Metadata ja tekijänoikeus – Mitä, miten ja miksi?

3/2020 19.5.2020

Digitaalinen maailma on tullut osaksi elämäämme nopeammin ja laajemmin kuin kukaan olisi voinut kuvitella vielä muutama vuosikymmen sitten. Käytämme tietokoneita, kännyköitä ja tabletteja jatkuvasti niin töissä kuin myös vapaa-ajalla. Monet kuluttamistamme tiedostoista saavat tekijänoikeus- tai lähioikeussuojaa, olipa kyse sitten tekstistä, kuvista, musiikista tai koodista. Jotta tekijä saisi ansaitsemansa taloudellisen korvauksen ja tunnustuksen työstään, tulisi tietojen kirjaamiselle ja näkymiselle olla selvät pelisäännöt ja käytännöt.

Tällä hetkellä yhteisymmärrystä tietojen merkitsemistavasta ei ole löytynyt, mutta yksi potentiaalinen ja kehityskelpoinen vaihtoehto on metadatan käyttäminen. Tämä artikkeli esittelee lyhyesti, mitä metadata on, miten sitä voidaan käyttää, miksi se on tärkeää tekijänoikeuksien kannalta ja mitä ongelmia sen käyttöön liittyy.

Mitä metadata on?

Metadata (tai metatieto) on tietoa tiedosta. Se kertoo meille esimerkiksi siitä, kuka, miten, kenen toimesta tai miten tieto on luotu tai koottu. Sitä voidaan liittää kaikenlaisiin teoksiin ja tuotoksiin, ja näemme sitä jatkuvasti arjessamme. Esimerkiksi artikkelin kirjoittajan nimi tai valokuvan yhteydessä oleva kuvateksti ovat metadataa, joka antaa sellaista lisätietoa, mitä varsinaisesta tekstistä tai kuvasta ei välttämättä muuten kävisi ilmi.

Metadataa ei ole ainoastaan digitaalisessa muodossa, vaan esimerkiksi taidenäyttelyssä olevan taulun vieressä olevat tiedot taitelijan nimestä, maalausvuodesta ja -tekniikasta ovat metadataa. Fyysistä teoskappaletta käsiteltäessä tekijänoikeustiedot on usein helppo löytää: esimerkiksi kirjoissa tiedot löytyvät kannesta, joihin ihminen kiinnittää huomionsa lähes aina kirjaan tutustuessaan.

Digitaalisessa maailmassa metadatan löytäminen voi kuitenkin tuntua haastavalta. Erilaiset ohjelmat ja tiedostot avautuvat usein suoraan sisältönäkymään, jolloin käyttäjä ei näe tiedoston ”kansia” tai muuta liitettä, josta metadata kävisi selkeästi ilmi. Tiedoston sisältö ei välttämättä kerro selkeästi esimerkiksi teoksen tekijän nimeä tai ajankohtaa, jolloin teos on tehty, vaan tieto täytyy etsiä tiedoston ominaisuuksia koskevista osista; toisin sanoen mahdollisen metadatan löytämisen eteen täytyy nähdä eri tavalla vaivaa kuin fyysistä teosta käsiteltäessä. Kuitenkin yleisimmin käytettyihin tiedostotyyppeihin on mahdollista lisätä ja muokata sisältöä koskevaa metadataa. Tietojen lisäämiseksi täytyy kuitenkin tietää, mitä kautta metadataa voi muokata.

Esimerkiksi Word:ssä ”Properties”- tai ”Ominaisuudet”-kohdasta pääsee muokkaamaan ja lisäämään metadataa.

Miten digitaalista metadataa käytetään?

