Suomen EU-puheenjohtajuus ja tekijänoikeudet – Luovien alojen kasvu edellyttää ”metadatatietoisuutta” ja osaamista

2/2020 9.3.2020

Teoksia ja tekijöitä koskeva tieto eli metadata ja tiedon laatu liittyy olennaisesti tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuteen. Tämä aihe nostettiin EU-tason keskusteluun viime vuoden heinäkuusta vuoden loppuun kestäneellä Suomen kolmannella EU-puheenjohtajuuskaudella.

Asia oli jo ennakoivasti tunnistettu ministeriössä vuonna 2003, jolloin pyrittiin luomaan hyvät käytännöt verkkosivuilla julkaistavien teosten tekijätietojen merkitsemiseksi. Aika ei kuitenkaan tuolloin ollut vielä kypsä käytäntöjen luomiselle tarvittavalle yhteistyölle. Tällä kertaa asia lähti selviämään vuonna 2016 kun olin yhteydessä Suomen musiikintekijät ry:hyn. Ihmettelimme yhteen ääneen, miksi musiikkikappaleiden tekijätiedot eivät näy esimerkiksi Spotifyn kaltaisissa suoratoistopalveluissa. Koska vastaus käyttäjän suunnalta oli se, että tiedot ovat epäluotettavia ja puutteellisia, päätti ministeriö alkaa rahoittaa luovien alojen metadatan laatua ja käytäntöjä koskevia selvityksiä. Vasta nyt tuntuu, että data ja metadata alkavat kuulua arkikieleen myös luovilla aloilla. Syynä on varmasti se, että ne kalskahtavat niin taiteilijoille kuin juristeillekin usein aika vierailta, vaikka erityisesti kollektiivihallinnoinnin piirissä on jo vuosikymmeniä kehitetty tapoja, joilla teosten ja tekijöiden tunnistamista ja tämän tiedon jakamista eri toimijoiden kesken tehostetaan.

Halusimme siis tehdä aiheesta lähestyttävämmän puhumalla ”tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämisestä”, joka koskee kaikkia luovia alojen yhtäläisesti ja jolla on positiivia vaikutuksia luovien alojen kasvun ja kilpailukykyyn. Infrastruktuurilla tarkoitetaan niitä kaikkia elementtejä, joista tekijänoikeusjärjestelmä muodostuu: teoksesta, tekijöistä ja oikeuksista ja näitä koskevasta tiedosta ja näistä nimenomaan koneluettavassa muodossa. Datataloudessa keskeistä on tiedon tehokas hyödyntäminen, joten tietoa on osattava hallita ja jakaa entistä paremmin myös sisältömarkkinoilla. Teos- ja tekijätiedon oikeellisuus on voitava varmistaa ja todennäköistä on, ettei sitä voida eikä kannata kattavasti tehdä vain yhdestä lähteestä. Tavoitteena on yhteisten käytäntöjen luominen, koska sinällään lainsäädäntö on jo olemassa.

Teemaa käsiteltiin Euroopan Unionin neuvoston henkisen omaisuuden työryhmässä koko syksyn ajan. Kokousten valmistelemiseksi tehtiin kysely jäsenvaltioille sen selvittämiseksi, mikä lähtötaso eri jäsenvaltioiden valtionhallinnolla on näissä kysymyksissä ja oliko joissain jäsenvaltioissa ryhdytty jo edistämään tätä asiaa. Selvisi esimerkiksi, että Iso-Britanniassa oli juuri julkaistu ”Music 2025” -selvitys, jossa kuvattiin musiikkialan haasteita metadatan laadussa ja erityisesti lukuisten eri tunnisteiden (ISWC, ISRC jne.) yhteensovittamisessa. Myös Ranskassa oli luotu hyviä käytäntöjä valokuvaajien ja lehtikustantajien välille siitä, mitä metadataan tulee sisältyä.

Suomi tarjosi oheistapahtumassa kustannus-, musiikki-, kuva- ja audiovisuaalisen alan edustajille tilaisuuden kertoa viime vuosien kehityksestä liittyen metadata-kysymyksiin ja toiveista tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämisessä. Puheenvuoroissa korostui, että avointen metadatastandardien, yhteentoimivien tunnisteiden käyttö ja yhteistyö alojen välillä olisi tärkeää.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden viralliseen ohjelmaan kuului myös marraskuun 25-26 päivänä järjestetty Datatalouskonferenssi (High Level Conference on Data Economy). Metadatan merkitys tuli esiin osiossa, jossa peli- ja musiikkialan edustajat keskustelivat eri tavoista saada uusia tulovirtoja luoville aloille data- ja alustapalveluista. Konferenssissa julkaistiin myös Suomen tavoitteita konkretisoivat dataprinsiipit, jotka liittyvät datan saatavuuteen, datan jakamiseen, yksilöiden toimintakykyyn, innovointiin, luottamukseen ja oppimiseen. Tarkoituksena oli edistää dialogia eri sektoreiden välillä, kuunnella ja oppia toisten esittämistä näkökulmista. Kaikilla on roolinsa datan tuottajina, käyttäjinä ja kuluttajina. Konferenssissa käsiteltiin dataan liittyviä aiheita eri näkökulmista, joten kukin osallistuja oppi varmasti jotain uutta.

On todella hienoa huomata, että Suomen puheenjohtajuuskaudella aloitettu työ jatkui hienosti myös helmikuussa järjestetyssä Kroatian IP-konferenssissa ”Intellectual Property for the EU in a World of Challenges”. Suomi tuotti yhteenvedon (ns. Stocktaking paper) työstä ja mahdollisista jatkoaskelista, josta on ollut hyötyä myös EU:n ulkopuolella. Myös Saksa ilmoitti konferenssista Weimarissa syyskuussa. Kummakin konferenssin keskusteluita voi kuunnella tallennetun suoratoiston avulla. Myös EU:n datataloutta lähdetään edistämään näiden Suomen johdolla kehitettyjen prinsiippien pohjalta.

Myös komissio lunasti lupauksensa, kun se julkaisi hankemenettelyn EU-tasoisen metadataa ja tekoälyä koskevia taloudellisia vaikutuksia koskevan selvityksen tekemisestä. Hanke on laaja ja edellyttää hyvää yhteistyötä eri asiantuntijoilta!

Tärkeintä olisi ottaa myös kansallisella tasolla ”ryhtiliike” tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämisessä niin, että alamme toden teolla käymään vuoropuhelua siitä, miten tekijänoikeuden teos- ja tekijätiedon merkitsemistä ja tiedon liikkumista edistäviä standardeja kehittämällä voidaan varmistaa, että tekijänoikeustulot löytävät perille. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun keväällä hyväksyttyä DSM-direktiiviä ollaan saattamassa kansallisesti voimaan.  ”infrastruktuuritietoisuuden” tai ”metadatatietoisuuden” levittämiseksi tarvitaan mittavia tiedotus- ja koulutuskampanjoita lähivuosina.

Asiahan itsessään ei ole uusi, vaan jo vuoden 2001 tekijänoikeusdirektiivin (InfoSoc) johdantolauseessa 55 todetaan selvästi, että oikeudenhaltijoilla on tarve tunnistaa teos tai muu aineisto sekä teoksen tekijä tai muu oikeudenhaltija paremmin ja antaa tietoja teoksen tai muun aineiston käyttöehdoista tai -edellytyksistä, jotta teosta tai muuta aineistoa koskevien oikeuksien hallinnointi helpottuisi. Johdantolauseen mukaan oikeudenhaltijoita olisi rohkaistava käyttämään merkintöjä, joista ilmenee edellä tarkoitettujen tietojen lisäksi muun muassa heidän antamansa lupa vietäessä teoksia tai muuta aineistoa verkkoihin. Tätä infrastruktuurin kehittämisellä haetaan!

Hyviä konkreettisia tuloksia ovat Suomen Musiikintekijöiden kuluttajille suuntaama teos- ja tekijätietokampanja ”musiikkitiedot.fi” ja Kopioston kehittämä ©-info. Kumpikin pyrkii viestimään siitä, että lisensioinnin tehokkuuteen vaikuttaa olennaisesti se, että tiedetään kenelle sisältöjen oikeudet kuuluvat ja teoksen tekemisestä annetaan ”kunnia” jollekin. Musiikilla ja muillakin teoksilla on tekijänsä! On myös erittäin tärkeää ottaa huomioon erilaiset teosten käyttäjät. Teosta saa käyttää myös suoraan laissa olevien rajoitussäännösten nojalla, joka tulee ©-info -napin ansiosta paremmin ilmi.

Puheenjohtajuuskauteen kuului olennaisena osana myös kansainvälisten tekijänoikeusasioiden hoitaminen, ja niiden edellyttämä EU-koordinaatio. Suomi on ollut aktiivinen toimija Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) jo 1990-luvulta lähtien ja halusimme mm. kiinnittää huomiota siihen, että IP-järjestelmän toimivuutta olisi arvioitava myös alkuperäiskansojen näkökulmasta. Tätä näkökulmaa ei kovin hyvin tunneta, sillä vuoropuhelua ei ole vielä laajasti käyty asiantuntijoiden kesken. Siksi Suomi halusi esittää saamelaisohjaaja Marja Helanderin lyhytelokuvan ”Maan sisällä linnut” WIPO:n yleiskokouksen oheistapahtumassa. Lisäksi edistimme alkuperäiskansojen osallistumismahdollisuuksia WIPO:n IGC-komitean työhön lahjoittamalla 15 000 euroa WIPO:n vapaaehtoiseen rahastoon. . Immateriaalioikeuteen ja kulttuuriperinnön suojeluun liittyviä keinoja tutkimalla voidaan edistää saamelaisten perinteisten kulttuuri-ilmausten suojelua

Kirjoittajat

Share: