Minne vie linkkien tie?

3/2016 14.9.2016
(Photo:istockphoto.com/scyther5)
Linkittäminen voi olla tekijänoikeudellisesti joko kappaleen valmistamista tai yleisölle välittämistä. Olennainen kysymys tekijänoikeuden näkökulmasta on, tapahtuuko linkittämisessä jotain sellaista, joka kuuluisi tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuden piiriin.

Jokainen internetin käyttäjä on törmännyt linkkeihin. Ne ovat välttämätön ehto www-sivustojen toiminnalle, sillä koko verkon toiminta perustuu hyperlinkkeihin.  Linkit helpottavat tiedon löytymistä ja internetin avoimessa osassa liikkumista. Yksinkertaisuudessaan linkki on viite, jonka toiminto mahdollistaa siirtymisen verkkosivulta toiselle. Linkin kohteena voi olla mitä vain digitaalisessa muodossa olevaa informaatiota, ja linkin kohde on mahdollista sijoittaa eri paikkoihin, kuten esimerkiksi samaan dokumenttiin, toiseen dokumenttiin samalla palvelimella tai sitten dokumenttiin, joka sijaitsee eri palvelimella.

Linkkejä voidaan jaotella eri tavoin sen perusteella, miten linkityksen kohteena oleva aineisto avautuu käyttäjälle. Klikattava linkki (ns. hyperlinkki) sisältää tietyn aineiston osoitteen, jota klikkaamalla käyttäjä siirtyy toiselle internetsivustolle osoitetietojen muuttuessa. Kehyslinkki (frame link) avautuu omassa sisältökehyksessä, mutta erotuksena hyperlinkkeihin, se ei vie käyttäjää toiselle sivustolle. Linkki voi sisältää linkinasettajan omaa tai jonkun toisen tuottamaa materiaalia. Inline-linkki mahdollistaa sen, että tekstin lisäksi voidaan lisätä muutakin aineistoa kuin tekstiä sivustolle upottamalla niin, että materiaali näyttäytyy osana sivustoa eikä osoitetieto muutu. Linkittämisessä olennainen kysymys tekijänoikeuden näkökulmasta on, tapahtuuko linkittämisessä jotain sellaista, joka kuuluisi tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuden piiriin.

Linkittämisen suhde tekijänoikeuteen

Suomen tekijänoikeuslaki ei sisällä suoraan linkittämistä koskevaa säännöstä. Tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) kansallista voimaan saattamista koskevassa hallituksen esityksessä (28/2004) todetaan, että aineiston linkittäminen voi olla tekijänoikeudellisesti joko kappaleen valmistamista tai yleisölle välittämistä. Linkitettävän aineiston oikeudenhaltijan lupaa ei tarvita tilanteessa, jossa verkkosivut linkitetään toisiinsa niin, että linkin avulla siirrytään sivulta tai sivustolta toiselle. Linkkien merkityksen vuoksi kysymykset verkossa olevien suojattujen teosten tekijänoikeuden haltijoiden yksinoikeudesta ja linkkien sallittavuudesta ovat nousseet esiin. Linkittämisen kieltäminen kokonaisuudessaan ei olisi mahdollista ilman, että sillä olisi kielteinen vaikutus verkon toimintaan. Hallituksen esityksessä todetaankin linkittämisen olevan lähtökohtaisesti sallittua.

Linkityksen tekijänoikeudellisen arvioinnin kannalta merkitystä on erityisesti kappaleen valmistamisella. Hallituksen esityksessä todetaan, että mikäli sivulle tuodaan suojattua aineistoa ulkopuolelta linkkien avulla, tapahtuu tekijänoikeudellisesti merkityksellistä kappaleen valmistamista. Näitä tilanteita ei kuitenkaan avata esityksessä tarkemmin, vaan linkkien oikeudellinen luonne on jätetty arvioitavaksi tapauskohtaisesti.

Tekijänoikeuslain mukaan ”kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinoilla ja missä muodossa tahansa. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa.” Tekijänoikeuslakimme sääntely on neutraalia teknologia suhteen, joten säännös kattaa myös digitaalisessa muodossa tapahtuvan kappaleen valmistamisen eli teoksen siirtämisen verkkopalvelimelle internetiin sekä teoksen lataamisen verkosta.  Kappaleen valmistaminen edellyttää fyysisen teoskappaleen syntymistä jollekin alustalle. Teostyypillä ei ole merkitystä, joten materiaali voi olla esimerkiksi kuvia tai vaikkapa novelli.

Tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklassa säädetään tekijöiden yksinoikeudesta sallia teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle. Yksinoikeuteen kuuluu myös teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Näin ollen tekijänoikeuden haltijalta tulee saada lupa kaikenlaiseen teoksen välittämiseen yleisölle.

Linkittäminen yleisölle välittämistä?

Oikeuskäytännön on odotettu selventävän linkittämiseen liittyviä epäselvyyksiä. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) käsitteli linkittämisen sallittavuutta ensimmäistä kertaa vuonna 2014 antamassaan ratkaisussa. Tapauksessa Svensson C-466/12 oli kyse internetsivustolle lisätyistä hyperlinkeistä, jotka johtivat muilla internetsivustoilla julkaistuihin tekijänoikeudella suojattuihin lehtiartikkeleihin.

EUT katsoi, että kyseisten suojattujen teosten linkittämisessä on kyse yleisölle välittämisestä, sillä teoksia tarjottiin internetsivustolla ilman, että sivustolle pääsyä olisi rajoitettu, ja näin ollen teos oli yleisön saatavissa. Teosta ei välitetty uudelle yleisölle, sillä käyttäjillä on ollut mahdollisuus päästä käsiksi teoksiin myös ilman toisen sivuston ylläpitäjän toimenpiteitä, joten nämä käyttäjät kuuluvat siihen yleisöön, jonka tekijänoikeuden haltijat ovat ottaneet huomioon antaessaan luvan alkuperäiseen välittämiseen. Linkittäminen yleisesti saatavilla olevaan aineistoon katsottiin käsillä olevissa olosuhteissa sallituksi, koska aineistoa ei välitetty alkuperäiseen julkaisuun nähden uudelle yleisölle. EUT jätti ottamatta kantaa siihen, miten teoksen suojaaminen olisi vaikuttanut asiaan. Voidaanko suoraan päätellä edeltä, että mikäli suojattu teos ei olisi ollut yleisön vapaasti saatavilla, ei linkittäminen olisi ollut sallittua?

Tapauksessa BestWater C-348/13 oli kyse mainosvideosta, joka oltiin ilman lupaa laitettu YouTube-sivustolle. Video oli sijoitettu toiselle sivustolle kehystekniikkaa (framing) käyttäen, eli video oli laitettu sivustolle upottamalla. EUT jatkoi Svensson ratkaisunsa linjaa ja totesi yleisölle välittämisen muodostuvan kahdesta tekijästä – uudesta yleisöstä sekä välittämisen toteuttamisesta sellaisen erityisen teknisen prosessin mukaisesti, joka eroaa välittämiseen alun perin käytetystä prosessista. EUT katsoi, että koska tapauksessa video oli jo ennen upottamista vapaasti yleisön saatavilla, eivät vaatimukset uudesta yleisöstä tai uusista teknisistä toimenpiteistä täyttyneet.

EUT totesi, että kun teos on asetettu vapaasti saataville, on oletuksena se, että oikeudenhaltija on ottanut huomioon kaikki internetin käyttäjät yleisönä. EUT piti merkityksettömänä myös sitä seikkaa, että upotettu teos vaikutti olevan peräisin kyseiseltä internetsivustolta, vaikka todellisuudessa teos sijaitsi muualla. Huomionarvoista tapauksissa on erityisesti EUT:n mainitsema uusi erityinen tekniikka. EUT jättää asian vain maininnan varaan eikä avaa tarkemmin mitä se mahdollisesti voisi tarkoittaa. Mikäli katsottaisiin, että tietyn tekniikan käyttäminen olisi automaattisesti kiellettyä tai sallittua, olisi se ainakin vastoin säännöstelyn teknologianeutraalisuutta.

Tapauksessa C More Entertainment C-297/13 vastaaja oli lisännyt internetsivustolleen linkkejä, joita klikkaamalla käyttäjälle tarjoutui mahdollisuus seurata jääkiekko-otteluiden suoria lähetyksiä ilman, että käyttäjän olisi tarvinnut maksaa käyttömaksua. Tapaus poikkesi aiemmista siinä, että linkitetty aineisto sijaitsi maksumuurin takana, joten sivuston käyttäjät oli rajattu C Moren asiakkaisiin. EUT katsoi tapauksessa, ettei hyperlinkin tarjoaminen suoraan lähetykseen ollut yleisölle välittämistä, sillä yleisöllä ei ollut mahdollisuutta itse valita lähetyksen katsomisajankohtaan. Jotta toimenpide olisi yleisölle välittämistä, tulee sen johtaa siihen, että yleisöllä on vapaa pääsy teokseen valitsemastaan paikasta ja valitsemanaan aikana.

Tähänastisessa ratkaisukäytännössään EUT on luonut tietyt suuntaviivat linkittämisen arvioinnille, mutta edelleen monia kysymyksiä jää avoimeksi, ja linkittämisen oikeudellinen luonne epäselväksi.

Netta Luhtalampi
oik.yo
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja toimi harjoittelijana IPR University Centerissä kesällä 2016.

 

Lähteet:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22.toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa.

Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus, 5. painos, Talentum 2014.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta, HE 28/2004.

Pihlajarinne, Taina: Lupa linkittää – toisen aineiston hyödyntämisen tekijänoikeudelliset rajat, Kauppakamari 2012.

Rosati, Eleonora: Unauthorized hyperlinks to live TV broadcasts not infringements under the InfoSoc Directive, Journal of Intellectual Property Law & Practice 2015 Vol. 10 No. 8, p. 585-583.

Schmid, Gregor: BestWater: framing no “communication to the public“, Journal of Intellectual Property Law & Practice 2015, Vol. 10 No. 2, p. 82-83.

Sorvari, Katariina: Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta erityisesti tietoverkkoympäristössä, WSOY 2005.

Tekijänoikeuden suuntaviivoja. Keskustelumuistio politiikan muodostamisesta ja järjestelmän kehittämisestä. Opetusministeriön ryhmätyömuistioita ja selvityksiä 2007:18.

Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404

Tekijänoikeustoimikunnan mietintö. Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa. Komiteamietintö 2002:5. Opetusministeriö.

Vilanka, Olli: Linkittäminen, tekijänoikeus ja verkkojulkaiseminen, Lakimies 4/2006, s. 608­­­­­­­­­­­­-627. (Saatavilla mm. Edilexin ja Elektra-palveluiden kautta)