Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys palkitsi vuoden 2025 tutkielmastipendiaatit

Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys (STY) myöntää vuosittain yhden tai useamman stipendin ansiokkaasta teollisoikeuksiin liittyvästä, yliopistossa tai ylemmän korkeakoulututkinnon osana laaditusta opinnäytetyöstä.

Vuoden 2025 tutkielmastipendiaatit esittelivät tutkielmiaan perinteisesti STY:n lounasseminaarissa Waselius Asianajotoimiston tiloissa 7.10.2025. Tilaisuudessa kuultiin stipendiaattien erinomaiset esitykset ajankohtaisista tutkimusaiheista STY:n stipenditoiminkunnan puheenjohtaja Åsa Krookin johdolla. Aiheet herättivät yleisössä paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Jutun lopusta löydät stipendiaattien tutkielmien tiivistelmät.

Stipendin saivat:

Annemari Kauppi (Lapin yliopisto): Liikesalaisuussuojan tulkinta datasäädöksessä ja datan soveltuminen liikesalaisuudeksi

Taneli Lehtipuu (Helsingin yliopisto): Patenterbarhetens påverkan på evergreening av läkemedelspatent

Emilia Väisänen (Turun yliopisto): Henkilön oma kuva tavaramerkkinä: Oman kuvan erottamiskyky, sekaannusvaaraan perustuva suoja ja yksinoikeuden rajoitukset

Stipendinsaajat osoittivat syvät kiitoksensa STY:lle stipendeistään sekä tilaisuudesta esitellä tutkielmiensa aiheita. Väisänen kiitti myös tutkielman ohjaajia Heidi Härköstä ja Tuomas Myllyä ohjauksesta ja kannustuksesta tutkimusprosessin aikana sekä puolisoa, perhettä ja ystäviä, joiden tuki on ollut korvaamatonta.

IPRinfo-lehti onnittelee lämpimästi stipendin saajia!

 

Hae STY:n tutkielmastipendiä 

STY:n stipendiä voi hakea vapaamuotoisella hakemuksella, joka tulee toimittaa opinnäytetyön hyväksymistä seuraavan kalenterivuoden helmikuun loppuun mennessä. Teollisoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat usein poikkitieteellisiä, ja STY:n tutkielmastipendi voidaankin myöntää esimerkiksi oikeustieteen maisteri- tai diplomi-insinöörin tai vastaavan tutkinnon tutkielmalle. Stipendi myönnetään voimassa olevien STY:n stipendisääntöjen mukaisesti.

STY:n tarkoituksena on edistää immateriaalioikeudellisen ja erityisesti teollisoikeudellisen lainsäädännön kehittämistä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti sekä välittää jäsenilleen tietoa immateriaalioikeuksista.

 

Stipendinsaajat kertovat

Annemari Kaupin tutkielma käsitteli liikesalaisuussuojan tulkintaa datasäädöksessä sekä datan soveltumista liikesalaisuudeksi. Hän kertoo idean tutkimuksen aiheesta syntyneen kiinnostuksesta immateriaalioikeuksia ja liikesalaisuuksia kohtaan. EU:ssa oli juuri hyväksytty datasäädös, jonka valmistelussa liikesalaisuudet nousivat yhdeksi keskeiseksi kiistakysymykseksi. Kauppi kertoo saaneensa tästä idean yhdistää nämä kaksi ajankohtaista ja osittain ristiriitaista sääntelyaluetta: datan jakaminen ja liikesalaisuussuoja. Tutkimusprosessissa hän piti mielenkiintoisena aiheen ajankohtaisuutta ja sääntely-ympäristön jatkuvaa kehittymistä. Kauppi kertoo, että uusia artikkeleita ja viranomaismateriaalia julkaistiin tutkimustyön aikana, mikä teki prosessista dynaamisen ja vaativankin, mikä piti työn kiinnostavana alusta loppuun. Lisäksi Kauppi piti mielenkiintoisena mahdollisuutta vaikuttaa tulkintaan ennakoivasti kannanotoilla, sillä datasäädöksestä ei ollut vielä ehtinyt syntyä viranomais- tai oikeuskäytäntöä.

