Paljon onnea vaan – lastenlaulun huoltajuuskiista

4/2015 5.11.2015
(Photo:Flickr/photobunny_earl)
Onnittelulaulun tekijänoikeussuojan selvittämistä vaikeuttaa se, että laulua suojataan kolmella eri tasolla, jotka kaikki antavat hieman eri vastauksen suojan laajuudesta ja kestosta.

“Paljon onnea vaan” on kiistatta maailman tunnetuin laulu. Sitä on esitetty julkisesti pelkästään Yhdysvalloissa satoja miljoonia kertoja, ja kun huomioidaan lisäksi yksityiset syntymäpäiväjuhlat kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla sekä lukuisat eri kieliversiot, päästään varovaisesti arvioidenkin useisiin miljardeihin esityksiin. Mutta toisin kuin saattaisi luulla, kansanlaulu se ei ole. ”Paljon onnea vaan” oli musiikkikustannusjätti Warner/Chappellin omistama rahasampo, jonka on arvioitu keränneen yritykselle jopa kaksi miljoonan dollarin tuotot vuosittain.

Kunnes syyskuussa 2015 annettu Rupa Marya v. Warner/Chappell Music Inc. -ratkaisu muutti kaiken.

Yksinkertainen melodia, monipolvinen historia

Nykyisin syntymäpäiväonnitteluna tunnetun laulun sävelsivät 1893 sisarukset Mildred ja Patty Hill nimellä “Good Morning to All”. Sitä on usein moitittu helpoksi luritukseksi, jonka kaksi lastentarhanopettajaa kyhäsivät kasaan lukuisia aikansa kansanlauluja mukaillen. Vuonna 1935 Summy Co. -kustannusyhtiö sisällytti laulun ”Song Stories for the Kindergarten”- kokoelmaan, jota on pidetty laulun ensimmäisenä julkaistuna versiona. Tekijänoikeudet siirtyivät lukuisten kauppojen ja yritysfuusioiden myötä 1988 Warner/Chappell Music-yhtiölle.

Laulun todellinen syntyhistoria on kuitenkin monimutkaisempi. Patty Hill oli edistyksellinen varhaiskasvatuspedagogi sekä myöhemmin kasvatustieteen professori Columbian yliopistolla, Mildred taas pianisti, säveltäjä ja uraauurtava etnomusikologi. Heidän tavoitteenaan oli säveltää laulu, joka olisi tarpeeksi yksinkertainen lastentarhalaisten laulettavaksi, mutta samalla musiikillisesti laadukas ja kiinnostava. He testasivat järjestelmällisesti useita luonnosversioita ennen kuin melodia löysi lopullisen muotonsa – erittäin onnistuneesti, kuten laulun myöhempi suosio osoittaa. Sisarukset olivat myös tarkkoja sävellyksensä tekijänoikeussuojan turvaamisesta ja puolustivat oikeuksiaan useita kertoja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 

Päänsärkyä ja hampaiden kiristelyä

Warner/Chappell ei virallisesti laskuta lisenssimaksuja muilta kuin kaupallisilta toimijoilta, kuten elokuvastudioilta ja soivien onnittelukorttien valmistajilta, mutta virheellisiä maksuvaatimuksia ovat vastaanottaneet muiden muassa partiolaiset, joita oli kehotettu hankkimaan lisenssi onnittelulaulun laulamiseksi leirinuotiolla. Monet amerikkalaiset ravintolaketjut ovat sävellyttäneet omat onnittelulaulunsa ainakin osin juuri lisenssimaksujen välttämiseksi.

Ajatus yli sata vuotta vanhan, yhteiseksi koetun ja rakastetun kulttuuriperinnön omimisesta tuottoisan kaupanteon välikappaleeksi on hämmästyttänyt ja suututtanut laajalti, ja anekdootti onnittelulaulun lisenssimaksuista nousee yhä uudestaan esiin tekijänoikeuskriittisessä keskustelussa. Paikoitellen ärtymys saattaa tosin perustua virheelliseen käsitykseen teoksen anonyymistä alkuperästä tai jopa oletukseen, että tekijänoikeuslakiin sisältyisi vastaavanlainen rajoitus kuin yleiskäsitteeksi muuttuneen tavaramerkin degeneroituminen. Tekijänoikeus ei kuitenkaan kulu eikä mitätöidy sillä, että teos saavuttaa suuren suosion – pikemminkin päinvastoin.

Yksinoikeus puhalletaan kumoon

Tapauksessa Rupa Marya v. Warner/Chappell Music Inc. ryhmäkanteen nostivat 2013 joukko onnittelulaulun käyttölisenssin hankkineita musiikki- ja elokuvatuottajia. Heidän maksuhalukkuutensa oli kaikonnut, kun kantajille selvisi, että laulun synty- ja julkaisuhistoriassa oli useita epätarkkuuksia, jotka asettivat tekijänoikeussuojan kyseenalaiseksi, kuten George Washington -yliopiston professori Robert Brauneis oli osoittanutartikkelissaan vuonna 2009. Tarkasteltuaan yksityiskohtaisesti säilyneitä asiakirjoja myös kalifornialainen tuomioistuin katsoi, että Warner/Chappell Music oli kerännyt lisenssimaksuja pätemättömien tekijänoikeusväitteiden perusteella.

