PK-yritykset ja aineettomat oikeudet – informaatiokatkos?
Vaikka on olemassa varsin vaikuttavaa todistusaineistoa aineettomien oikeuksien (IP-oikeuksien, IPR) hyödyllisyydestä, pienten ja keskisuurten yritysten (PK-yritysten) kiinnostus niiden hyödyntämisestä vaikuttaa vähäiseltä. Vain alle 10 prosenttia kaikista EU:iin perustetuista PK-yrityksistä on rekisteröinyt jonkin IP-oikeuden. Kysymys kuuluu luonnollisesti: miksi ja mitä asialle mahdollisesti voitaisiin tehdä?
PK-yritykset
Henkilöstömäärää ja liikevaihtoa tai tasetta käytetään kriteereinä PK-yrityksen määrittämiseksi. Mikroyrityksen palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja sen liikevaihto tai tase on pienempi tai yhtä suuri kuin kaksi miljoonaa euroa. Pienen yrityksen vastaavat luvut ovat vähemmän kuin 50 työntekijää ja liikevaihto tai tase korkeintaan 10 miljoonaa euroa. Keskikokoisen yrityksen kriteerit ovat vähemmän kuin 250 työntekijää ja liikevaihto vähemmän tai yhtä kuin 50 miljoonaa euroa tai tase yhtä kuin tai vähemmän kuin 43 miljoonaa euroa.
Mainitut luvut koskevat pelkästään yksittäisiä yrityksiä, eivätkä yrityksiä, jotka ovat osa konsernia. Konserniyrityksen tapauksessa koko konserni on otettava lukuun.
Olemassa olevien lukujen valossa PK-yritykset EU:ssa edustavat 99,8 % kaikista yrityksistä finanssisektoria lukuun ottamatta. Koska kriteerien huomioon ottaminen on tärkeää rahoituksen ja tuen saamiseksi, ne voivat tosiasiassa hidastaa kasvua. Tämän takia EU:ssa työskennellään uuden kategorian perustamiseksi. Tätä ryhmää kutsutaan pieniksi ”mid-cap yrityksiksi” (SMC) eli ryhmäksi, joka on kasvanut ohi PK-kategorian.
Vuonna 2024 EU:ssa toimi noin 26,1 miljoonaa PK-yritystä. Näistä 24,4 miljoonaa oli mikroyrityksiä. Nämä yritykset työllistivät vuonna 2022 yhteensä 84,9 miljoonaa henkilöä EU:n 27 jäsenvaltion puitteissa. Vuonna 2023 noin 33 miljoonaa yritystä työllisti 163 miljoonaa henkilöä. Ainoastaan 0,2 % eli 53 000 on isoja yrityksiä, jotka siis työllistävät enemmän kuin 249 henkilöä.
IP-oikeudet
Hiljattain julkaistu EUIPO:n (European Union Intellectual Property Office) ja EPO:n (European Patent Office) yhteistutkimus osoittaa selvästi, että IP-oikeuksien omistus korreloi yritysten paremman tuloksen kanssa erityisesti, jos tarkastelee yrityksen tulosta työntekijää kohden. Rekisteröityjä immateriaalioikeuksia omistavat saavuttavat 41 % korkeampaa tulosta työntekijää kohden verrattuna yrityksiin, jotka eivät ole rekisteröineet IP-oikeuksia omistukseensa.
Edellisten tahojen laatima aikaisempi tutkimus ”High-Growth Firms and Intellectual Property Rights” (2019) niin ikään indikoi, että PK-yritykset, joilla on aiempia kokemuksia IP-oikeuksista, saavuttavat suuremmalla todennäköisyydellä korkeaa kasvua. Tällöin tavaramerkit ja patentit toimivat menestymisen vahvoina indikaattoreina. Molemmat tutkimukset viittaavat siten siihen, että IP-oikeuksilla on merkittävä vaikutus PK-yritysten menestymiseen. Tutkimukset indikoivat myös, että on etu omistaa useampia IP-oikeuksia. Vuoden 2025 tutkimus osoittaa, että sellaisten yritysten tulos, jotka omistavat patenttien, tavaramerkkien ja mallien yhdistelmiä, on työntekijää kohden huomattavasti korkeampi (eli parempi).
Näistä tuloksista huolimatta vuoden 2025 tutkimus päätyy lopputulokseen, että suurin osa yrityksistä ei rekisteröi IP-oikeuksia. Lisäksi ne yritykset, jotka kuitenkin rekisteröivät, rekisteröivät lähinnä tavaramerkkejä. Relevantiksi jää siis edelleen kysymys siitä, miksi näin on ja voidaanko asialle tehdä jotakin?
