Eikä rokki soi

Progressiivisen rockin kulta-ajan yhtyeen Aubrey Smallin levy vuodelta 1971sai uuden elämän tällä vuosituhannella, mutta tuotot eivät päätyneet laulujen tekijälle.

Samaan aikaan Englannissa vaikutti myös kokeellisen rockmusiikin yhtye Aubrey Small, joka sai saarivaltiossa varsin kiittävää palautetta arvostelijoilta ja kuulijoiltaan. Kuuluisuus ei kuitenkaan kantanut yhtä pitkälle kuin mainituilla aikalaisillaan, ja niinpä Aubrey Smallin ainoaksi jäänyt albumi muuttuikin harrastajien keskuudessa arvokkaaksi keräilyharvinaisuudeksi.

Yhtyeen kitaristi ja vokalisti, Toulousessa Ranskassa asustanut Peter Pinckney havaitsi, että itävaltalainen KDG Mediatech AG oli ilman hänen lupaansa painanut Aubrey Smallin albumista Itävallassa cd-levyn, jota brittiläiset yhtiöt Crusoe ja Elegy olivat myyneet internetsivustoillaan.

Riita vireille Ranskassa

Albumin kappaleiden tekijä, säveltäjä ja esittäjä Peter Pinckney, haastoi Mediatechin Ranskassa paikalliseen ensiasteen tuomioistuimeen (Tribunal de grande instance de Toulous) ja vaati korvausta tekijänoikeuksiensa loukkaamisesta. Koska cd:t oli painettu Mediatechin kotipaikassa Itävallassa ja myyty brittiläisen yhtiön internetsivustolla, yhtiö väitti, että toimivaltaisia asiassa olivat vain Itävallan tai Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet.

Ensiasteen tuomari hylkäsi Mediatechin väitteen. Mediatechin valitettua muutoksenhakutuomioistuin (Cour d’appel de Toulouse) totesi, ettei ensiasteen tuomioistuin ollut toimivaltainen, koska vastaajan kotipaikka oli Itävallassa, vahingon ilmenemispaikka ei voinut olla Ranskassa, eikä Crusoen tai Elegyn ollut väitetty toimineen yhdessä Mediatechin kanssa.

Pinckney valitti korkeimpaan muutoksenhakutuomioistuimeen (Cour de cassation, tässä myös Kassaatio-oikeus), joka lykkäsi asian käsittelyn odottamaan unionin tuomioistuimen (EUT) ennakkoratkaisua asiassa (C‑170/12).

EUT muotoili kysymyksen uudelleen

Ennakkoratkaisupyyntö koski Bryssel I asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa eli kysymystä siitä, milloin riita-asioissa voidaan poiketa vastaajan yleisestä oikeuspaikasta eli tämän kotipaikan tuomioistuimesta.

Säännös kuuluu keskeisiltä osiltaan: Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa… 3) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua.

EUT otti asian tutkittavakseen, mutta katsoi tarpeelliseksi muotoilla esitetyt kysymykset uudelleen.

Onko asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa suojattuja tekijän taloudellisia oikeuksia väitetään loukatun, kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, jonka teoksen tekijä on nostanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta sellaista yhtiötä vastaan, joka on tuossa toisessa jäsenvaltiossa toisintanut kyseisen teoksen aineelliselle alustalle, jota kolmanteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt ovat sitten myyneet sellaisella internetsivustolla, johon voidaan tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella?

Tuomioistuimen toimivallan perusperiaate

EUT:n mukaan Bryssel I säännöksiä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita. Tutkittaessa onko tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun vahingon ilmenemispaikan yksilöinti ei saa riippua sellaisista kyseiselle aineelliselle tutkimiselle ominaisista perusteista, joita säännöksessä ei ole mainittu. Asetuksessa säädetty ainoa edellytys on jaottelu, missä vahinko on sattunut tai se saattaa sattua.

Perusperiaatteesta poiketen on säädetty eräistä erityisistä toimivaltaperusteista, joiden joukossa on asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa määrätty toimivaltaperuste. Koska alakohdassa on kyse erityistä toimivaltaa koskevasta säännöstä, sitä on tulkittava suppeasti eikä sen voida tulkita koskevan muita kuin asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita.

Ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua” tarkoitetaan EUT:n mukaan sekä vahingon ilmenemispaikkaa että paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, joten kanne vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa. Toimivaltaa koskeva erityissääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuimen, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon. Toimivalta on hyvän lainkäytön ja prosessin asianmukaisen järjestämisen vuoksi perusteltua antaa näille tuomioistuimille.

Toimivalta vahingon ilmenemispaikan mukaan

Liittymän yksilöinnin on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen, joka on parhaassa asemassa arvioimaan, täyttyvätkö vahingonkorvausvastuun edellytykset. Asian kannalta merkityksellisen liittymän täytyy siten sijoittua sen tuomioistuimen toimialueelle, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu.

EUT:n mukaan nyt ei ollut kyse siitä, voidaanko joku henkilöistä, joiden epäillään aiheuttaneen väitetyn vahingon, haastaa asiaa käsittelevään tuomioistuimeen vetoamalla liittymään siihen paikkaan, jossa vahingon aiheutumiseen syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut. On kiistatonta, ettei tuo paikka sijaitse Ranskassa. Sitä vastoin herää kysymys, onko tuomioistuin toimivaltainen väitetyn vahingon ilmenemispaikan perusteella.

Tapauksessa tulee määrittää olosuhteet, joissa tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaamisella aiheutettu vahinko ilmenee tai saattaa ilmetä muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa vastaaja on tallentanut tekijän teoksen alustalle, jota välittäjä on sitten myynyt internetsivustolla, johon voidaan tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella. EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenee, että Bryssel I asetuksessa tarkoitettu vahingon ilmenemispaikka voi vaihdella sen mukaan, millaista oikeutta väitetään loukatun.

EUT on yksilöidessään internetin avulla aiheutetun vahingon ilmenemispaikkaa tehnyt eron henkilöllisten oikeushyvien loukkaamisen ja immateriaalioikeuksien loukkaamisen välillä. Henkilö, joka katsoo internetiin ladattujen sisältöjen loukkaavan kaikissa jäsenvaltioissa suojattuja henkilöllisiä oikeushyviään, voi vahingon ilmenemisen perusteella nostaa vahingonkorvauskanteen jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella kyseisiin sisältöihin voidaan tai on voitu tutustua. Kyseisillä tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista vain toimivaltansa alueella aiheutettua vahinkoa koskevat asiat. Sellaisten immateriaalioikeuksien loukkaamista koskeva väite, joiden rekisteröintiin perustuva suoja rajoittuu rekisteröintijäsenvaltion alueeseen, on esitettävä viimeksi mainitun valtion tuomioistuimissa.

Vahinko mahdollinen tuomioistuimen toimialueella

Harkittavaksi tuli, miten edellä mainituista ennakkoratkaisuista ilmeneviä periaatteita sovelletaan tapauksessa väitettyihin tekijänoikeuksien loukkaamisiin. Tekijän taloudellisiin oikeuksiin (kuten kansalliseen tavaramerkkiin liittyviin oikeuksiin) sovelletaan alueperiaatetta. Bryssel I asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa ei muun muassa vaadita, että toiminta olisi ”suunnattu” asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltioon.

EUT:n mukaan tästä seuraa, että tekijän taloudellisen oikeuden loukkaamisen osalta asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne, kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee, suojelee niitä taloudellisia oikeuksia, joihin kantaja on vedonnut, ja kun vahinko saattaa ilmetä kyseisen tuomioistuimen toimialueella.

Pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa vahingonvaaran aiheuttaa muun muassa se, että sen teoksen toisinto, johon kantajan vetoamat oikeudet liittyvät, on mahdollista hankkia internetsivustolta, johon voidaan tutustua asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella. Kun jäsenvaltion myöntämä suoja on voimassa vain kyseisen jäsenvaltion alueella, asiaa käsittelevä tuomioistuin on sitä vastoin toimivaltainen ratkaisemaan vain sijaintivaltionsa alueella aiheutunutta vahinkoa koskevat asiat.

EUT:n mukaan Bryssel I asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava niin, että kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa suojattuja tekijän taloudellisia oikeuksia väitetään loukatun, kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, jonka tekijä on nostanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta sellaista yhtiötä vastaan, joka on tuossa toisessa jäsenvaltiossa toisintanut kyseisen teoksen aineelliselle alustalle, jota kolmanteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt ovat sitten myyneet sellaisella internetsivustolla, johon voidaan tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella. Tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vain sijaintivaltionsa alueella aiheutunutta vahinkoa koskevat asiat.

Internetlevityksen vahinkoalue laaja

EUT:n mukaan on mahdollista tulkita Bryssel I asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa niin, että riita-asiassa vastaajan kotipaikan yleisestä tuomioistuimesta voidaan poiketa kantajan kotipaikan tuomioistuimen hyväksi, koska vahinko saattaa ilmetä Ranskan Toulousessa, jossa Peter Pinckney asuu. Syynä on se, että Mediatechin digitoitua ja valmistettua kappaleita cd:nä alkuperäisestä albumista Itävallassa, brittiläisten yhtiöiden internetin kautta tapahtuva cd-levyjen tarjonta on EUT:n mukaan mahdollisesti katsottava sellaiseksi tekijänoikeuden loukkaamiseksi, että vahinko siitä ilmenee Ranskan Toulousessa.

Julkiasiamies Niilo Jääskinen ehdotti lausunnossaan ensisijaisesti, että ennakkoratkaisupyyntö olisi jätetty tutkimatta. Hänen mukaansa Kassaatio-oikeuden alkuperäinen kaksiosainen kysymys koski vain internetiin ladattua sisältöä, josta ei tapauksessa ole kysymys, eikä Kassaatio-oikeuden ratkaistavaksi ollut saatettu cd-levyjen levitystä internetsivustolla koskevaa kannetta, vaan cd-levyjen painamiseen Itävallassa perustuva teosten kappaleiden valmistamista koskeva kanne.

Toissijaisesti julkisasiamies ehdotti, että internetin kautta tapahtuvasta immateriaalioikeuksien loukkaamisesta aiheutuneen vahingon ilmenemispaikan katsottaisiin määräytyvän sen mukaan, onko internetsivuston toiminta suunnattu yleisölle kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä edellytystä sovelletaan julkisasiamiehen mukaan loukkauksen aineellisesta tai aineettomasta alustasta riippumatta.

Julkisasiamiehen mukaan lainvalinta tuli suorittaa Rooma II asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti nojautuen sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu sellaisen immateriaalioikeuden loukkaamisesta, jolla ei ole yhteistä luonnetta yhteisössä. Edelleen tuomioistuimen toimivallan lähtökohtana on yleisesti tekijänoikeuden alalla noudatettava territoriaali- eli alueperiaate, jonka mukaisesti tuomioistuimet tutkivat tekijänoikeuden loukkauksia vain niiltä osin kuin kyse on niiden toiminta-alueesta.

Bryssel I mahdollistaa tuomioistuimen erityistoimivallan esimerkiksi tapauksissa, joissa internetin välityksellä levitetään tekijänoikeutta loukkaavaa materiaalia ja pyritään siten lieventämään alueperiaatteen kielteisiä tai rajoittavia vaikutuksia, mutta vain asetuksessa mainittujen edellytysten täyttyessä. Tämä palautuu sitten tekopaikan ja vahingon ilmenemispaikan arviointiin, jotka ovat osoittautuneet pulmallisiksi internetyhteydessä, josta nyt on kyse.

Aikaisemmin edellytetty internetin sivuston suuntaamista

Aiemmissa tapauksissa, kuten EU:n direktiivillä toteutetun lähioikeuden eli niin sanotun sui generis -tietokantaoikeuden loukkaamista koskevassa tuoreessa ratkaisussa Football Dataco v Sportradar, EUT julkisasiamiehineen otti arvioinnin lähtökriteeriksi internetsivuston toiminnan suuntaamisen tietylle alueelle. Ratkaisussa lueteltiin ei-tyhjentävästi joukko kriteerejä, jotka auttavat suuntaamistarkoituksen arvioinnissa.

Tuossa ratkaisussa viitattiin runsaaseen joukkoon aiempaa EUT:n judikatuuria ja pyrittiin rakentamaan yhdenmukaista linjaa tuomioistuimen toimivallan arviointiperusteille erilaisiin internetinkin välityksellä tehtyihin loukkaamistapauksiin. Samalla se pyrki minimoimaan potentiaalisesti toimivaltaisten tuomioistuinten moninkertaistamista ennakoitavuuden ja hyvän oikeudenkäytön tavoitteita tavoitellen.

Peter Pinckneyn tapauksessa EUT menetteli kuitenkin toisin. Tuomioistuin teki ensin eron henkilöllisten oikeushyvien ja immateriaalioikeuksien loukkaamisen välillä, ja tarkasteli sitten ensin sekä rekisteröitäviä immateriaalioikeuksia että tapauksessa sovellettavaa tekijänoikeutta.

Ratkaisun keskeinen kohta lienee, että vahingon ilmenemispaikan yksilöinti ei saa riippua kyseiselle aineelliselle tutkimiselle ominaisista perusteista, joita Bryssel I 5 artiklan 3 kohdassa ei ole mainittu. EUT:n mukaan, toisin kuin esimerkiksi asetuksen 15 1c-kohdassa, nyt kyseessä olevassa kohdassa ei vaadita, että toiminta olisi suunnattu asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltioon. Ranskalaisen tuomioistuimen tekee toimivaltaiseksi se, että Ranska suojaa tekijän mainitsemia taloudellisia oikeuksia ja vahinko saattaa ilmetä kyseisen tuomioistuimen toimialueella.