Kaupin kiinnostus dataan, immateriaalioikeuksiin ja teknologian sääntelyyn kasvoi tutkielman kautta, ja hän toivoo tulevaisuudessa mahdollisuutta laajentaa osaamistaan juuri näiden alojen parissa. Erityisesti työskentely dataan liittyvien immateriaalioikeudellisten kysymysten parissa kiinnostaa häntä tulevaisuudessa.

 

Taneli Lehtipuun tutkielma käsitteli lääkepatenttien evergreeningiä. Idea tutkielmaan syntyi Lehtipuulle työtehtävissä Associate Traineena Boreniuksella IP & Tech praktiikassa. Harjoittelujakson aikana hän pääsi mukaan erilaisiin patenttiriitoihin, jolloin kiinnostus erityisesti patentoitavuuden edellytyksiin heräsi. Lehtipuu kertoo olleensa jo pitkään kiinnostunut lääketeollisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista, joten lääkepatenteista kirjoittaminen tuntui mielenkiintoiselta. Evergreeningiin hän tutustui vasta kirjoitusprosessin aikana ja tarkka tutkimuskysymys hänelle muodostui vasta päästyä melko syvälle lääkepatentteja koskevaan kirjallisuuteen.

Kirjoitusprosessissa mielenkiintoisimpana Lehtipuu piti EPO:n oikeuskäytäntöön tutustumista, mikä vaati ajoittain myös lääkärituttavien konsultoimista lääketieteellisen terminologian osalta. Hän kertoo, että oli palkitsevaa nähdä, miten oma ymmärrys etenkin lääkkeistä karttui nopeasti kirjoitusprosessin aikana. Lehtipuu kannustaakin kaikkia tutkielman kirjoittajia tutustumaan itseään kiinnostavaan aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Hän uskoo, että melkein mistä tahansa aiheesta voi kirjoittaa hyvän tutkielman, kunhan aiheeseen on tarpeeksi perehtynyt.

Nykyään Lehtipuu keskittyy työssään lähinnä tietosuojaan, data- ja tekoälysääntelyyn sekä kaupallisiin sopimuksiin, joiden lisäksi hän tekee töitä laajasti eri immateriaalioikeuksien parissa. Vaikka lääkepatenttien tutkiminen on jäänyt vähemmälle, hän kertoo tutkielmaprosessin antaneen hyvän teoreettisen pohjan arvioida myös muiden immateriaalioikeuksien yhteiskunnallisia vaikutuksia ja tavoitteita.

 

Emilia Väisäselle idea tutkia henkilön omaa kuvaa tavaramerkkinä syntyi, kun Tuomas Mylly, toinen tutkielman ohjaajista, ehdotti luettavaksi Mikko Hoikan tutkielmaa, jonka aiheena oli henkilön oikeus omaan kuvaansa. Väisänen innostui tämän myötä aiheesta, ja immateriaalioikeuksien ja informaation sääntelyn näkökulmia pohdittua aihe rajautui oman kiinnostuksen perusteella tavaramerkkioikeuteen. Tämä tuntui Väisäsestä luonnolliselta, sillä aiheesta ei ole kirjoitettu kovinkaan laajasti kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa ja Euroopankin tasolla aihepiiristä on kirjoitettu varsin vähän, vaikka esimerkiksi henkilöiden kasvoista otettuja valokuvia on rekisteröity muun muassa EU-tavaramerkeiksi jo pitkään. Esimerkiksi Väisänen nostaa entisen Formula 1 -kuljettajan Michael Schumacherin kasvoista otetun valokuvan, joka rekisteröitiin tavaramerkiksi jo vuonna 1999.