PK-yritykset ja IP-oikeudet
Vuoden 2022 Intellectual Property SME Scoreboard –tutkimuksen mukaan pääsyy rekisteröimättömyydelle on se, etteivät vastaajat kokeneet lisäetua IPR:n rekisteröinnistä. Tämän toteaa 35 % tutkimuksen vastaajista, jotka siis eivät ole rekisteröineet IP-oikeuksia. Lisäksi 20 % vastaajista mainitsee, ettei yrityksen omaisuus ole riittävän innovatiivista. 19 % vastaajista puolestaan toteaa, ettei heillä ole ollut riittävästi tietoa. Muita esiin nostettuja syitä olivat seuraavat:
- Vastaajat kokivat, ettei rekisteröintivaatimuksia täytetä
- Vastaajat ajattelivat, että omaisuus on turvassa ilman rekisteröintiä
- Vastaajien mukaan rekisteröintiä tärkeämpää on saada tuote markkinoille viipymättä
- Vastaajat pitivät rekisteröintiprosessia liian työläänä
Lisäksi useat vastaajat ajattelivat olevan vaikeaa saada korvaus väärinkäyttäjiltä. Myös käräjöinti- ja rekisteröintikustannukset mietityttivät. Lisäksi tuen puute mainittiin. Kyseinen Intellectual Property SME Scoreboard –selvitys on jo kolmas laatuaan – ensimmäinen ilmestyi vuonna 2016.
Kaikki edellä mainitut syyt ovat varmaankin relevantteja vastaajille. Kuitenkin ulkopuolisen silmin tarkasteltuna jotkin syyt ovat toisia painavampia. IPR-asiantuntijan avustamana rekisteröinnin edut olisi helpompi havaita. Innovaatioastetta voitaisiin mahdollisesti nostaa, ja etenkin puuttuva tiedon ongelma olisi asiantuntija-avusteisesti helppo korjata. Asiantunteva IPR-apu olisi todennäköisesti huolehtinut myös muista syistä olla rekisteröimättä IPR:ää, kenties liikesalaisuuden antamaa suojaa ja nopea markkinoille tuloa lukuun ottamatta. Mutta myös näiden syiden osalta IP-oikeuksien rekisteröinti olisi voinut olla pitkällä tähtäimellä etu.
Miten edistää IP-oikeuksien rekisteröintiä PK-yritysten keskuudessa?
On mielenkiintoista havaita, että huolimatta EU-komission pyrkimyksistä informoida ja neuvoa PK-yrityksiä perustamalla niin sanottuja avustuspisteitä (help desks) sekä EUIPO:n informaatiosta ja rahoituspanoksesta rekisteröintien osalta, eivät PK-yritysten IPR-rekisteröinnit EU:ssa ole ylittäneet 10 %:ia. Näyttää siltä, etteivät IPR-rekisteröintien edut ole saavuttaneet PK-yhteisöä, lukuun ottamatta IPR-instituutioita, asiantuntijoita ja niitä yrityksiä, jotka jo ovat omaksuneet tiedon. Tiedon keskustasta periferiaan ei siten joko kulje riittävän tehokkaasti tai sitten se laantuu ennen kuin se saavuttaa PK-yrityksen.
On varmaankin tullut aika lisätä informaatiota siellä, missä PK-yritykset ovat, eli jäsenvaltioiden tasolla. Kansallisten IPR-viranomaisten käyttäminen tiedotuskeskuksina ei kuitenkaan näytä olevan riittävää. Tietämystä IP-oikeuksista pitäisi ilmeisesti sisällyttää pakollisena aineena yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kurssivaatimuksiin. Monesti tällaista opetustarjontaa on olemassa vapaaehtoisten opintojen muodossa. IPR-tieto voisi jopa olla osa yhteiskuntaoppia lukioissa. En toki tarkoita ainoastaan tekijänoikeutta, vaan myös muita IP-oikeuksia. Tämä edesauttaisi varsinkin niitä opiskelijoita, jotka tähtäävät yrittäjiksi.
Komissio voisi myös kansallisten IP-toimistojen kautta kanavoida rahoitusta koulutukseen paikallisille kauppakamareille. Ehkä tämän osalta voitaisiin harkita jonkinlaista rahoitussopimusta. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella, että EU sisällyttäisi rahoitusta tätä varten maksamaansa aluetukeen. Todettakoon, että paikalliset kauppakamarit ovat se taho, jossa PK-yritykset joka tapauksessa tapaavat ja saavat informaatiota.
Paikallistasolla voitaisiin siis tehdä enemmän, jotta voidaan keskitetysti tuottaa IP-oikeuksia koskevaa informaatiota. Informaatiotulvaa olisi täsmennettävä ja desentralisoitava. Tieto oikeissa paikallisissa foorumeissa voisi lisätä tietoisuutta IPR:stä eritoten PK-yritysten keskuudessa. Kasvokkain käydyissä keskusteluissa välitetty tieto kokemuksista on monesti tehokkaampaa kuin vaikkapa internetistä ammennettu.
Vaikka ajatus tavaramerkin edellyttämisestä toiminimen lisäksi yritystä perustettaessa saattaa tuntua vieraalta, peräti pakonomaiselta, tätä keinoa ja sen toimeenpanemista pitäisi tutkia.
Lisäksi tutkimus olemassa olevien toimien vaikuttavuudesta olisi hyödyllinen.
Max Oker-Blom, KTT, OTL
Assosioitu tutkija, Hanken
Kirjoittajat
