Sadan miljoonan dollarin tv-verkkotallennuspalvelu laiton

Jokaisen suomalaisen tekijänoikeuslakimiehen on hyvä tuntea muutamia yhdysvaltalaisten tuomioistuinten päätöksiä. Esimerkiksi Sony Betamax -ratkaisu on 30 vuoden ajan asettanut rajat Piilaakson luovuudelle. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ABC v. Aereo -ratkaisu päivittää videotallentamisen oikeudellisen arvioinnin tähän päivään. Vaikka Aereo-ratkaisu ei ole yhtä merkittävä kuin Betamax, puhuttaa se varmasti pitkään.

Aereon järjestelmällä sen asiakkaat voivat katsella internetistä antenniverkon kautta lähetettäviä televisiolähetyksiä. Elisa-viihteen Amerikan-serkun Aereon verkkosivuilta asiakkaat pystyivät valitsemaan haluamansa ohjelmat. Komennon saatuaan Aereo-järjestelmä viritti kolikon kokoisen antennin asiakkaan valitsemalle TV-kanavalle, kaappasi ohjelmasignaalin, ja palautti sen internetin kautta sitä pyytäneelle asiakkaalle. Tämän jälkeen asiakas pystyi katsomaan ohjelmaa selaimella tai tallentamaan sen Aereon verkkolevylle.

Aereo veloitti palvelun käytöstä asiakkailtaan 8–12 dollarin kuukausimaksun. Arvioiden mukaan Aereolla oli noin puoli miljoonaa maksavaa asiakasta. Kahden vuoden aikana yhtiö keräsi palvelun kehittämiseen lähes 100 miljoonaa dollaria sijoittajilta.

USA:ssa kaapelikanavat maksavat antenniverkossa välitettävistä televisiokanavista lisenssimaksuja televisiokanaville. Keskivertoamerikkalainen talous maksaakin kaapelipaketista 80 dollaria kuukaudessa. ABC-televisioyhtiö koki, että Aereo uhkasi sen kaapelioperaattoreilta perimiä maksuja. ABC vaati oikeudelta turvaamistointa, jolla Aereon luvaton julkinen esittämistoiminta kielletään.

Harava katolla vai kaapeli maan alla?

Aereo tarjosi uuden tavan katsoa samaa sisältöä, jota kuluttaja voi katolla olevalla antennilla katsoa ilmaiseksi. Jokaisella palvelua käyttävällä asiakkaalla oli oma antenni ja vastaanotin. Myös tallenteet olivat asiakaskohtaisia. Koneet omisti Aereo, mutta koneen käyttäjinä toimivat palvelun asiakkaat. Näin ollen oikeudellisesti merkittävät toimet suorittivat asiakkaat.

Voidaan myös tulkita, että Aereon järjestelmä oli saparohäntäinen kerberos, jonka lakimiehet olivat rasvanneet liukumaan oikeudellisen porsaanreiän läpi. Tämän näkemyksen mukaan asiakaskohtaiset antennit ja tallenteet olivat teknisiä temppuja, joilla ei tulisi olla merkitystä oikeudellisessa harkinnassa. Asiakkaille oli yhdentekevää, miten järjestelmä toimi – ainoastaan hinta erotti palvelun kaapeli-tv- palveluista. Koska järjestelmän ainoa tarkoitus oli välttää kaapeliyhtiöiden maksamat edelleenvälityskorvaukset, Aereo sai epäreilun kilpailuedun, joka vahingoitti sekä tv- että kaapeliyhtiöitä.

Tuomioistuimen vaikea lähestyä ongelmaa

Tuomioistuimilla on kaksi lähestymistapaa uuden teknologian synnyttämien kysymysten ratkaisemiseksi. Ensimmäinen tapa on tutkia lain tarkoitusta laajemmin ja selvittää onko palvelu lain hengen mukainen. Toinen tapa on kirjaimellinen tulkinta. Tuomioistuin tutkii tällöin täyttääkö loukkaavaksi väitetyn palvelun toteutustapa kirjaimellisesti lain vaatimukset.

Ensimmäisen lähestymistavan etuna on, että oikeuden ei tarvitse ottaa kantaa teknisiin seikkoihin eivätkä oikeuden ratkaisut siksi suoraan sanele teknistä kehitystä. Vaarana tässä mallissa on kuitenkin se, että analogiat ovat helposti liian laajoja ja voivat ulottua teknologioihin, joista ratkaisussa ei ole kyse. Erityisesti pilvipalveluita kehittävät yritykset esittivät tästä huolensa oikeudenkäynnin aikana.

Toinen lähestymistapa tekee sääntelystä vaikeaa. Pienet tekniset muutokset voivat tehdä lainsäädännöstä vanhentuneen hetkessä.

Julkista vai yksityistä esittämistä?

Alemmat oikeudet ympäri Yhdysvaltoja pääsääntöisesti hyväksyivät Aereon näkökannan. 2nd Circuit Court of Appeals -valitustuomioistuin katsoi ratkaisussaan merkitykselliseksi sen, että asiakkaat saivat pääsyn vain omiin asiakaskohtaisiin lähetyksiinsä. Tämän vuoksi oikeus katsoi, ettei Aereo välittänyt ohjelmia tai ainakaan välittäminen ei tapahtunut yleisölle.

Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä tuomarit aktiivisesti haastavat osapuolten näkemyksiä ja esittävät tiukkoja kysymyksiä. Nämä kysymykset tyypillisesti paljastavat, miten tuomarit näkevät jutun kirjallisen valmistelun jälkeen. Aereon tapauksessa esitetyt kysymykset osoittivat, että tuomarit ymmärsivät ratkaisunsa laajemman merkityksen teknologiasektorille ja puntaroivat, miten voisivat muotoilla ratkaisunsa siten, että nykyiset laillisina pidetyt pilvipalvelut eivät ratkaisusta kärsisi.

Vuosina 1968 ja 1974 Yhdysvaltojen korkein oikeus antoi kaksi kaapeliverkkoja koskenutta ratkaisua. Niissä oikeus katsoi, ettei kaapeliverkoissa tapahtuva televisiosignaalin edelleenvälitys ole tekijänoikeuslain yksinoikeuksien piirissä. Kaapelitelevision yleistyessä kongressi sääti vuonna 1976 tekijänoikeuslakiin muutoksia, joilla se pyrki laajentamaan tekijänoikeuden koskemaan kaapelitelevisiotoimintaa.

Ensinnäkin kongressi laajensi esittämisoikeuden koskemaan kaikkia toimia, joilla audiovisuaalisen teoksen kuva näytetään tai ääni toistetaan. Toiseksi kongressi sääti myös edelleenlähettämisen olevan julkista esittämistä. Kolmanneksi kongressi loi monimutkaisen pakkolisenssijärjestelmän kaapeliverkoille.

Oikeus katsoi kongressin pyrkineen 1976 säätämään samankaltaisesta toiminnasta, mitä Aereo harjoitti. Aereon toiminta muistutti merkittävin osin kaapelijärjestelmiä. Tekniset erot olivat sekä tv-kanaville että katsojille toisarvoisia. Näin ollen Aereon toiminta oli kongressin tarkoittamaa julkista esittämistä, välittämistä eikä ainoastaan laitteiden tarjoamista.

Rajoitettu riita esittämisestä

Vaikka Aereo-ratkaisua lukiessa on tärkeä ymmärtää, mistä oikeus päätti, on yhtä tärkeä ymmärtää, mistä oikeus ei päättänyt. Osapuolet rajasivat jutun koskemaan ainoastaan julkista esittämistä. Osapuolet yhdessä sopivat, että riita ei koske kappaleenvalmistusta, jota verkkotallennuksessa tapahtui. Oikeus ei tämän vuoksi ottanut siihen kantaa. Tämän päätöksen taustalla on epäilemättä tuore 2nd Circuitin antama Cablevision-päätös, jota osapuolet eivät halunneet avata.

Kantaja ja vastaaja olivat yhtä mieltä siitä, että Aereo ei ole kaapelijärjestelmä – Aereo siksi, että se ei halunnut maksaa edelleenlähetyksestä ja ABC siksi, ettei se halunnut antaa Aereolle pakkolisenssiä.

Oikeus totesi poikkeuksellisen monisanaisesti, ettei ratkaisu ota yleisesti kantaa pilvipalveluihin. Näyttäisi, ettei ratkaisulla ole vaikutusta esimerkiksi suosittuihin Google Drive ja Dropbox -palveluihin.

Verkkopalveluiden tulevaisuus

Äänestyksessä 6–3 vähemmistöön jääneet jäsenet katsoivat, että vaikka esittämistä tapahtuisi, esittäjänä ei ollut Aereo vaan sen asiakkaat. Näin ollen Aereo ei ollut loukannut oikeudenomistajien oikeuksia ja turvaamistoimi tulisi hylätä.

Eri mieltä olleet jäsenet kritisoivat huomattavan ankarasti enemmistön päätöstä. He syyttivät enemmistön keksineen improvisoidun ”se näyttää kaapeli-tv:ltä” -doktriinin, joka tulisi aiheuttamaan sekaannusta vuosikausia teknologiasektorilla. Vähemmistöön jääneet tuomarit myös katsoivat oikeuden kaapanneen liian pitkälle ulottuvalla analogialla kongressin vallan säätää lakeja: ”Tapauksessa on kyse lain porsaanreiästä. Tämän tuomioistuimen rooli ei ole löytää ja tukkia reikiä. Hyvän lakimiehen tehtävä on löytää ne sekä käyttää niitä ja lainsäätäjän rooli on halutessaan eliminoida ne.”

Julkisuudessa arveltiin, että Aereolle negatiivinen ratkaisu olisi sen loppu. Kaksi viikkoa ratkaisun jälkeen Aereo yllätti kaikki vetoamalla haluunsa ostaa järjestelmälleen kaapelipakkolinsenssi. Jää nähtäväksi saako korkein oikeus jutun uudelleen käsiteltäväkseen, loppuuko Aereon sotakassa vai pääsevätkö osapuolet sovintoon.

Herkko Hietanen

American Broadcasting Companies, Inc., et al., Petitioners v. Aereo, Inc., f.k.a. Bamboom Labs, Inc.. 573 U. S.__(2014), Docket No. 13–461. Decided June 25, 2014.