Väisänen kertoo, että tutkielman aihepiirin tutkimuksessa oli mielenkiintoisinta päästä tutkimaan ajankohtaista aihetta, joka muotoutui tutkimusprosessin aikana ja edelleen koko EU:n alueella. Kirjoitusprosessin aikana EUIPO:n ensiaste ja valituslautakunnat antoivat useamman uuden ratkaisun, joissa ne arvioivat eri henkilöiden kasvokuvien erottamiskykyä tavaramerkkinä. Väisänen kertoo, että tämä antoi uutta intoa ajoittain haastavaltakin tuntuneeseen tutkimusprosessiin. Vaikka juuri henkilöiden omista kuvista tavaramerkkeinä ei ollut saatavilla paljoa oikeuskirjallisuutta ja muuta lähdemateriaalia, Väisänen koki mielenkiintoisena mahdollisuutena esittää omia kriittisiä ja analyyttisiä de sententia ferenda -kannanottoja aiheesta. Mielekkääksi hän kuvaa myös sitä, että hän onnistui löytämään kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta mielenkiintoisen ja ajankohtaisen tutkimusaukon, josta ei ollut vielä kirjoitettu juurikaan.

Väisänen haluaisi jatkossakin työskennellä immateriaalioikeuksien monipuolisella kentällä, ja erilaiset tavat suojata henkilön omaa brändiä ja persoonaan osia immateriaalioikeuksien avulla ovat sellaisia kysymyksiä, joista hän on tutkielmansa ansiosta erittäin kiinnostunut. Väisänen kertoo seuraavansa edelleen aktiivisesti uusien kasvokuvien rekisteröintejä EU-tavaramerkeiksi, ja tällä hetkellä hän odottaa mielenkiinnolla EUIPO:n suuren valituslautakunnan ratkaisua henkilön oman kuvan erottamiskyvystä tavaramerkkinä. Väisänen pitää mielenkiintoisena seurata sitä rekisteröikö tai yrittääkö useampi suomalainen rekisteröidä kasvokuvansa tulevaisuudessa tavaramerkiksi, ja millaisia nämä kuvat sitten ovat. Esimerkiksi hän nostaa Käärijänä tunnetun Jere Pöyhösen kasvoihin ja ylävartaloon rajatun kuvan, joka on rekisteröity EU-tavaramerkiksi tämän vuoden syyskuussa.

 

Palkittujen tutkielmien tiivistelmät: 

Annemari Kauppi (Lapin yliopisto): ”Liikesalaisuussuojan tulkinta datasäädöksessä ja datan soveltuminen liikesalaisuudeksi”

Tutkimus tarkastelee esineiden internetin (IoT) datan jakamisen ja liikesalaisuussuojan tasapainoa Euroopan unionin datasäädöksessä ((EU) 2023/2854) sekä sitä, milloin IoT-data muodostaa liikesalaisuuden. Datasäädöksen mukaan datan haltija voi vaatia ennen datan luovutusta käyttäjältä ja kolmannelta osapuolelta sopimusta liikesalaisuuksien suojaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Lisäksi datan haltija voi pidättäytyä, keskeyttää tai kieltäytyä datan jakamisesta tietyissä tilanteissa. Tätä kutsutaan komission mukaan ”liikesalaisuuksien käsijarru” -mekanismiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan lainopillisten metodien avulla, milloin data muodostaa liikesalaisuuden. Liikesalaisuussuoja on mahdollinen, jos datalla on taloudellista arvoa sen salaisuuden vuoksi ja sen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin suojaustoimenpiteisiin. Lisäksi tutkimuksessa tulkitaan ja systematisoidaan datasäädöksen liikesalaisuuksia koskevia artikloja sekä annetaan de lege ferenda -suosituksia siitä, miten datan saatavuuden ja liikesalaisuuksien suojan välistä tasapainoa tulisi kehittää. Tutkimuksen perusteella tiedon salaisuus ja taloudellinen arvo liittyvät yleensä datakokonaisuuksiin, yhdistelmiin ja tiedon rakenteeseen, kun taas yksittäinen raakadata täyttää harvoin liikesalaisuuden määritelmää. IoT-ympäristössä salaisuuden säilyttäminen on erityisen vaikeaa, koska data on dynaamista, verkottunutta ja usein monien toimijoiden saatavilla. Tämä vaikeuttaa myös sen arviointia, mitä voidaan pitää kohtuullisina suojaustoimenpiteinä. Datasäädöksen soveltamisessa onkin tärkeää varmistaa, että liikesalaisuuksia ei käytetä perusteettomasti datan jakamisen tai uudelleenkäytön estämiseen.

Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että datan haltijan mahdollisuutta pidättäytyä tai keskeyttää datan jakaminen on tulkittava rajoittavasti. Datan jakamisesta kieltäytymisen tulisi olla mahdollista vain, jos se koskee erittäin arvokkaita liikesalaisuuksia, joiden paljastaminen vaarantaisi tiedon haltijan liiketoimintaedellytykset. Liikesalaisuussuojan käytännön soveltamisessa painopisteen tulisi siirtyä entistä enemmän datan saatavuuden parantamiseen yhteiskunnan eduksi. Datasäädös on askel kohti oikeudenmukaisempaa tasapainoa liikesalaisuuden haltijan ja yhteiskunnan etujen välillä.

Tutkielma on luettavissa Lapin yliopiston julkaisuarkistossa Laudassa.

 

Taneli Lehtipuu (Helsingin yliopisto): ”Patenterbarhetens påverkan på evergreening av läkemedelspatent”

Under de senaste årtiondena har så kallad evergreening väckt uppmärksamhet i relation till tillgängligheten av läkemedel och läkemedelsmarknadernas funktion. Doktrinen har inte lyckats skapa en enhetlig definition av vad evergreening innebär, trots att det verkar råda konsensus om att dess effekter är mycket skadliga för marknaderna. I denna avhandling avser evergreening patentering av ett känt ämne för behandling av samma sjukdom som ämnet har använts för tidigare, men med hjälp av ett nytt ytterligare medicinskt användningsområde, såsom ny administreringsmetod eller nytt doseringsschema. Med hjälp av sådan sekundärpatentering strävar läkemedelsföretagen efter att otillbörligt förlänga patentskyddet för sina mediciner och således tjäna avsevärt mer vinst på dem.

Ur en patenträttslig synvinkel möjliggörs denna typ av strategisk patentering av kända ämnen av nyhetsundantaget för patent på ytterligare medicinska användningsområden. Europeiska patentverkets besvärskammare har ända sedan 1980-talet framhållit att ett större antal ytterligare medicinska användningsområden kan vara nyhetsgrundande. Avhandlingen strävar efter att analysera hur Europeiska patentverkets besvärskammares rättspraxis har utvecklats under de senaste årtiondena och hur denna utveckling har påverkat läkemedelsföretagens incitament för att använda sig av evergreening. Granskningen fokuserar på rättspraxis gällande nyhetsgrundande ytterligare medicinska användningsområden samt vilka faktorer som påverkar bedömningen av uppfinningshöjd.

Avhandlingens slutsats är att det patenterbara området gällande ytterligare medicinska användningsområden har utvidgats avsevärt i och med introduktionen av nya nyhetsgrundande medicinska användningsområden. Bedömningen av existerande nyhetsgrundande medicinska användningsområden har också delvis blivit fördelaktigare för patentinnehavare som önskar använda sig av evergreening. Trots detta har bedömningen av uppfinningshöjd blivit alltmer bunden till fallets omständigheter, vilket kan ha en fördunklande effekt på bedömningens förutsebarhet.

Sammanfattningsvis har möjligheterna till sekundärpatentering å ena sidan mångfaldigats vilket kan leda till incitament för evergreening. Å andra sidan har det blivit svårare för patentinnehavarna att på förhand utvärdera huruvida deras sekundärpatent kommer att klara av bedömningen av uppfinningshöjd.

Tutkielma on luettavissa Helsingin yliopiston julkaisuarkistossa Heldassa.

 

Emilia Väisänen (Turun yliopisto): ”Henkilön oma kuva tavaramerkkinä: Oman kuvan erottamiskyky, sekaannusvaaraan perustuva suoja ja yksinoikeuden rajoitukset”

Tarkastelen tutkielmassani tavaramerkkioikeuden näkökulmasta henkilön oikeutta omaan kuvaansa. Oikeus omaan kuvaan on kokonaisuus, joka muodostuu eri lakien säännöksistä sekä tuomioistuinten ratkaisuista, jotka käsittelevät henkilön kuvaa. Tarkoitukseni on ollut jatkaa tämän aiheen tutkimusta, joka on kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa keskittynyt erityisesti yksityiselämän suojan, hyvän liiketavan vastaisen menettelyn kiellon sekä suostumusperiaatteen näkökulmiin muun muassa siitä, kuinka henkilö voi kieltää, että kukaan muu ei saa hyödyntää julkisesti hänen kuvaansa. Tutkielmani laajentaa tätä tutkimusta Suomen ja EU:n tavaramerkkioikeuteen. Tarkoitan henkilön omalla kuvalla sekä henkilön visuaalisia piirteitä sellaisinaan että näistä piirteistä valmistettuja toisintoja. Tällaisista toisinnoista tarkastelen erityisesti sellaisia valokuvia, jotka on rajattu henkilön kasvoihin.

Tutkielmani tavoitteena on ensinnäkin selvittää, voiko henkilön kuva täyttää rekisteröinnin edellytykset ja erityisesti erottamiskyvyn vaatimuksen, jotta henkilö saa tavaramerkkisääntelyn mukaisen yksinoikeuden kuvaansa. Tässä merkittäviä lähteitä ovat Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) antamat päätökset, sillä tutkielmani aihetta ei ole vielä käsitelty tuomioistuimissa. Toiseksi tavoitteena on tarkastella henkilön kielto-oikeutta sekaannusvaaraan perustuvan suojan näkökulmasta. Tästäkään ei ole oikeuskäytäntöä, joten tavoitteena on arvioida Euroopan unionin tuomioistuimen muita kuviomerkkejä koskevien ratkaisujen perusteella, miten suoja voisi määrittyä elinkeinotoiminnassa suhteessa sellaisiin merkkeihin, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin tavaramerkiksi rekisteröity henkilön oma kuva. Kolmanneksi tutkielmani tavoitteena on osoittaa, että yksinoikeus tavaramerkkiin ei ole ehdoton, joten muilla elinkeinonharjoittajilla voi olla oikeus käyttää henkilön kuvaa omien tuotteidensa tunnuksena.

Tutkielmani osoittaa, että henkilön oma kuva voi täyttää rekisteröinnin edellytykset ja erityisesti erottamiskyvyn vaatimuksen, jos henkilö on jossain määrin tunnettu kuluttajien keskuudessa, tai jos henkilön ulkonäössä on sellainen erityispiirre, joka jää kuluttajien mieleen. Tällöin henkilö saa yksinoikeuden kuvaansa sellaisena kuin se on rekisteröity. Unionin tuomioistuimien tuomio voisi kuitenkin selventää henkilön oman kuvan erottamiskyvyn arviointikriteereitä koko unionin alueella ja siten selkeyttää myös henkilön oman kuvan tavaramerkkisuojaa. Silti EUIPO:n päätösten ansiosta tutkielmani osoittaa, että tunnettujen julkisuuden henkilöiden lisäksi myös sellaisten henkilöiden kuvat voivat olla erottamiskykyisiä tavaroiden ja palveluiden tunnuksena, jotka eivät ole tunnettuja kuluttajien keskuudessa. Yksinoikeus omaan kuvaan pysyy kuitenkin voimassa vain, jos henkilö käyttää kuvaa elinkeinotoiminnassa ja niiden tavaroiden ja palveluiden tunnuksena, joita varten hän on sen rekisteröinyt. Tästä syystä tavaramerkkinäkökulmalla ei ole juuri merkitystä sellaisten henkilöiden oman kuvan suojan kannalta, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa.

Toiseksi tutkielmani osoittaa, että tavaramerkiksi rekisteröity oma kuva voisi saada sekaannusvaaraan perustuvaa suojaa samalla tavoin kuin muut kuviomerkit, jos on vaara siitä, että kuluttajat sekoittavat saman tai samankaltaisen kuvan ja rekisteröidyn oman kuvan toisiinsa. Tämä suoja rajoittuu kuitenkin niihin tavaroihin ja palveluihin, joita varten kuva on rekisteröity, sekä samankaltaisiin tuotteisiin. Tuomioistuinten on kuitenkin arvioitava sekaannusvaaraa aina kokonaisuutena, ja unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella vertailtavan merkin ja henkilön oman kuvan merkittävä samankaltaisuus voisi korvata vertailtavien tavaroiden ja/tai palveluiden vähäisen samankaltaisuuden ja päinvastoin. Jos vertailtavat tuotteet ovat puolestaan erilaisia, niin tällöin sekaannusvaaran näkökulmasta henkilön kuva ei voisi saada suojaa, jos toinen elinkeinonharjoittaja hyödyntää hänen kuvaansa tällaisissa tuotteissa. Tällöin suojaa voisi kuitenkin saada esimerkiksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännösten mukaan. Olen esittänyt jatkotutkimuksen aiheeksi sen, että henkilön oma kuva voisi saada myös tätä kattavampaa suojaa, jos henkilö osoittaa, että hänen kuvansa on laajalti tunnettu tavaramerkki. Lisäksi, vaikka lähtökohtaisesti yksinoikeus rekisteröityyn kuvaan antaa yksinoikeuden vain sille tietylle henkilön kuvalle, joka on esitetty tavaramerkkirekisterissä, voi kuitenkin olla mahdollista saada suojaa myös muulle omalle kuvalle, koska tuomioistuinten on arvioitava myös vertailtavan merkin ja henkilön rekisteröidyn kuvan identtisyyttä ja samankaltaisuutta kokonaisuutena. Joka tapauksessa vain sellaiset ratkaisut, jotka unionin tuomioistuimet tai kansalliset tuomioistuimet mahdollisesti antavat tulevaisuudessa, selkeyttävät henkilön oman kuvan sekaannusvaaraan perustuvaa suojaa.

Lopuksi tutkielmani osoittaa, että muilla elinkeinonharjoittajilla on oikeus käyttää henkilön kuvaa tavaramerkkioikeuden näkökulmasta, jos se on lainmukaista ja käyttö noudattaa hyvää liiketapaa. Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, että tavaramerkkinäkökulman merkitys oman kuvan suojan kannalta on ollut vielä pieni, sillä ainakaan kovin monen suomalaisen kuvaa ei ole rekisteröity tai yritetty rekisteröidä tavaramerkiksi. Siten voi olla, että elinkeinotoiminnassa hyvän liiketavan vastaisen menettelyn kiellon sekä yksityiselämän suojan ja suostumusperiaatteen mukaiset suojat ovat olleet riittäviä keinoja suojata omaa kuvaa. Vaikka tarkastelemani tavaramerkkinäkökulma ei yksin riitä antamaan kaikenkattavaa suojaa henkilön omalle kuvalle elinkeinotoiminnassa, niin tavaramerkkisuoja kuitenkin täydentää näitä muita suojamuotoja. Onkin mielenkiintoista nähdä, että tarttuvatko useammat henkilöt tähän mahdollisuuteen tulevaisuudessa.

Tutkielma on luettavissa Turun yliopiston avoimessa UTUPub-julkaisuarkistossa.

Kuvat: Hilkka Honkanen, IPR University Center