Pillinpuhaltajat ja liikesalaisuudet

Ei ole tavatonta, että oikeussäännökset EU:n kaltaisessa normitiheässä yhteisössä välillä kohtaavat. Yritysten liikesalaisuuksien suojaaminen ja niiden paljastaminen yleisen edun takia on esimerkki tällaisesta tilanteesta. Yksityinen suojattu etu joutuu antamaan periksi yleiselle edulle.

Pillinpuhaltajadirektiivi  

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937 unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta eli niin sanottu Whistleblowing-direktiivi, annettiin virallisesti 23.10.2019. Sitä on sovellettu 16.12.2019 alkaen ja se on implementoitava EU-maiden lainsäädäntöön 17.12.2021 mennessä.

Direktiivin tarkoitus on muun muassa edistää korruption paljastumista. Se  varmistaa suojan niille henkilöille, jotka tekevät ilmoituksia havaitsemistaan väärinkäytöksistä ja epäeettisestä toiminnasta niin yrityksissä kuin julkishallinnossa. Ellei ilmoittaja saa riittävää suojaa, pelkona on ettei väärinkäytöksistä uskalleta ilmoittaa ja ne jäävät paljastumatta. Paljastettavia väärinkäytöksiä voi tapahtua esim. julkisissa hankinnoissa tai ne voivat liittyä rahanpesuun, terrorismin rahoittamiseen, tuote- ja kuljetusturvallisuuteen, ympäristönsuojeluun, ydinturvallisuuteen, ruokahuoltoon, kuluttajansuojaan, kansanterveyteen ja yksityisyydensuojaan.

Taustavaikuttajina direktiivin syntyyn ovat olleet muun muassa LuxLeaks- ja Panama Papers-veropaljastukset sekä Cambridge Analytica-nimisen yhtiön rooli Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016. Euroopan neuvosto antoi asiasta suosituksen tosin jo 2014.

Säännökset koskevat yrityksiä, joissa on vähintään 50 työntekijää tai 10 miljoonan euron liikevaihto, ja kuntia joilla on vähintään 10 000 asukasta. Näiden on otettava käyttöön turvallinen ilmoituskanava, johon ilmoittaja voi viestittää tietonsa ilman että ilmoittajan henkilöllisyys paljastuu. Ilmoituskanavasta vastaavan henkilön on seitsemän päivän sisällä ilmoitettava vastaanottaneensa ilmoituksen sekä kolmen kuukauden sisällä vastaanottoilmoituksesta annettava tieto ilmoittajalle mihin toimiin ilmoituksen takia on ryhdytty.

On huomattu, että ennen kevättä 2018  vain muutamassa EU-jäsenvaltiossa ilmoittajat nauttivat riittävää suojaa. Tämän johdosta kommissio julkaisi huhtikuussa 2018  oman esityksensä direktiiviksi suojan vahvistamiseksi ja harmonisoimiseksi jäsenvaltioissa. Vuoden 2019 maaliskuussa jäsenvaltiot ja EU-parlamentti pääsivät yhteisymmärrykseen direktiivistä, jonka parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2019. Neuvosto hyväksyi sen lokakuussa ja se astui voimaan joulukuun 2019 puolessa välissä.

Suomeen on asetettu 13-henkinen työryhmä valmistelemaan direktiivin voimaan saattamista kansalliseen lainsäädäntöön. Työryhmää vetää oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Juha Keränen. Lisäksi on olemassa valmisteleva työryhmä, jossa on edustettuina työmarkkinaosapuolet. Sen puheenjohtajana toimii neuvotteleva virkamies Päivi Kantanen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän toimeksianto päättyy 31.3.2021.

Liikesalaisuudet

Liikesalaisuuslaki 595/2018 astui voimaan 15.8.2018. Lain 2 §:ssä määritellään liikesalaisuudeksi tieto, joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa. Lisäksi mainitulla tiedolla on taloudellista arvoa liiketoiminnassa ja sen laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.

Lain 3 §:ssä lyödään lukkoon mikä on liikesalaisuuden oikeudeton hankkiminen ja 4 §:ssä mikä on sen oikeudeton käyttäminen ja ilmaiseminen. 5 §:ssä todetaan kuitenkin, että on tilanteita jolloin liikesalaisuus voidaan paljastaa. Siinä nimittäin säädetään, että sen estämättä mitä 3 ja 4 §:ssä sanotaan, liikesalaisuuden hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen ei ole oikeudetonta, jos liikesalaisuus on hankittu, sitä on käytetty tai se on ilmaistu yleisen edun suojaamista varten väärinkäytöksen tai laittoman toiminnan paljastamiseksi. Tämä koskee myös tilannetta, joka ei ylitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä sanavapauden käyttämisenä.

