. Tämä johtuu katsauksen mukaan sekä yrityspatenttien lukumäärästä että keskimääräisen arvon kasvusta.

Noususta huolimatta luku vaikuttaa vaatimattomalta. Tämän arvottamisen tuloksena yrityspatentin keskiarvo on 8 300 euroa. Näitä lukuja tarkasteltaessa on syytä huomata, että arvokkaimmat patentit ovat huomattavasti arvokkaammat kuin loppuneljänneksen patentit. Arvojakauma on pitkähäntäinen. Lisäksi on muistettava, että pienen markkinan koko vaikuttaa arvoon. Yhden maan patenttien arvo on myös mitä todennäköisimmin pienempi kuin kansainvälisten patenttien arvo. Kansainvälisiin suojaustoimiin ei todennäköisesti ryhdyttäisi vähäarvoisen keksinnön takia.

Mainittuun lukuun ei myöskään sisälly yksityisten keksijöiden omistuksessa olevia patentteja eikä suomalaisten yritysten ulkomailla hakemien patenttien arvoa. Katsauksessa todetaan myös, että pelkästään Nokia Technologies yksikön vuosittainen liikevaihto, joka koostuu lähinnä Nokian maailmanlaajuisista lisensiointituloista, on yli miljardi euroa. On siis oltava selvillä siitä, miten ja mitä on arvotettu ja etenkin mitä on jäänyt arvottamatta.

Muiden aineettomien oikeuksien arvo

Muista aineettomista oikeuksista kuin patenteista on huomattavasti vähemmän kvantitatiivista taloustieteellistä tutkimusta. Tämä johtuu muun muassa siitä, ettei niistä ole ollut saatavissa niin yksityiskohtaista tilastoaineistoa. Tärkeämpi syy on kuitenkin ollut, että patentteja on pidetty tärkeimpinä innovaatiokannustimina.

Katsauksessa todetaankin, ettei muiden aineettomien oikeuksien varsinaista arvonmääritykseen keskittyvää tutkimustyötä suomalaisella aineistolla ole tehty. Tämä koskee myös tekijänoikeuksia.

Muiden maiden aineistolla tällaista tutkimusta on kuitenkin tehty myös suomalaisten toimesta. Yhdysvaltalaisella aineistolla on esimerkiksi osoitettu, ettei elokuvien laittomalla digitaalisella kopioinnilla ollut juurikaan vaikutusta laillisten tuotteiden myyntiin.

Katsauksessa tosin mainitaan, että Euroopan patenttiviraston, EPO:n, laskelmien mukaan patentti-intensiivisten toimialojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta (BKT) oli vuosina 2014-2016 17,3 % ja tavaramerkki-intensiivisten 38,7 %. Tästä ei kuitenkaan, katsauksessa korostetaan, voida päätellä, että patenttijärjestelmän ansiosta Suomessa tehdään enemmän innovaatioita kuin ilman sitä tai toisenlaisen järjestelmän vallitessa. Syyseuraussuhdetta ei siis ole. Se, että Suomessa haetaan enemmän patentteja kuin EU:ssa keskimäärin, voi johtua siitä, että Suomen teollinen rakenne painottuu toimialoille, joilla patentteja käytetään enemmän.

Oli miten oli, syitä voi olla monenlaisia, mutta ehkä patenttien lukumäärä kuitenkin kaikesta huolimatta indikoi keksintömyönteistä ilmapiiriä. Vaikkei kausaalisuhdetta patenttien ja innovaatioiden välillä olekkaan, voidaan ehkä kuitenkin puhua korrelaatiosta.

Tilastointitarpeiden kehityskohteita

Edellä mainitun valossa sekä ottaen huomioon, että kansantalouden tilinpidosta sekä tavaroiden ja palvelujen ulkomaankauppaa koskevasta tilastoinnista voidaan tehdä vain karkeita päätelmiä siitä, missä määrin suomalaiset talousyksiköt maksavat ja saavat tuloja aineettoman omaisuuden käytöstä, on selvää, että tilastointia on kehitettävä.

Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) aineistojen pitäisi katsauksen mukaan olla nykyistä helpommin yhdistettävissä muihin yksilö- ja yritystason aineistoihin Tilastokeskuksessa ja muuallakin. Tullin tilastoja on myös kehitettävä. Katsauksessa ehdotetaan edelleen, että Teoston ja Kopioston aineistot pitäisi saada laajempaan käyttöön. Näiden aineistojen avulla voitaisiin selvittää tekijänoikeuksien arvoja ja tekijänoikeuksien vaikutuksia luovan työn kannustimiin ja hyvinvoinnin lisäykseen.

Päätelmiä

Selvitys ”Teollisoikeuksien arvo ja kansantaloudellinen merkitys” on ansiokas ja tärkeä kannanotto Suomen aineettomien oikeuksien arvottamisen ja taloustieteellisen tutkimuksen puolesta. Toivottavasti se toimii myös lähtölaukauksena tilastoinnin kehittämiselle. Mitä enemmän me tiedämme, sitä paremmin voimme suunnata toimenpiteitä innovaatiotoiminnan kehittämiseen. PRH:ssa tulisi olla henkilöitä, jotka kehittävät tilastointia niin, että sitä voidaan paremmin hyödyntää tutkimusta varten. He voisivat myös joissain tapauksissa suorittaa aineettomia oikeuksia koskevaa (myös taloudellista) tutkimusta, yksin tai yhdessä tutkijoiden kanssa lakien valmistelun pohjaksi.

Tänä päivänä IPR:iä koskevat säännöt tulevat meille EU:lta pitkälti annettuina. Se ei kuitenkaan estä meitä kehittämästä käytäntöjämme. Vaikka empiiristen tutkimusten suorittamisella on omat haasteensa myös immateriaalioikeussektorilla, niin ”economics” on vankempi pohja muutoksille kuin ”lobbynomics”.[1]

Lähteet:

Tuomas Takalo, Ari Hyytinen ja Alexis Stevenson, Teollisoikeuksien arvon määrittely kansantalouden näkökulmasta, 11.1.2021

Ove Granstrand, Industrial Innovation Economics and Intellectual Property, Fifth revised edition. Gothenburg 2010

Max Oker-Blom, “Incentive vs access” – lyhyt katsaus immateriaalioikeuden ikuisuuskysymykseen, Lakimies 7-8/2013 s. 1356-1363

[1] An Independent Report by Professor Ian Hargreaves, Digital Opportunity. A Review of Intellectual Property and Growth, May 2011, jossa hän käyttää käsitettä “lobbynomics”.

Kirjoittajat