Onnittelulaulun tekijänoikeussuojan selvittämistä vaikeuttaa se, että laulua suojataan kolmella eri tasolla, jotka kaikki antavat hieman eri vastauksen suojan laajuudesta ja kestosta. Yhtäältä on ”Good Morning to All” laulun melodia, joka sävellettiin jokseenkin kiistatta 1893, toisaalta onnittelusanat, jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen versioon, ja lopulta 1935 Sammy Co. -yhtiön julkaisemat pianosovitukset, joihin onnittelusanat on lisätty, mutta vajain merkinnöin niiden alkuperästä. Kustannusyhtiö on itse laskenut tekijänoikeussuojan tästä viimeisestä vuosiluvusta, väittäen suojan jatkuvan Yhdysvalloissa vuoteen 2030 asti.

Kalifornialaisen tuomioistuimen päätöksessä todetaan, että laulun melodian tekijänoikeuksien suhteen ei ollut erimielisyyksiä, sillä suoja-aika oli päättynyt jo 1949. Kiista koski siis vain onnittelusanoitusta, jonka alkuperä ja tekijä olivat hämärän peitossa. Aamutervehdyksen muuntuminen onnittelulauluksi tapahtui ilmeisesti vuosisadan alussa, kun tapa juhlistaa syntymäpäiviä kakuin, lauluin ja lastenjuhlin alkoi vakiintua.

Ensimmäinen kirjallinen maininta onnittelulaulusta ajoittui vuodelle 1901 ja sanoitus oli julkaistu kokonaisuudessaan 1911, mutta ilman viittausta Patty Hilliin. Tämä saattoi viitata tuntemattomaksi jääneeseen sanoittajaan tai jopa siihen, että sanat olivat syntyneet spontaanisti lasten keskinäisissä leikeissä ja levinneet vähitellen yleisempään käyttöön. On myös mahdollista, että Patty Hill olisi kirjoittanut sanoituksen itse, mutta sallimalla niiden julkaisun ilman asianmukaisia tekijänoikeusmerkintöjä menettänyt yksinoikeutensa. Lopullista vastausta sanoittajasta ei saatu, eikä tuomioistuin ei ottanut kantaa, olivatko onnittelulaulun sanat ylipäätään riittävän omaperäiset ylittääkseen teoskynnyksen.

Palapelin ratkaisu löytyi lopulta tuomarin arviosta, jonka mukaan 1935 julkaistun lastenlaulukirjan rekisteröintiasiakirjoissa ei ollut riittäviä todisteita sille, että rekisteröinti olisi kattanut myös onnittelulaulun sanat. Rekisteröinti oli siis tuonut Summy Co. -yhtiölle tekijänoikeudet ainoastaan ”Good Morning to All” -laulun tiettyihin pianosovituksiin. Warner/Chappellin väitteet tekijänoikeudesta “Paljon onnea vaan” -lauluun katsottiin näin kaikilta osin perättömiksi.

Onnea kaikille?

Jos mediakonglomeraattia vastaan nostetun joukkokanteen menestys onkin herättänyt kyseenalaista vahingoniloa, tarina ei ole vielä lopussa. Kiistan osapuolet olivat silmiinpistävän yksimielisiä siitä, että onnittelulaulun melodia ei ole sisältynyt tekijänoikeussuojaan enää vuosikymmeniin. Lieneekö se ollut yhtä ilmeistä Warner/Chappellin asiakkaille, jotka olisivat voineet välttää lisenssimaksut jättämällä pois laulun sanat?

Warner/Chappellin tappio ei myöskään vapauta onnittelulaulua yksiselitteisesti tekijänoikeusvaateista. Onnittelulaulun sanat ovat nykyisellään orpoteos, ja on mahdollista – joskin epätodennäköistä – että sanoittajasta löytyisi vielä todisteita ja niiden myötä jopa edelleen voimassa oleva tekijänoikeussuoja. Vaikka huomioidaan, millainen keskenään ristiriitaisten todisteiden soppa sanoituksen alkuperä on, sekä se että Patty Hillin rooli sävellystyössä ja näin yhteisteoksen oikeudenomistajana on epävarma, voidaan kuitenkin kohtuullisella varmuudella arvioida, että laulun tekijänoikeussuoja olisi kokonaisuudessaan vanhenemassa Euroopassa viimeistään ensi vuonna, 70 vuotta Patty Hillin kuoleman jälkeen.

Mahdollisten korvausvaatimusten osalta käsittely on vielä kesken, mutta alustavasti on arvioitu, että Warner/Chappell saattaisi joutua palauttamaan yli viisi miljoonaa dollaria tuhansilta käyttäjiltä keräämiään lisenssimaksuja. Tapauksen lopullinen vaikutus sekä Yhdysvalloissa että maan ulkopuolella jää siis vielä nähtäväksi.

Anna-Kaisa Kaila
KTM (Hanken), FM (Turun yliopisto)