Professori Daniel Gervais: Tiedonlouhintaan riittävän väljät oikeudet

2/2017 19.6.2017
Daniel J. Gervais (kuva: Matti Remes)
Tutkijoiden oikeutta käyttää tekijänoikeuden alaista materiaalia tiedonlouhinnassa ei saa rajoittaa liikaa, sanoo Vanderbilt-yliopiston professori Daniel Gervais. EU voisi ottaa tässä mallia Yhdysvaltain fair use -käytännöstä.

Tiedon- ja tekstinlouhinta kiinnostaa monen tieteenalan tutkijoita, sillä sen avulla voidaan löytää ja analysoida hyödyllistä tietoa valtavista tietomassoista. Työtä rajoittaa kuitenkin se, että louhittavan aiheiston kopiointi, muuntelu ja tallentaminen ei ole mahdollista ilman tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa.

Helpotusta tilanteeseen on luvassa EU:n tekijänoikeusuudistuksesta. Euroopan komissio esittää direktiiviin poikkeuksia, jotka mahdollistaisivat teoksen käyttämisen tietyin rajoituksin ei-kaupallisessa tutkimuksessa ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.

Yhdysvaltalaisen Vanderbild-yliopiston professori Daniel Gervais pitää komission esitystä hyvänä muttei riittävänä.

”On hyvä, että tarve poikkeuksiin tunnustetaan. Mielestäni niiden rajaaminen ei-kaupalliseen tutkimustoimintaan olisi kuitenkin huono ratkaisu. Keskeinen ongelma on, mihin vedetään raja ei-kaupallisen ja kaupallisen tutkimuksen välille”, Gervais perustelee.

Hän huomauttaa, että rajanveto voi olla vaikeaa esimerkiksi tutkimushankkeissa, joita tehdään yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa, esimerkiksi yliopistojen ja yritysten kesken.

Käyttötarkoitus tärkein kriteeri

Direktiiviehdotuksen toinen heikkous liittyy Gervaisin mielestä siihen, että poikkeuksia esitetään ainoastaan julkisille yliopistoille ja kirjastoille.

”Komission esityksen lähtökohtana on tehdä tarkka rajaus, kuka saa kopioida. Oleellisempaa olisi kysyä, mihin tarkoitukseen kopiointia tehdään. Kannatan itse suhteellisen laajoja poikkeuksia, joiden perustana on kopioinnin käyttötarkoitus.”

Tähän kysymyksenasetteluun perustuu Yhdysvalloissa käytössä oleva fair use – eli kohtuullisen käytön periaate. Se antaa myös tiedonlouhinnassa mahdollisuuden käyttää tekijänoikeuden muuten suojaamaa materiaalia tietyissä tilanteissa.

”Fair use on varsin toimiva myös tässä tarkoituksessa”, Gervais sanoo.

Fair use koskee esimerkiksi tutkimuksessa, opetuksessa ja kirjastojen arkistoinnissa käytettävää tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia. Käytännöt ovat muotoutuneet vuosikymmenien aikana oikeuspäätösten perusteella.

”Fair use antaa datalouhinnalle ja tutkimukselle vahvan selkänojan. Tutkijat voivat hyödyntää ja kopioida varsin vapaasti materiaalia tutkimuskäyttöön, eivätkä tekijät ja kustantajat ole vieneet heitä tästä oikeuteen.”

Google selätti vastustajat oikeudessa

Lopullisesti fair use -käyttö ratkeaa vasta tuomioistuinmenettelyssä. Gervaisin mukaan periaatteen rajoja on testattu toistaiseksi vähän tekstin- ja tiedonlouhinnassa.

Tunnetuin tapaus on Googlen keräämä digitaalinen kirjasto, johon digitalisoitiin miljoonia kirjoja ilman oikeudenomistajien lupaa. Skannattu materiaali asetettiin maksutta kirjastojen ja yleisön saataville.

”Yhdysvaltalaisten tuomioistuinten mukaan kyse oli fair use -periaatteen mukaisesta toiminnasta, eikä alkuperäisten tekijöiden oikeuksia näin loukattu. Päätökseen ei vaikuttanut se, että Google on voittoa tavoitteleva yhtiö.”

Oikeus arvioi fair use -käyttöä neljän kriteerin pohjalta. Kaksi keskeisintä kriteeriä ovat Gervaisin mukaan, kuinka paljon teosta kopioidaan ja mitkä ovat kopioinnin taloudelliset vaikutukset tekijänoikeuden haltijaan.

”Jos kriteerit täyttyvät, fair use -käyttö voidaan sallia myös kaupalliselle toimijalle. Googlen kirjaprojekti on tästä hyvä esimerkki.”

Gervais arvioi, että eurooppalaiset tuomioistuimet tuskin olisivat sallineet Googlelle vastaavanlaista kirjojen digitalisointia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Suhtautuminen kaupallisiin toimijoihin onkin hänen mukaansa eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen järjestelmän suurin ero.

”Euroopassa suhtautuminen olisi saattanut olla, että tällainen valtava digitalisointiurakka kuuluu kansallisille kirjastoille tai muille julkista rahoitusta saaville instituutioille. Suurilla mailla saattaisi olla tähän resursseja, mutta pienet ja etenkin köyhät maat olisivat todennäköisesti tyytyväisiä, jos joku yritys vastaa materiaalin digitalisoinnista.”

Fair use -käytäntö tuskin muuttuu

Fair use -käytön toimivuutta on pohdittu keskusteluissa, joita käydään parhaillaan tekijänoikeussäännösten uudistamisesta Yhdysvalloissa.

Gervais sanoo, että suurin osa maan Kongressin kuulemisiin osallistuneista asiantuntijoista kannattaa fair use –käytännön pitämistä nykyisellään.

”On myös vankkaa tutkimustietoa siitä, että nykyinen käytäntö on toimiva ja ennustettava.”

Gervaisin mielestä fair use -käytännön heikkous on se, että viime kädessä asiat ratkaistaan vasta pitkän ja monipolvisen oikeusprosessin jälkeen.

”Tilannetta helpottamaan on esitetty järjestelmää, jossa pienempiä tapauksia varten luotaisiin oma oikeus. Näin päätöksiä saataisiin nykyistä nopeammin. Uudistukselle löytyy sekä kannattajia että vastustajia.”

 Daniel Gervais

  • Vanderbild Universityn oikeustieteen professori Yhdysvalloissa.
  • Syntynyt Montréalissa Kanadassa.
  • Erikoistunut kansainväliseen immateriaalioikeuteen.
  • Alansa tunnetuimpia asiantuntijoita, toiminut asiantuntijana muun muassa Maailman kauppajärjestö WTO:ssa ja Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPOssa.
  • Kirjoittanut useita erikoisalaansa liittyviä kirjoja. Viimeisin teos (Re)structuring Copyright: A Comprehensive Path to International Copyright Reform, Elgar Publishing (2017).
  • Luennoi kesäkuussa Helsingissä IPR University Centerin IPR Summer Schoolissa.
Share: