Open Access – mistä aloitettiin ja mihin on tultu?

OA-julkaiseminen tuo tieteelliset aineistot maksutta kaikkien käyttöön.

Kansalliskirjaston vuosittaiset Kirjastoverkkopäivät kokosivat noin 600 osallistujaa ympäri Suomen päivittämään tietämystään kirjastojen verkkopalveluiden kehitysnäkymistä. Samaan aikaan (22.10.2012–28.10.2012) vietettiin myös kuudetta kertaa maailmanlaajuista Open Access -viikkoa.

Kirjastoverkkopäivien teemana oli avoimuus. Kirjastoille tämä tarkoittaa käytännössä metadatan avaamista ja aineistojen avointa julkaisemista.

Miksi avoimuutta tarvitaan?

Open Access (OA) -ideologian perustana on tiedon avoin saatavuus ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset hyödyt. Open Access -julkaisemisen tavoitteena on tarjota vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja ja tutkimusaineistoja maksutta kaikkien käytettäväksi.

Tieteellisessä julkaisemisessa muutos avoimempaan suuntaan lähti liikkeelle 1990-luvulla. Tutkijat kyllästyivät toimintamalliin, jossa artikkelit oikeuksineen siirtyivät kaupallisille kustantajille, ja tiedeyhteisöt joutuivat maksamaan saadakseen käyttöoikeuden itse tuottamaansa tietoaineistoon.

Internetin yleistyminen toi mukanaan julkaisukulttuurin muutoksen. Kirjoittajat eivät välttämättä saaneet korvauksia julkaistuista artikkeleista ja niiden käytöstä, joten verkkojulkaisemisessa ei hävinnyt mitään. Vuonna 2001 laadittu Budapestin aloite oli ensimmäinen laajoista kansainvälisistä kannanotoista OA-julkaisemisen edistämiseksi.

Yksi yleisimmistä perusteista OA-julkaisemiselle on rahoitus. Tutkimustyö rahoitetaan suurilta osin julkisista varoista, joten tutkimusten tulosten tulisi olla vapaasti kaikkien saatavilla. OA-julkaisemisen avulla on mahdollista saavuttaa laajempi lukijakunta, ja tämä parantaa kirjoittajien näkyvyyttä ja tunnettuutta. Taustalla on ajatus myös laajemmista yhteiskunnallisista hyödyistä.

Tieteenaloilla on eronsa

Kansainvälisesti ensimmäiset merkittävät OA-yhteisöt syntyivät fysiikassa sekä lääke- ja biotieteistä. Nämä tieteenalat ovat edelleenkin määrällisesti suurimpia OA-julkaisijoita. OA-lehtien etuna painettuun julkaisuun verrattaessa on muun muassa nopeampi vertaisarviointi, joka vauhdittaa myös julkaisuprosessia. Tämä on erittäin olennaista tieteenaloilla, joissa kehitys on nopeaa ja julkaisemisella on suuri merkitys tutkimusrahoituksen saamisessa.

Humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteissä OA-julkaisuja on vielä vähän, ja painettuja julkaisuja arvostetaan. Taloustieteissä OA-julkaiseminen painottuu työpapereihin, joita voidaan julkaista parikin vuotta ennen varsinaisen tutkimuksen ilmestymistä. Fysiikassa ja astronomiassa suositaan rinnakkaisjulkaisemista, kemian alalla julkaisemiskehitystä ovat hidastaneet tekijänoikeuskysymykset.

OA-julkaiseminen voidaan jakaa eri luokkiin. Kultainen OA on avoimessa verkkolehdessä julkaisemista tai se voi olla perinteisen lehden rinnalla ilmestyvä sähköinen versio. Rahoitus hoidetaan kirjoittajamaksuilla, ja tällaisten lehtien määrä on viime vuosina kasvanut nopeasti. OA-lehdet kilpailevatkin kirjoittajista palvelun laadulla ja hinnalla. Kirjoittajamaksujen taso vaihtelee 20–3800 USD:n välillä, keskimäärin kirjoittajamaksu on noin 900 dollaria.

Vihreä OA on rinnakkaisjulkaisemista, jossa artikkeli julkaistaan ensiksi kaupallisessa julkaisussa ja määrätyn estoajan (embargo) jälkeen artikkeli tai sen käsikirjoitusversio on avoimesti saatavilla verkossa. Näiden julkaisumuotojen lisäksi on olemassa hybridi-OA-julkaisemista, yksittäinen artikkeli tai lehden numero voidaan julkaista maksua vastaan OA-versiona, vaikka julkaisu kokonaisuudessaan ei olisikaan avoin. Viivästetyt OA-lehdet julkaisevat artikkelinsa 6–12 kuukauden viiveellä.

OA-artikkeleiden tekijänoikeus säilyy kirjoittajilla, mutta ideologian mukaisesti useimmat artikkelit ovat kopioitavissa, levitettävissä ja julkaistavissa Creative Commons -lisenssiehtojen mukaisesti.

Avoimuutta Suomessa

Suomeen epävirallinen OA-ryhmä perustettiin vuonna 2003, ja seuraavina vuosina opetusministeriö selvensi OA-julkaisemiseen liittyviä suosituksia. Yliopistorehtorien neuvosto allekirjoitti vuonna 2006 avoimen saatavuuden periaatteiden toteutumista koskevan Berliinin julistuksen (2003).

Helsingin yliopisto edellyttää, että tutkijat rinnakkaistallentavat vuodesta 2010 lähtien tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneet artikkelinsa avoimeen julkaisuarkistoon HELDAan. Yliopisto suosittaa myös, että tutkijat suosisivat avointa julkaisupolitiikkaa noudattavia kanavia, kuten tieteenalansa OA-lehtiä ja avoimia julkaisuarkistoja.

Vastaavaa sitoumusta ei ole muissa Suomen yliopistoissa, mutta Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto ovat julkaisseet rinnakkaistallennuskehotukset. Ammattikorkeakoulut puolestaan ovat julkaisseet Open Access -lausuman, jossa henkilöstöltä edellytetään tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallentamista verkkokirjasto Theseukseen.

Maailmalta löytyy tällä hetkellä noin 2 000 rekisteröityä tieteenalakohtaista julkaisuarkistoa, ja Suomessa niitä on tällä hetkellä kymmenen. Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tehtyjen kyselyjen perusteella OA-periaatetta pidetään kannatettavana ja yliopistojen julkaisuarkistoja tärkeinä, mutta käytännössä OA-julkaiseminen on vielä vähäistä. OA-lehtien hakemistosta (Directory of Open Access Journals, DOAJ) löytyy parisenkymmentä suomalaista OA-julkaisua eri tieteenaloilta.

Vastuu siirtyy kirjoittajalle

OA-mallit ovat tuoneet tutkijoille vapauden mukana myös vastuuta. Kirjoittajien olisi syytä olla perillä omista julkaisemiseen liittyvistä oikeuksistaan, sillä ehdot vaihtelevat kustantajien mukaan. OA-julkaisemiseen liittyvien lupa-asioiden tuntemus on kuitenkin heikkoa ja tekijänoikeusehtoihin tutustutaan vaihtelevasti.

Tutkijoiden meritoituminen ja rahoituksen saaminen on yleensä riippuvaista julkaisufoorumin tasosta. Tieteellisten julkaisujen laatua arvioidaan usein viittauskertoimen (Impact Factor) perusteella, eli korkea viittauskerroin kertoo laadukkaasta julkaisusta. Viimeisimpien viittauskerroin arviointien mukaan OA-lehdet keräävät viittauksia siinä missä painetutkin tieteelliset julkaisut.

Viittauskerroin ei ole laadun mittarina aivan ongelmaton. Viittaus- ja julkaisukäytännöt vaihtelevat, ja vertailua viittauskertoimien perusteella tulisikin tehdä vain tieteenalan sisällä. Monitieteistyvässä maailmassa tämä on haastavaa, ja arvioinnissa tulisi käyttää myös muunlaisia mittareita.

Rahoittajat avoimuuden puolesta

Suomessa tutkimusrahoittajat eivät ole esittäneet varsinaisia vaatimuksia julkaisemisen suhteen, mutta Suomen Akatemia suosittelee avointa julkaisemista, ja kirjoittajamaksut hyväksytään tutkimuskuluiksi. Muualla tilanne on jo toinen. Yksi maailman suurimmista tutkimusrahoittajista, yhdysvaltalainen National Institute Health, edellyttää rinnakkaisjulkaisemista tietyn ajan sisällä ylläpitämässään PubMed Central -tietokannassa.

Brittiläinen Research Council UK on vaatinut, että jatkossa artikkeleiden on oltava saatavilla OA-versiona heti, tai tietyillä aloilla sen on löydyttävä julkaisuarkistosta 6–12 kuukauden viiveen jälkeen. Tutkimusrahoituksen jakamisperusteita on myös muutettu. Jatkossa osa korkeakouluille myönnetystä rahoituksesta on niin sanottua korvamerkittyä rahaa, jolla katetaan kirjoittajamaksut OA-julkaisuissa ja hybridilehdissä.

Kansainvälisessä tutkimuskentässä OA-julkaisujen painoarvo alkaa olla niin mittava, että myös suurten kustantamojen on saatava OA-lehtiä markkinoille. Euroopan komissio on antanut heinäkuussa 2012 suosituksen tieteellisen tiedon saatavuudesta ja säilyttämisestä (2012/417/EU).

Suomessa juhlapuheiden ja käytännön välinen ero on suuri, eikä OA-julkaiseminen ole vielä lyönyt itseään läpi tutkimusmaailmassa. Julkinen tuki OA-lehdille on heikkoa, eivätkä vertaisarvioinnit ja lehden toimitustyö edistä tutkijoiden urakehitystä.

Tiedonhaku ja -arviointi muutosten edessä

Julkaisumäärien kasvu vaikuttaa myös tiedonhankintaan, sillä relevantin tiedon löytymisestä tulee entistä haastavampaa ja julkaisukanavien monimuotoisuus vaikeuttaa tiedon arviointia. Tämä vaatii myös hakujärjestelmien kehittämistä.

OA-julkaiseminen ei kuitenkaan ole plagiaattien temmellyskenttää, sillä kirjoittajat ovat vastuussa siitä, että muiden tekijänoikeuksia kunnioitetaan. Avoimen tutkimusaineiston käytön lisääntyessä ja tutkimusten linkittyessä entistä selvemmin toisiinsa plagioinnista voi tulla entistä vaikeampaa. Tutkimukseen liittyvää tietoa voidaan rikastaa lisäämällä ja linkittämällä tutkimusdataa. Tämän myötä tutkimustyön läpinäkyvyys paranee ja uudelle tutkimukselle avautuu valtavia mahdollisuuksia.

Soile Manninen
Tietoasiantuntija
IPR University Center

Kirjoitus pohjautuu Kirjastoverkkopäivillä 25.10.2012 ”Ajankohtaista avoimesta julkaisemisesta” ja ”Yhdessä avoimeen dataan” -osioihin.

2012/417/EU: Komission suositus 17.7.2012 tieteellisen tiedon saatavuudesta ja säilyttämisestä, EUVL L 194, 21.7.2012, s. 39—43: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:194:0039:0043:FI:PDF

 Laakso, Mikael & Björk, Bo-Christer: Anatomy of open access publishing: a study of longitudinal development and internal structure. BMC Medicine 2012 10:124. http://www.biomedcentral.com/> Journals > BMC Medicine

Jyväskylä University Digital Archive
https://jyx.jyu.fi/dspace/
Open Access -kysely: tulokset. Mitä mieltä artikkelien avoimesta rinnakkaistallentamisesta? (2012)

TamPub Julkaisuarkisto
http://tampub.uta.fi/
Tampereen yliopiston Open Access -kyselyn tulokset (2012)

Kirjastoverkkopäivien 2012 aineistot ja tallennetut esitykset: https://wiki.helsinki.fi/display/kivepa2012/Ohjelma  

Tiedon avoimeen saatavuuteen kuuluu myös erilaisten data-aineistojen vapaa saatavuus (Open Data) ja näiden tietoelementtien linkittäminen toisiinsa (Linked Data). Avoin linkitetty data (Linked Open Data) on avattua data-aineistoa, jota voidaan käyttää ja jalostaa erilaisissa sovelluksissa yhdistelemällä, kierrättämällä ja laajentamalla.