Sosiaalisen median sudenkuopat

Sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot sitovat käyttäjää, mutta hälyttävän harva todellisuudessa tietää, mihin on tarkalleen sitoutunut.

Sosiaalisen median palvelut, kuten Facebook, Twitter, ja YouTube, edellyttävät käyttäjältä palvelun yleisten ehtojen hyväksymistä ennen käyttöä. Hyväksymällä ehdot käyttäjä sitoutuu noudattamaan lukuisia käyttöehdoissa viitattuja asiakirjoja, kuten palvelun käyttösääntöjä.

Lähtökohtaisesti sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot määrittävät käyttäjän ja palveluntarjoajan oikeudet ja velvollisuudet. Suomen kuluttajansuojalaki sekä muut kuluttajien ja palveluntarjoajien välistä suhdetta sääntelevät säännökset eivät suoraan sovellu moniin sosiaaliseen mediaan liittyviin ilmiöihin. Lisäksi kansalliset lait eivät välttämättä sovellu tai niihin ei käytännössä ole mahdollista vedota, jos palvelu tarjotaan Suomen rajojen ulkopuolelta.

Sosiaalisen median palvelun käyttöehdot sisältävät tavanomaisesti yksityiskohtaisia määräyksiä esimerkiksi sisällön lataamisesta palveluun, palvelun kautta saadun sisällön käytöstä, palveluntarjoajan oikeudesta käyttää palveluun ladattua sisältöä, osapuolten vastuista ja palvelun sulkemisesta. Käymme läpi muutamia sosiaalisen median palveluiden ehtoja, joihin käyttäjän olisi hyvä perehtyä.

Klikkaa ja hyväksy

Some-maailmassa seikkailevan käyttäjän tulee lähteä siitä, että sosiaalisen median palvelun käyttöehdot lähtökohtaisesti sitovat käyttäjää. Poikkeustilanteissa ehdot eivät välttämättä kaikilta osin sido käyttäjää, mutta käyttäjä ei voi kuitenkaan tuudittautua ehtojen tulkinnan tai kuluttajansuojalainsäädännön tuomaan turvaan. Ikävät yllätykset voidaan välttää perehtymällä käyttöehtoihin huolellisesti ja ottamalla ne huomioon palveluiden käytössä.

Ehdoissa on yleisesti ottaen kolme kompastuskiveä: ehtojen kieli, niiden esitystapa sekä olemassaolo. Ehdot ovat usein englanninkieliset, eivätkä kotimaiset käännökset välttämättä ole kovin korkeatasoisia. Käyttöehdot ovat useimmiten pitkiä ja täynnä yksityiskohtaisia, raskaita juridisia lauseita. Kieliasusta aiheutuu ehkä suurin ongelma; harva käyttäjä ylipäänsä lukee käyttöehtoja.

Käyttöehtoihin perehtymisessä korostuu käyttäjän aktiivisuus. Sosiaalisen median palveluiden ehdot esitetään useimmiten browse-wrap- tai click-wrap-muodossa. Browse-wrap-ehdot hyväksytään käyttämällä palvelua. Käyttöehdot käyttäjän on sen sijaan metsästettävä palvelun linkkiviidakosta. Click-wrap-ehdot käyttäjä voi sivuuttaa raksimalla ruutuun ”Kyllä, hyväksyn käyttöehdot” koskaan klikkaamatta ehtoja esille.

Erityisesti browse-wrap-ehtojen sitovuuteen on suhtauduttu kyseenalaistaen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa käytäntö on hyväksytympi kuin Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. Sen sijaan klikkaa ja hyväksy -tyyppisten ehtojen osalta on katsottu, että kyseessä on tavanomainen tapa hyväksyä sopimusehdot internetissä ja siten tällaiset ehdot sitovat sopimuksen osapuolia. Oma ongelmansa on, missä määrin palveluntarjoajan käyttöehtoihin tekemät muutokset tulevat käyttäjää sitoviksi.

Valta jakaa sisältöä

Facebook kertoo sivuillaan, että sen tavoitteena on antaa ihmisille valta jakaa tietoa ja tehdä maailmasta avoimempi ja verkostoituneempi. Harva käyttäjä kuitenkaan tietää, minkälaista sisältöä sosiaalisessa mediassa on sallittua jakaa. Tosiasiassa useat käyttöehdot asettavat tiukat edellytykset sisällön lataamiselle palveluun.

Ensinnäkin käyttöehdot kieltävät sellaisen sisällön julkaisemisen, joka loukkaa tai rikkoo lakia tai jonkun muun oikeuksia. Toiseksi ehdoissa saatetaan edellyttää, että käyttäjä hankkii ja vakuuttaa tällä olevan tarvittavat oikeudet, lisenssit ja muut luvat sisältöön tai sen julkaisemiseen.

Yleinen harhaluulo on, että kuvan saa jakaa eteenpäin, jos se löytyy internetistä. Näin ei ole. Edellä viitatut ehdot tarkoittavat käytännössä, että ladatessaan sisältöä sosiaalisen median palveluun käyttäjällä on vastuu siitä, että sisältö ei loukkaa esimerkiksi kenenkään toisen tekijänoikeutta tai oikeutta valokuvaan.

Suomen ja monen muun maan tekijänoikeuslain mukaan oikeus teokseen on sen tekijällä ja oikeus valokuvaan sen ottajalla. Sen sijaan esimerkiksi valokuvan kohteella ei ole oikeuksia kuvaan. Teoksen tai valokuvan jakamiseen sosiaalisessa mediassa tarvitaan siten lähtökohtaisesti aina teoksen tekijän tai kuvan ottajan lupa. Lisäksi tekijä tai kuvaaja on useimmiten mainittava.