Totta on, että artiklassa ei nimenomaiseksi edellytykseksi aseteta toiminnan suuntaamistarkoitusta, toisin kuin kuluttajasopimuksia koskevassa kohdassa. Kyse on siis kriteereistä, joiden perusteella pyritään määrittelemään, ilmeneekö väitetty vahinko Ranskan alueella, perustuen vahingon ilmenemispaikkaan, eikä tekopaikkaan. Tämän ehdon EUT:n mukaan täyttää se, että tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyyn materiaaliin voidaan tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella eli Ranskassa.

Oikeuskäytäntö epäyhtenäinen

Sekä jäsenvaltioiden rajat ylittäviä että internetissä tapahtuvia immateriaalioikeuden loukkauksia on käsitelty aiemminkin EUT:ssa. Oikeus viittaakin perusteluissaan näihin ratkaisuihin ja tekee eron eri oikeus- ja loukkaustyyppinen välillä perustellen näin myös ratkaisunsa lopputulosta tarpeen siihen syntyessä ehkä myös siitä, että ratkaisuperusta poikkeaa osin aiemmista.

Ongelmaksi voi muodostua vastaisuutta ajatellen se, että EUT antoi ennakkoratkaisun hiljan myös Football Dataco v Sportradar-tapauksessa, joka koski internetissä tehdyksi väitettyä sui generis -tietokantaoikeuden loukkausta. Kyseessä oli direktiivillä harmonisoitua, mutta kansallisesti implementoitua tekijänoikeuden lähioikeutta koskeva loukkauskanne, jossa ratkaisun pohjaksi tekopaikkaa arvioidessa otettiin juuri mainittu suuntaamistarkoitus. Vastaisuutta ajatellen voi toivoa, että EUT selkeyttää sitä, mikä on toisistaan poikkeavien ratkaisujen ero, mikä mahdollistaa eri kriteerien käytön, jos sellaisia on.

Samoin askarruttamaan jää se julkisasiamiehen havainto, että kanne asiassa nostettiin alkuperäisestä vinyylilevystä fyysisen kappaleen cd:n muotoon Itävallassa valmistanutta yhtiötä kohtaan brittiläisten yhtiöiden internetin kautta tapahtuneen mainostamisen ja mahdollisten teoskappaleiden levityksen perusteella Ranskassa. Perustellusti voisi kysyä, onko kyseessä joko väärä vastaaja internetissä markkinoitua fyysisten teoskappaleiden levitystä koskien tai väärä forum.

Lain koura pitkä mutta kapea

Tapauksessa lopullinen ratkaisu aineelliselle tutkimiselle jää kansalliselle tuomioistuimelle ja siellä voi vielä tulla ilmi seikkoja, jotka vaikuttavat mahdollisesti myös toimivallan arvosteluun. Tässä muodossaan voi ratkaisusta sanoa, että mahdolliselle tekijänoikeuden loukkaajalle lain koura forum-ratkaisun valossa on todella pitkä mutta kapea, sillä oikeudenloukkausta käsiteltäisiin Ranskassa vain siellä tapahtunein osin ennakkoratkaisun mukaisesti ja muilta osin prosessaus tulee sirpaloitumaan potentiaalisesti useiden jäsenvaltioiden alueelle.

Koska tuomioistuimessa on tällä hetkellä vireillä toinen tekijänoikeuden loukkausta internetympäristössä koskeva ratkaisupyyntö C-441/13 Pez Hejduk, aukeaa jo siinä mahdollisuus selkeyttää ja vakiinnuttaa käytäntöä. Kun Bryssel I korvautuu niin sanotulla uudelleenlaaditulla asetuksella vuoden 2015 tammikuussa mahdollisine patenttioikeudenkäyntejä koskevine muutoksineen, osoittaa sekin, että jäsenvaltioiden rajat ylittävät oikeusriidat ovat muutoksen alla Euroopassa ja uudistetut säännöt näille hakevat vielä muotoaan.

Tämä riita-asia osoittaa, että internetympäristössä pelkkä aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden tuntemus ei useinkaan yksin riitä, vaan vaaditaan vielä uuden teknologian laajan käyttöönoton myötä niin sanottua teknologiaoikeudellista ymmärrystä, jotta päästään hyviin lopputuloksiin.

Perttu Virtanen
tutkijatohtori
Aalto-yliopisto, tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT

EUT:n tuomio asiassa C‑170/12  Peter Pinckney vastaan KDG Mediatech AG, annettu 13.10.2013

Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, 22.12.2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I).

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla uudelleenlaadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, 12.12.2012 (uudelleenlaadittu Bryssel I).

Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007(Rooma II).

Perttu Virtanen: Football Dataco v Sportradar – Toinen puoliaika ja kotikenttä tietokantojen valmistajalle, IPRinfo-lehti 2/2013 (C-173/11 Football Dataco v Sportradar, 18.10.2012/EUT).