Liikesalaisuuslaki pohjautuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/943 julkaisemattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (Liikesalaisuusdirektiivi). Direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että liikesalaisuuden hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista on pidettävä laillisena siltä osin kuin tällaista toimintaa edellytetään tai se sallitaan unionin oikeudessa tai kansallisessa laissa. Lisäksi 5 artiklan b alakohdassa todetaan, että väärinkäytöksen tai väärän tai laittoman toiminnan paljastaminen muodostaa poikkeuksen salassa pitämiselle edellyttäen, että vastaaja toimi tarkoituksenaan suojata yleistä etua. Direktiivin johdanto-osan perustelukohdassa 20 sanotaan suoraan, että direktiivissä säädetyt toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot eivät saa rajoittaa ilmiantamista.

Tässä tavallaan ennakoidaan tulevaa whistleblowing-direktiiviä.

Yhtymäkohtia

Whistleblowing-direktiivin johdanto-osan perustelukohdassa 98 saatetaan yhteen nyt käsiteltävänä olevaa kaksi direktiiviä. Tässä viitataan nimenomaan liikesalaisuusdirektiivin 3 artiklan 2 kohtaan ja lyödään lukkoon, että liikesalaisuuden hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista on pidettävä laillisena siltä osin kuin se sallitaan unionin oikeudessa. Lisäksi todetaan, että henkilöille, jotka ilmaisevat työnsä yhteydessä hankittuja liikesalaisuuksia, olisi myönnettävä whistleblowing- direktiivissä myönnetty suojelu, mukaan lukien vapauttaminen siviilioikeudellisesta vastuusta, kunhan he täyttävät tässä direktiivissä säädetyt edellytykset. Täyttää tulee myös edellytys siitä, että tietojen julkistaminen oli välttämätöntä tämän direktiivin aineelliseen soveltamisalaan kuuluvan rikkomisen paljastamiseksi. Jos nämä edellytykset täyttyvät on katsottava että liikesalaisuuksien ilmaiseminen on ”sallittua” liikesalaisuusdirektiivin 3 artiklan 2 kohdan tarkoitetulla tavalla.

Suojattu liikesalaisuus voidaan siis julkistaa, jos se on välttämätöntä rikkomisen paljastamiseksi. Joissakin tapauksissa rajanveto tulee varmasti olemaan haasteellista.

Keskustelua

Nimenomaan mainitusta yhtymäkohdasta, mutta myös monesta muusta whistleblowing-direktiiviin liittyvästä kysymyksestä on meilläkin käyty vilkasta keskustelua. Lausuntoja direktiiviehdotuksesta annettaessa, elinkeinoelämää näytti erityisesti houlestuttavan julkinen ilmoitus mahdollisesta väärinkäytöksestä ohi organisaation sisäisen tai viranomaiskanavan. Siksi ehdotettiin, että tällainen ilmoitus olisi sanktioitava vahingoittamistarkoituksessa tehtynä. Tällaisen teon pitäisi myös olla vahingonkorvauskelpoinen. Lisäksi esitettiin, että jos ilmiantajaan kohdistuu niin sanottuja kostotoimia, on ilmoituksen vastaanottajan osoitettava, että toimille oli laillinen perusta.

Toinen huolen aihe liittyi nimenomaan liikesalaisuuksiin. Todettiin muun muassa, että liikesalaisuudet ovat etenkin aineettomien oikeuksien ja omaisuuserien keskeinen suoja. Pelkona on, että liikesalaisuuden merkitys murenee salaisuuden tullessa julkiseksi. Varsinkin tietointensiivinen yritys voi näin kerralla menettää koko liiketoimintansa arvon.

Myös väärät ilmiannot huolestuttivat yleensä ja siksi vaadittiin riittäviä sanktioita tahallisen tai vahingoittamistarkoituksessa tehdyn väärän ilmiannon johdosta.

Työntekijäjärjestöjen mielestä on välttämätöntä, että työntekijällä on oikeus käyttää luottamusmiestä tai ammattiliiton apua direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa asiassa. Se että soveltamisalaa on rajoitettu, on myös pidetty ongelmana. Muun muassa työntekijöiden työterveys ja -suojelu ja työhyvinvointi on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi on kritisoitu sitä, että työntekijöiden on erotettava kansallinen lainsäädäntö EU-lainsäädännöstä. Niissä tapauksissa, jotka jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, työntekijän pitää voida käyttää ulkoisia ilmoituskanavia eli ilmoittaa asia toimivaltaiselle viranomaiselle luottaen siihen, että hän nauttii direktiivin mukaista suojelua vastatoimia vastaan. Vääriä ilmiantoja varten Suomesta löytyy riittäviä sanktioita, joten ne tulisi järjestöjen mielestä poistaa direktiiviehdotuksesta.

Eri intressien yhteensovittaminen on kieltämättä haasteellista. Hyvä lähtökohta on kuitenkin, että osapuolet pitävät säännöksiä tietojen antajien suojelusta tarpeellisina. Mitä läpinäkyvämpi yhteiskunta on, sitä parempi. On kuitenkin selvää, että matkan varrella syntyy kuvattujen sääntöjen osalta rajanveto-ongelmia. Eräs merkki haasteista on jo tässä direktiivin implementoinnin valmisteluvaiheessa työrymän määräajan mahdollinen pidentämispyyntö.