Open access on tiedon avoimmuutta
Tiedon avoimuus tehostaa tieteen vaikuttavuutta. Se voi myös nostaa tieteen tasoa ja tukea innovointia julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Euroopan komission teettämän tutkimuksen mukaan jopa 50 prosenttia vuoden 2011 tiedejulkaisuista on saatavilla avoimesti. Komission mukaan läpimurto tiedejulkaisujen avoimessa saatavuudessa onkin käsillä.
Komissio korostaa, että tiedon avoimuus tehostaa tieteen vaikuttavuutta ja se voi jopa nostaa tieteen tasoa ja tukea innovointia niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Tiedon avoimuus on tärkeä tekijä eurooppalaisessa osaamistaloudessa. Tiedon avoimuudessa yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet laahaavat kuitenkin perässä.
Tutkimuksesta, innovoinnista ja tieteestä vastaava komissaari Máire Geoghegan-Quinn toteaa, että ”Eurooppalaisten veronmaksajien ei pitäisi joutua maksamaan kahdesti julkisrahoitteisista tutkimuksista”. Siksi esimerkiksi EU:n tulevassa tutkimus- ja innovaatiorahoitusohjelmassa Horisontti 2020:ssa julkaisujen on oltava vapaasti saatavilla.
Euroopan komission tuoreessa tiedonannossa (IP/12/790) kehotetaan myös jäsenvaltioita seuraamaan komission avoimuuspolitiikkaa. Tiedon avoimuus on kilpailutekijä, jolla on merkitystä osaamisen liikkuvuudelle ja innovoinnille Euroopassa.
Open access oikeustieteessä
Avoin tieteellinen julkaisutoiminta tarkoittaa, että tutkimustulokset ovat avoimesti saatavilla internetissä ilman maksumuureja. Oman kokemuspiirini ja kollegojen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella vaikuttaisi siltä, että Suomessa rahoittajat eivät ole asettaneet vaatimuksia tiedon avoimelle saatavuudelle. Suomen Akatemia kuitenkin suosittaa avointa julkaisutoimintaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on kannustanut avoimeen julkaisutoimintaan jo vuonna 2005 Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistiossa. Työnantajani Helsingin yliopisto ”edellyttää, että yliopistossa toimivat tutkijat rinnakkaistallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut tutkimusartikkelinsa Helsingin yliopiston ylläpitämään avoimeen julkaisuarkistoon”. Käsitykseni mukaan käytännössä tätä velvollisuutta ei kuitenkaan noudateta, sillä usein julkaisusopimukset estävät rinnakkaistallentamisen. Monografiat eivät kuulu rinnakkaistallennusvelvollisuuden piiriin.
Helsingin yliopisto myös suosittaa tutkijoita julkaisemaan tutkimustuloksensa open access -lehdissä. Suomessa on ainakin kaksi avoimesti saatavilla olevaa oikeustieteellistä julkaisua: Nordic Journal of Commercial Law ja No Foundations: An Interdisciplinary Journal of Law and Justice. Ensimmäisen julkaisun tarjoaa Turun yliopisto ja toista ylläpitävät Helsingin yliopiston tutkijat. Lisäksi esimerkiksi Vaasan oikeustieteen päivien julkaisu löytyy avoimesti internetistä. Suomalainen Lakimiesyhdistys ylläpitää myös avoimesti saatavilla olevaa Oikeustieteen termitietokantaa.
Kansainväliset open access -lehdet on listattu DOAJ-palvelussa, mutta lista ei ole täydellinen. Esimerkiksi Tieteellisten seurain valtuuskunnan toteuttamassa Julkaisufoorumi-hankkeessa tasolle yksi eli perustasolle pisteytetty Nordic Journal of Commercial Law ei löydy DOAJ-listauksesta.
Avoimesti saatavilla olevien julkaisujen laadusta on keskusteltu. Pelkkä tutkimustulosten avoin saatavuus ei ole laadun tae. Tutkijan onkin syytä tarkistaa julkaisukanavansa sopivuus aina tapauskohtaisesti. Vertaisarvioiduista open access -lehdistä löytyy kuitenkin laadukkaita vaihtoehtoja, joita kannattaa harkita vakavasti. Joitakin avoimesti saatavilla olevia julkaisuja rahoitetaan osittain mainoksilla, joita esimerkiksi asianajotoimistot ostavat.
