Patentit pois pöytälaatikoista

4/2016 16.12.2016
(Photo: istocphoto.com/DamianPalus)
Patenttien perimmäinen tarkoitus on teknologisen kehityksen ja innovaatioiden edistäminen. Keksintöjä tuotetaan paljon, mutta vain muutama prosentti patentoiduista keksinnöistä menestyy kaupallisesti. 

Alkuperäisellä keksijällä ei välttämättä ole kiinnostusta hyödyntää keksintöään itse. Silloin olisi löydettävä keksinnölle oikeuksien ostaja tai lisensoija, jotta turvattaisiin keksinnön jatkojalostus ja kaupallinen hyödyntäminen. Toisaalta on yrityksiä, joilla on tarvetta liiketoimintaansa tukevalla teknologialle, mutta ei resursseja tai osaamista tarvittavien teknologioiden löytämiseen ja oikeuksien hankkimiseen.

Immateriaalioikeuksien kaupallistaminen on käytännössä oikeuksien lisensointia tai myyntiä. Myynti tulee kyseeseen silloin, kun oikeuksista ei ole haltijoilleen hyötyä. Myynnistä saadut lisätulot voidaan hyödyntää tuotekehittelyssä tai liiketoiminnassa. Lisensoinnissa toiselle osapuolelle luovutetaan oikeus valmistamiseen, myymiseen ja jatkokehitykseen. Lisenssihaltija saa tuottoja ja lisenssisaajalla on mahdollisuus käyttää tuotetta, palvelua tai menetelmää liiketoiminnassaan.

Patenttien markkinapaikat

Jussi Heikkilän vuonna 2011 työ- ja elinkeinoministeriölle tekemässä selvityksessä on käyty läpi patentti- ja teknologiamarkkinoita ja niillä toimivia yrityksiä. Tällä hetkellä Heikkilä viimeistelee patentteja käsittelevää väitöskirjaansa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Patenttimarkkinoilla merkittävimmät toimijat ovat monikansallisia yrityksiä. Ensimmäiset yritykset syntyivät kysyntävetoisesti ja kehitys 2000-luvun alusta on ollut nopeaa. Toimijat voidaan jakaa liiketoimintamallinsa mukaisesti kahteen ryhmään: patentteja omistaviin ja ei-omistaviin. Patentteja omistavat esimerkiksi patenttirahastot, patenttitrollit, yksittäiset henkilöt sekä uusien teknologioiden ja keksintöjen lisensointitoimintaa painottavat yritykset eli patenttien välittäjät ja patenttien sähköiset kauppapaikat (mm. keksintö- ja teknologiapörssit, patenttihuutokaupat, lisensointiagentit).

Palveluja tarjotaan suuryrityksille, mutta ne ovat myös markkinapaikka, joissa julkiset tutkimusorganisaatiot ja pk-yritykset voivat käydä kauppaa patenteillaan ja niiden käyttöoikeuksilla. Yrityksillä on omia tutkimukseen ja kehitykseen keskittyviä yksiöitä, mutta suurin osa perustutkimuksesta tehdään edelleen yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Yksi tunnetuimista patenttirahastoista toimintansa vuonna 2000 aloittanut on Intellectual Ventures (IV). Yrityksellä on myös oma keksintölaboratorio, joka pyrkii ratkaisemaan maailmaluokan ongelmia yhdistämällä huippututkijoiden osaamista. Rahastoihin on sijoittanut useita kansainvälisiä suuryrityksiä.

Jarkko Vuorinen väitteli Turun yliopistossa patenttipooleista vuonna 2013. Korkean teknologian aloilla patentteja tarvitaan määrällisesti paljon, oikeudenhaltijoita on runsaasti eikä oikeudenkäyntien määräkään ole vähäinen. Patenttien vaikea hallittavuus voi hankaloittaa uusien tuotteiden luomista ja patenttijärjestelmä saattaa osoittautua innovaatiota edistävän tarkoituksensa vastaiseksi. Patenttipoolien tarkoitus on kerätä yhteen tietyn teknologian edellyttämät patentit, jolloin niiden lisensointi on helpompaa ja suuri määrä patentteja saadaan lisensoitua kohtuullisin ehdoin. Vuorisen mukaan patenttipoolien perustaminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska oikeudenhaltijoiden erilaisten näkemysten yhteensovittaminen on vaikeaa ja suurilla yrityksillä on neuvotteluvoimaa, joten niiden on myös mahdollista jättäytyä poolien ulkopuolelle. Nykyisin poolit keskittyvät lisensointimaksujen hintoihin eivätkä lopputuotteen hintaan. Tarvetta yritysten väliselle yhteistyölle kuitenkin on.

Erilaiset patenttien kokoajat ja defensiiviset patenttipoolit pyrkivät vähentämään osakasyritystensä riskiä joutua oikeudenkäynteihin patenttiloukkausten vuoksi. Ne heikentävät patenttitrollien toimintaa, mutta IV:tä on esimerkiksi syytetty samantapaisesta toiminnasta kuin patenttitrollejakin.

Euroopassa ei ole yhdysvaltalaisten kaltaisia vahvoja toimijoita. Esille on nostettu mm. ristiriita EU:n  yhteisen kilpailupolitiikan ja monitasoisen patenttijärjestelmän välillä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä yhtenäinen patenttituomioistuin on lähempänä kuin koskaan aiemmin.

Muutamissa maissa on perustettu valtioiden hallinnoimia patenttirahastoja (the first generation of sovereign patent funds, SPFs), jotka hankkivat strategisesti tärkeitä IPR:iä ja tukevat näin maan kansantaloutta. Tällaisia ovat mm. korealainen Intellectual Discovery, japanilainen IP Bridge ja ranskalainen Brevets. Toiminta on käynnistetty julkisella rahoituksella, mutta rahoituksen loputtua rahastot ovat siirtyneet yksityiseen omistukseen.

Mitä kuuluu innovaatiopankeille Suomessa?

Suomessa innovaatiopankit nousevat keskusteluihin aika ajoin. Esimerkiksi korkeakoulujen yhteinen Open Innovation Bank System sai Konsta-palkinnon vuonna 2008, mutta ilmeisesti toiminta hiipunut tai se sulautunut osaksi muita innovaatiopalveluja. Keski-Suomen alueella toimii IBA Innovaatiopankki osuuskunta ja vuoden 2013 lopussa uutisoitiin kehitteillä olevasta kansainvälisestä innovaatiopankista, jonka ideana oli saada suuryrityksiltä ylijäänyt teknologia ja osaaminen pk-yritysten käyttöön kohtuullisilla kustannuksilla. Suuryritykset olisivat tallentaneet innovaatiopankkiin patentteja ja osaamistaan, ja pk-yritykset olisivat voineet lisensoida patentteja erillistä vuositilausmaksua vastaan.

Pääministeri Juha Sipilä nosti innovaatiopankkien hyödyt esille Aalto-yliopiston lukuvuoden 2015-2016 avajaispuheessaan ja keväällä 2016 ne olivat mukana hallituksen julkistamassa yrittäjyyspaketissa. Tarkoitus on vahvistaa korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä sekä tuoda yhteen eri alojen osaajia uusien innovaatioiden syntymiseksi. Korkeakoulujen kaupallistamistoimintojen kehittäminen on myös osa tätä pakettia. Innovaatiopankin toteuttaminen käynnistetään Tekesin ohjelmapalveluiden kokeiluna, jossa hyödynnetään käynnissä olevia toimenpiteitä (Innovation Scout) ja rahoituspalveluja. Suomen Akatemialle on myös osoitettu lisärahoitusta tutkimustulosten hyödyntämiseen.

IP-oikeudet monipuolisempaan käyttöön

Patenttien menestyksekäs kaupallinen hyödyntäminen edellyttää teknistä, liiketoiminnallista ja juridista osaamista. Haasteelliseksi tämän tekee IP-oikeuksien arvomääritys ja liiketoimintaosaamisen puute.  Patenttien ja muiden IP-oikeuksien kaupallistamiseen on tarjolla erilaisia palveluita erityisesti Yhdysvalloissa, mutta Suomessakin on viime vuosina lähdetty panostamaan vastaavien palveluiden tarjoamiseen.

Yksi näistä toimijoista on täyden palvelun IPR-taloksi kasvanut Berggren, jossa on tehty useita vuosia työtä IP-oikeuksien kaupallistamisen kehittämisessä. Toimintaa laajennetaan nyt uudenlaisella lisäpalvelulla, jonka tarkoitus on madaltaa yritysten kynnystä lähteä IPR:ien kaupallistamiseen, erityisesti patenttien osalta. Liiketoimintajohtaja Mika Lehtisen mukaan Berggrenillä huomattiin, että yrityksillä on hyviä patentteja, mutta ei välttämättä halua tai tarvittavaa riskinottokykyä lähteä kaupallistamiseen mukaan.