Sisältö voi päätyä mihin tahansa

Myös muiden ihmisten yksityisyys asettaa rajoja sille, mitä sosiaalisen median palveluun saa ladata. Ladattava kuva tai muu sisältö ei saa halventaa ketään tai sisältää valheellisia tietoja tai vihjauksia sen kohteesta. Ääritapauksessa kyse voi olla rangaistavaksi säädetystä kunnianloukkauksesta.

On lisäksi tärkeää huomata, että saattaa olla aiheellista pyytää kuvan kohteelta lupa kuvan julkaisuun, vaikka lainsäädäntö ei tällaista velvollisuutta suoraan asetakaan. Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) kansainvälisten mainontaa koskevien sääntöjen ja kotimaisen oikeuskäytännön mukaan kuvan kohteen lupa on kuitenkin tarpeen kuvan käyttöön markkinointitarkoituksessa.

Sosiaalisen median palvelut edellyttävät usein, että käyttäjällä on ”kaikki tarvittavat luvat” sisällön jakamiseen ja materiaalin ehtojen mukaiseen käyttöön. Siten on mahdollista, että jotkin käyttöehdot asettavat käyttäjälle tosiasiassa velvollisuuden pyytää kuvan kohteelta lupa sen käytölle mahdollisiin markkinointitarkoituksiin, mikäli käyttäjä lataa toisesta henkilöstä valokuvan sosiaalisen median palveluun. Voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, mitä käyttäjän voidaan olettaa ymmärtävän tällaisesta ehdosta.

Käyttäjän on olennaista tiedostaa, että palveluun ladattu sisältö saattaa päätyä mihin tahansa. Luvattoman jakamisen ohella käyttäjän lataamaa sisältöä voidaan hyödyntää myös täysin laillisesti. Valtaosa sosiaalisen median palveluiden käyttöehdoista sisältää nimittäin ehdon, jonka mukaan käyttäjä myöntää palveluntarjoajalle sekä käyttöoikeuden käyttäjän lataamaan sisältöön että oikeuden lisensoida sisältö eteenpäin kolmansille tahoille, kuten mediataloille tai mainostoimistoille. Erityisen ongelmalliseksi tällaiset lisenssit muodostuvat, jos käyttäjällä ei alun perin ollut tarvittavia lupia sisällön lataamiseen palveluun. Tässä tapauksessa käyttäjä sitoutuu luovuttamaan oikeuksia, joita hänellä ei ole.

Lähtökohtaisesti käyttöluvat päättyvät, kun käyttäjä poistaa sisällön palvelusta tai lopettaa käyttäjätilin. Mikäli ladattua sisältöä on jaettu muiden käyttäjien kanssa, on mahdollista, että se on yhä tallessa heidän käyttötileillään. Joidenkin palveluiden käyttöehdot on laadittu siten, että tällaisessa tilanteessa käyttölupa jääkin voimaan. Tällainen ehto saattaa jo alun perin olla käyttäjän kannalta kohtuuton.

Valtaa seuraa vastuu

Vaikka sosiaalinen media kannustaakin käyttäjiään verkottumaan ja jakamaan tietoa, pyrkivät palveluntarjoajat usein rajaamaan oman vastuunsa tiedon jakamisesta. Palveluiden käyttöehdot on laadittu niin, että sisällön lataaminen palveluun tapahtuu usein käyttäjän riskillä ja vastuulla. Kolikon kääntöpuoli on, että tällä tavoin palveluntarjoajan ei tarvitse vastuun pelossa etukäteen tarkastaa palveluun ladattavaa sisältöä.

Käyttöehdoissa on usein todettu varsin yksiselitteisesti, että käyttäjä vastaa palveluun lataamastaan materiaalista sekä sisällön jakamiseen liittyvistä mahdollisista seurauksista. Käyttäjän edellytetään myös hyväksyvän yksinomainen vastuu käyttöehtojen rikkomisesta ja sen seuraamuksista.

Tämän lisäksi on tavanomaista, että käyttöehdot sisältävät laajat ja yksityiskohtaiset lausekkeet palveluntarjoajan vastuun rajoittamisesta tai siitä vapautumisesta. Käytännössä niiden sisältöön kuuluu, että palveluntarjoaja ei vastaa mistään vahingosta, menetyksestä tai kustannuksesta, jotka liittyvät kolmannen osapuolen vaatimuksiin käyttäjän julkaiseman sisällön perusteella. Käyttöehdot saattavat myös edellyttää käyttäjää vapauttamaan palveluntarjoajan vastuusta käyttäjän omia vaatimuksia kohtaan.

Vastuunrajoitusehtojen pätevyys heikommassa asemassa olevaan käyttäjään nähden riippuu siitä, miten selkeät ja kohtuulliset ehdot ovat. Tällaisten ehtojen on edellytetty olevan niin selkeitä, että käyttäjä ymmärtää niiden merkityksen. Lisäksi on epävarmaa, voidaanko kuluttajaa velvoittaa korvaamaan palveluntarjoajalle kolmansien osapuolien vaateita. Pakottava lainsäädäntö rajoittaa sitä, missä laajuudessa kuluttajan voidaan katsoa luopuneen oikeuksistaan tai olevan vastuussa aiheutuneista vahingoista.

Hyödyntäessään sosiaalisen median palveluita käyttäjä saattaa vahingonkorvausvastuun ohella joissakin tapauksissa joutua rikosoikeudellisten seuraamusten kohteeksi. Erityisesti tästä syystä käyttäjän olisi syytä perehtyä käyttöehtoihin huolellisesti ennen palveluun rekisteröitymistään ja käytön aloittamista sekä muistaa mahdolliset vastuunsa palvelun käytön yhteydessä.

Sakari Aalto
osakas, asianajaja

Petra Liesvirta
lakimies

Asianajotoimisto Merilampi Oy