Väitöskirjan julkaiseminen on oma kysymyksensä. Monografiamuotoisen väitöskirjan voi julkaista esimerkiksi kaupallisen toimijan julkaisusarjassa, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuna tai avoimesti internetissä. Helsingin yliopisto pitää yllä palvelua, jossa julkaistaan opinnäytetöitä. Tällöin on kuitenkin julkaistava omakustanteisesti tietty määrä väitöskirjoja, käsittääkseni noin 50, jotka on toimitettava eri tahoille. Jälkimmäisessä tapauksessa ei myöskään saa käyttöönsä editoijan palveluja, joita kaupalliset kustantajat ja Suomalainen Lakimiesyhdistys tarjoavat.
Kustantajille tiedon avoimuus on haaste
Maailman suurimpien kustantamojen listauksessa tieteelliset kustantajat nousevat kärkikahinoihin. Kustantajille tiedon avoimuus on haaste. On kehitettävä uusia liiketoimintamalleja.
Horisontti 2020 -ohjelman julkaisuohjeissa puhutaan kultaisesta ja hybridistä avoimesta saatavuudesta (Gold Open Access) sekä vihreästä avoimesta saatavuudesta (Green Open Access). Jos artikkeli on heti avoimesti saatavilla, Euroopan komissio voi osallistua julkaisukustannuksiin (kultainen ja hybridi avoin saatavuus).
Jotkut kustantajat suostuvatkin avoimeen julkaisemiseen, jos kirjoittaja maksaa siitä erikseen. Toinen vaihtoehto on siirtää artikkelit avoimeen arkistoon kuuden kuukauden kuluessa julkaisemisesta (vihreä avoin saatavuus). Yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla aikaa on 12 kuukautta.
Tutkijalla on harvemmin mahdollisuutta neuvotella julkaisemisen ehdoista. Itse suosisin menettelyä, jossa artikkeli julkaistaisiin avoimesti internetissä jonkin tietyn määräajan kuluttua. Tätä ennen kustantaja voisi kaupata artikkeleja embargo-ajalla. Embargo-kausi on aika, jonka aikana artikkelia ei voi julkaista avoimesti.
Tiedon avoimuus tutkijan velvollisuutena
Tietojen avaamisessa on toimittava vastuullisesti. Erityisesti tutkimusdatan julkaisemisessa on huomioitava henkilötietolain vaatimukset ja muu yksityisyydensuoja. Oikeustieteilijällä on kuitenkin harvemmin käytössään tutkimusdataa, joka tulisi julkaista avoimesti. Tiedon avoimuuteen liittyy mielestäni myös keskeneräisten tutkimusten avaaminen esimerkiksi konferensseissa ja seminaareissa. Tutkija voi pallotella tutkimusaihioilla myös sosiaalisessa mediassa.
Palkkatyössä olevalle tutkijalle tiedon avoimuus soveltuu hyvin, mutta tietokirjailijoiden tilanne on toinen. Heidän tulonlähteensä koostuvat osaltaan myydyistä kirjoista. Oikeustieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista harvemmin maksetaan tutkijalle. Käytännöstä on poikkeuksena esimerkiksi Lakimies-aikakauskirja, jossa ilmestyvistä artikkeleista maksetaan kirjoittajan palkkio.
Anniina Huttunen
tohtorikoulutettava,
Helsingin yliopisto (Oikeus muuttuvassa maailmassa -tutkijakoulu)
Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistio, http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2005/avoimen_tieteellisen_julkaisutoiminnan_tyoryhman_muistio?lang=fi
Helsingin yliopiston rehtorin päätös 26.5.2008 (Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus HY:ssa):
http://www.helsinki.fi/openaccess/oa-arkistointi/126_08.pdf
Komission tiedote (IP/13/786) 21.8.2013 – Läpimurto lähellä tutkimusjulkaisujen vapaassa saatavuudessa:
http://europa.eu/rapid/press-release_IP-13-786_fi.htm
The World’s 60 Largest Book Publishers, 2013 (Jul 19, 2013):
http://www.publishersweekly.com/pw/by-topic/industry-news/financial-reporting/article/58211-the-global-60-the-world-s-largest-book-publishers-2013.html
Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä sivusto sisältää tietoa open access -julkaisemisesta. Julkaisuportaali sisältää Suomessa julkaistavia tieteellisiä verkkolehtiä ja muita tiedeyhteisöjen verkkojulkaisuja: http://pro.tsv.fi/tisci/index.php
