Milloin toiselta lainaaminen on sallittua?

2/2015 4.5.2015
Taide lainakengissä - keskustelutilaisuus.
Taide lainakengissä -keskustelutilaisuudessa todettiin, että eri taiteenaloilla vallitsevat erilaiset säännöt teosten lainaamiselle.

IPR University Center järjesti nyt kolmatta kertaa Maailman henkisen omaisuuden päivään liittyvän paneelikeskustelun Gaudeamus-kirjakahvilassa 22.4.2015. Tänä vuonna aiheena oli immateriaalioikeuksilla suojatun aineiston hyödyntäminen taiteessa. Paneelissa mukana olivat taiteilija Jani Leinonen, muusikko, säveltäjä ja tuottaja Jukka Immonen, Muusikkojenliiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen, Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Ilkka Mattila sekä Aalto-yliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder. Keskustelua moderoi edellisten vuosien tapaan kirjailija, runoilija ja lakimies Jarkko Tontti.

Paneelissa muusikoiden näkökulmaa edustanut Jukka Immonen kertoi, että musiikkialalla lainaamiseen suhtaudutaan erittäin kielteisesti ja lainaajaa kohtaa lähes aina negatiivinen vastaanotto. Immosen mukaan muusikkoa estää kopioimasta myös kunnioitus kappaleen alkuperäistä tekijää kohtaan. Hän kokee, että kopioiminen toiselta musiikintekijältä tuntuisi loukkaukselta kollegaa kohtaan.

Toisaalta Immonen korosti sitä, että etenkin Suomessa asioista voidaan tavallisesti sopia. Mikäli musiikintekijä kaikesta huolimatta haluaa lainata toisen tekemää musiikkia, eivät seuraamukset ole kohtuuttomat.

Tilanne Suomessa onkin taiteilijoiden kannalta hyvä, erityisesti jos verrataan Yhdysvaltoihin. Kuten missä tahansa tuomioistuinkäsittelyssä Yhdysvalloissa, myös lainaamista koskevissa jutuissa korvaussummat voivat olla valtavia. Lisäksi amerikkalaiselle oikeusjärjestelmälle ominainen valamiehistö saattaa oikeudenkäynnissä ratkaista asian sen osapuolen hyväksi, jota kohtaan se tuntee enemmän sympatiaa, eikä niinkään sen, joka on enemmän oikeassa.     

Paneelissa nousi esiin Yhdysvalloissa maaliskuussa 2015 ratkaistu oikeusjuttu, jossa artistit Pharrell Williams ja Robin Thicke velvoitettiin maksamaan yli seitsemän miljoonan dollarin korvaukset Marvin Gayen kappaleen väitetystä kopioinnista. Keskustelutilaisuuden panelisteissa tapaus oli herättänyt ihmetystä, sillä Williamsin ja Thicken kappaleessa ei ole Gayen kappaleen kanssa muuta yhteistä kuin tunnelma. Keskustelijoiden mukaan, mikäli tunnelman kopioimisen katsotaan olevan kiellettyä, tulee sellaisen musiikin tekemisestä, joka ei loukkaisi kenenkään tekijänoikeutta, täysin mahdotonta.

Maria Rehbinder, Ilkka Mattila, Jani Leinonen, Jarkko Tontti ja Lottaliina Pokkinen.

Juristi neuvoo aina kysymään lainaamisen luvan, muistutti Lottaliina Pokkinen.

Musiikin saralla tilanne on muutenkin se, että täysin uutta on hyvin vaikea luoda, koska mahdollisten melodioiden määrä on rajallinen. Lisäksi musiikintekijä ei koskaan voi saada täydellistä varmuutta siitä, että jotain melodiaa ei vielä ole olemassa. Näin ollen musiikintekijä joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan, ettei loukkaa toisen tekemää kappaletta ja loukkaus voi helposti sattua vahingossakin. Musiikkitoimittaja Ilkka Mattila lisäsi, että muusikoiden työtapoihin usein kuuluu se, että he kuuntelevat toisten tekemiä kappaleita saadakseen inspiraation omaan musiikkiinsa. Tällainen menetelmä lisää riskiä siitä, että vaikutteita toisilta otetaan omaan musiikkiin tiedostamattakin.

Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen muistutti, että juristin on luonnollisesti annettava taiteilijalle neuvo, että mikäli toisen teosta halutaan käyttää omassa taiteessa, tältä on aina pyydettävä lupa. Käytännössä taiteilijan halukkuutta pyytää lupa voi vähentää se, että oikeuksien haltijaa voi joskus olla vaikea löytää ja varmuutta siitä, onko lupa pyydetty kaikilta oikeudenhaltijoilta voi myös olla hankala saada. Lisäksi luvan hankkiminen voi merkittävästi viivästyttää taideteoksen julkaisemista. Immosen mukaan lupaprosessille on varattava vähintään puoli vuotta.

Keskustelussa pohdittiin myös parodiapoikkeuksen sisällyttämistä Suomen tekijänoikeuslakiin. Parodian sallimista vaadittiin muun muassa tekijänoikeuslakia koskeneessa kansalaisaloitteessa. Keskustelua moderoinut Tontti esitti, että parodiapoikkeuksella saataisiin tekijöille viesti siitä, että toisen teoksen lainaaminen on Suomessa parodian nimissä sallittu. Tontti haastoi paneelin pohtimaan, toisiko tämä selkeyttä, etenkin nykytilanteessa, kun yhä useampi tavallinen internetinkäyttäjä luo sisältöä ja on siten tekijänoikeuslain tarkoittamassa merkityksessä tekijä.

Maria Rehbinder, Ilkka Mattila, Jani Leinonen, Jarkko Tontti, Lottaliina Pokkinen ja Jukka Immonen.

Milloin teos on taidetta ja tarvittaisiinko lakiin parodiapoikkeus? Tätä pohtivat Maria Rehbinder, Ilkka Mattila, Jani Leinonen, Jarkko Tontti, Lottaliina Pokkinen ja Jukka Immonen.

Panelistien näkemys oli, ettei parodiapoikkeusta Suomessa tarvita. Aalto-yliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder erityisesti korosti sitä, että parodia sinänsä jo sallitaan Suomessa ja EU:ssa osana sananvapautta ilman erityistä mainintaa tekijänoikeuslaissa. Pokkinen lisäsi, että parodian sallittavuuden kirjaaminen lakiin voisi tuoda enemmän harmia kuin hyötyä, sillä se saattaisi luoda tekijöille virheellisen käsityksen, että parodian nimissä saa tehdä mitä tahansa.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös mikä teoskynnyksen ylittävä voidaan luokitella taiteeksi. Taiteilija Jani Leinonen toi keskusteluun käytännön esimerkin taide-käsitteen häilyvyydestä. Leinonen oli yhdessä kenkäsuunnittelija Minna Parikan kanssa tehnyt kengät, jotka oli kuvioitu lukuisilla yritysten logoilla. Leinonen ja Parikka olivat myyneet kenkiä joutumatta (ainakaan toistaiseksi) vastuuseen immateriaalioikeusloukkauksesta. Panelistit pohtivat sitä, vaikuttiko tavaramerkkien haltijoiden asenteisiin se, että kengät oli myyty signeerattuina taideteoksina, eikä käyttötavaroina. Todettiin, että mikään ei estä sitä, että taideteos näyttää kengältä.

Rajojen häilyvyys kuvataiteessa kiehtoi erityisesti Immosta. Hänen mukaansa kuvataiteilijan toimintavapaus on huomattavasti laajempi kuin musiikintekijän. Jos muusikko lainaa toisen tekemää teosta, on kyseessä lähes varmuudella tekijänoikeusloukkaus, kun kuvataiteessa tilanteet ovat paljon tulkinnanvaraisempia ja lainaaminen saattaakin suuremmalla todennäköisellä olla sallittua.

Eri taiteenaloilla eroja on myös siinä, miten taiteilijat kokevat oman teoksensa lainaamisen. Kuvataiteen edustaja Leinonen sanoi, että hänen teoksistaan tehtyjen kopioiden levittäminen olisi hänelle vain kunnianosoitus ja tervetullutta julkisuutta. Musiikkialaa edustava Immonen sen sijaan ei toivoisi omia teoksiaan kopioitavan. Keskustelijat totesivat, että tällaisiin eroihin on myös hyvin luonnollinen syy. Kuvataiteilijan tuotto muodostuu alkuperäisen taideteoksen myymisestä, kun taas musiikkikappaleita on tuoton saamiseksi myytävä huomattavasti useampia. Kopiot musiikista saattavat vähentää alkuperäisten kappaleiden myyntiä, mutta kuvataiteessa merkitsevää on tavallisesti vain alkuperäisen teoksen myynti, johon kopioilla ei yleensä ole kielteistä vaikutusta.

Toisaalta Immonen kertoi kuitenkin antavansa luvan käyttää osia omista kappaleistaan uuden kappaleen elementteinä silloin, kun häneltä lupaa pyydetään. Hänen mukaansa tämä on myös järkevintä, sillä tällöin hän saa kappaleensa käytöstä maksun. Immonen uskoo, että vaikka muusikko kieltäisi oman kappaleensa käytön, ei tämä estä uutta musiikkia tekevää artistia lainaamasta. Tällöin jälkimmäinen todennäköisesti lainaa kiellosta huolimatta ja käytön kieltäneen artistin on huomattavasti vaikeampi saada hänelle kuuluvaa osuutta käytöstä.  

Noora Arkia
oikeusnotaari
Turun yliopisto

Kirjoittaja työskentelee tutkimusassistenttina IPR University Centerissä.

Kuvat: Soile Manninen