     –  Kaupallistaminen vaatii lisäinvestointeja ja siitä syntyy kuluja, eikä onnistumista voi taata.  Tästä lähdettiin miettimään, miten pystyttäisiin tarjoamaan tällaisillekin yrityksille mahdollisuus ja innostettaisiin lähtemään mukaan. Avauksella haetaan niitä firmoja, joilla on kiinnostusta käyttää IPR:iään monipuolisemmin ja hakea lisätuloja niiden kaupallistamisella.

Kaupallistaminen on kokonaisvaltainen projekti, jossa Berggren on alusta asti mukana. Esimerkiksi patenttien lisensoinnissa edetään suojan tutkimisesta potentiaalisten markkinoiden kartoittamiseen, neuvotteluihin ja sopimusten solmimiseen. Tarvittaessa prosessin aikana voidaan tehdä loukkausanalysointia ja mahdolliset loukkaustapaukset pyritään hoitamaan lisensointisopimusta tarjoamalla. Myös tavaramerkit ja näiden lisensiointi ovat olennainen osa kaupallistumisajattelua. Esimerkiksi tunnetun tavaramerkin käyttö voi luoda tunnettuutta tuotteelle, joka puolestaan kasvattaa tuotteen myyntiä ja tuottoa sekä tavaramerkki saa vielä enemmän näkyvyyttä. Tässä ajatusmallissa tuote voi saavuttaa uusia kohderyhmiä ja löytää kilpailuedun verrattuna markkinoilla oleviin vastaaviin tuotteisiin

    –  Aiemmin on toteutettu lähinnä vain joitakin osa-alueita näistä palveluista, mutta     nyt kaupallistamista tarjotaan avaimet käteen -palveluna.

Jos kaupallistaminen tuottaa tulosta, tulojako tehdään Berggrenin ja yrityksen välillä, mutta alkuvaiheen riski pienenee, kun yrityksen ei tarvitse tehdä suuria alkuinvestointeja. Tämä on vain yksi vaihtoehto ja edelleen on mahdollista hankkia palveluja, joissa yritys toteuttaa oman osansa kaupallistamisesta ja saa tuotot kokonaisuudessa itselleen. Kaupallistamiseen lähdettäessä on kuitenkin alustavasti arvioitava kyseisen IPR:n potentiaali.  Tosiasia kuitenkin on, että kaikkea ei pystytä kaupallistamaan, sillä joistakin keksinnöistä aika on jo ajanut ohi tai markkinat ovat kehittyneet eri suuntaan.

Lehtisen mielestä eurooppapatentteja on alettu arvostaa myös Yhdysvalloissa entistä enemmän. Kiina on tuore, mutta suuri toimija patenttimarkkinoilla ja kiinalaiset yritykset arvostavat usein kiinalaisia patentteja. Lisensointiliiketoimintaa on jo pitkään tehty ICT-maailmassa. Lääketeollisuuden ja kemian aloilla lisensoidaan myös, mutta mukana on usein myös kehitystyötä, joten on lisensoitava muutakin kuin pelkkä patentti.

Lehtinen korostaakin, että hyviä patentteja voi tulla mistä vaan. Osa yrityksistä on tehnyt kaupallistamista hyvin itse ja yliopistoilla on ollut omia palveluitaan.

    – Erityisesti perinteisillä teollisuuden aloilla firmojen strategia on kuitenkin ollut, että suojataan oma tuote ja pyritään IPR:llä estämään, ettei kukaan pysty kopioimaan tuotetta.

Lehtisen mielestä firmojen strategiat voisivat olla monipuolisempia ja Berggrenillä toivotaan, että yrityksiä saataisiin enemmän kiinnostumaan IP-oikeuksien monipuolisemmasta käytöstä. Kaikilla yrityksillä pitäisi miettiä, miksi oikeuksia haetaan ja miten niitä aiotaan hyödyntää. Samalla on mietittävä myös portfolioiden johtamista: kun patentteja omistaa, niin mitä niillä voisi tehdä?

Soile Manninen

Jussi Heikkilä: Patentti- ja teknologiamarkkinat ja niiden toimijat. TEM raportteja 24/2011.

Jarkko Vuorinen: Beyond patent pools : patent thickets, transaction costs, self-regulation and competition: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-952-67874-1-1.

The rise of sovereign patent funds: insights and implications (September 2014)