Metadataa syntyy kahdella eri tavalla: automaattisesti koneen luomana tai ihmisen lisäämänä. Jos käytetään esimerkkinä valokuvausta, metadataa syntyy ensiksi automaattisesti, kun digitaalisella kameralla otetaan kuva. Tällaista laitteen luomaa tietoa ovat esimerkiksi kuvanottamishetkeen liittyvät tiedot, kuten kuvan ottopaikkaa koskevat GPS-tiedot ja päivämäärä, tai kuvan tekniset ominaisuudet, kuten valotusaika tai ISO-herkkyys. Kun kuva on otettu ja siirretty tietokoneelle, valokuvaaja voi lisätä kuvaan metadataa käsitellessään sitä erilaisilla kuvankäsittelyohjelmilla. Tällaista tietoa voi olla esimerkiksi valokuvan nimi, valokuvaajan nimi ja yhteystiedot tai kuvailevia hakusanoja kuten esimerkiksi ”Japani” ja ”maisema”. Moniin kameroihin tai älypuhelimiin voi halutessaan usein myös lisätä tiedon kameran omistajasta, jolloin kamera lisää automaattisesti tiedon metadataan. Tällöin tulee kuitenkin olla tarkkana, jos joku muu kuin kameran omistaja ottaa kuvia, jottei metadataan jää väärää tietoa kuvaajasta.

Metadataa voidaan muokata myös jälkikäteen tai poistaa. Metadatan muokkaamiseen voi kuulua esimerkiksi kuvan uudelleennimeäminen ja toisaalta joidenkin tietojen poistaminen. Esimerkiksi yksityisyyden suojan vuoksi GPS-tietojen poistaminen on joskus tarpeellista.

Oheisessa kuvassa kuvaaja on lisännyt kuvan otsikon, aiheet, tekijän ja tekijänoikeustiedot. Kamera on lisännyt muun muassa tietoja kuvauspäivämäärästä ja kuvan koosta.

Miksi metadatalla on merkitystä tekijöille ja käyttäjille?

Tekijänoikeuksien näkökulmasta erityisen tärkeää metadataa ovat tiedot tekijästä, teoksen valmistushetkestä sekä mahdollisia lisenssejä koskevat tiedot.

Tekijän nimen mainitseminen on tärkeää, jotta tekijä saa ansaitsemansa tunnustuksen työstään ja taloudellisen korvauksen teoksen käytöstä. Kuluttajalle tekijän nimen löytäminen on tärkeää siitä syystä, että löytäessään itseään kiinnostavan teoksen kuluttajan on helpompaa etsiä tekijän muita teoksia tai ottaa yhteyttä teoksen tekijään käytöstä sopimiseksi tai käyttöluvan pyytämiseksi.

Teoksen valmistushetkellä on merkitystä teoksen tekijänoikeussuojan pituuden selvittämiseksi. Erityisesti valokuvien kohdalla kuvaamisvuodella on merkitystä valokuvien lähioikeussuojan vuoksi; ne valokuvat, jotka eivät saa suojaa valokuvateoksina, saavat lähioikeussuojaa, joka kestää 50 vuotta sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin. Esimerkiksi tavallisen valokuvan, joka on otettu 12.12.2013, suoja-aika ulottuu 31.12.2063 asti. Tämä on merkittävin ero valokuvan tekijänoikeussuojaan, koska tekijänoikeussuoja kestää valokuvan ottamishetkestä siihen asti, kun valokuvaajan kuolinvuoden päättymisestä on kulunut 70 vuotta.

Metadataan voidaan merkitä tietoja käyttöehdoista eli lisensseistä. Esimerkiksi yleisesti käytettyjen Creative Commons -lisenssien avulla tekijä voi ilmaista, millä ehdoilla teosta saa käyttää. Tällainen ehto voi olla esimerkiksi se, että tekijän nimi mainitaan aina kuvan käyttämisen yhteydessä tai se, että teosta ei saa käyttää kaupallisesti hyväksi.

Mitä laki sanoo metadatasta?

Suomen tekijänoikeuslain 50 d §:ssä kielletään digitaalisessa muodossa olevien hallinnointitietojen poistaminen tekijänoikeus- tai lähioikeussuojaa nauttivista teoksista. Tämä tarkoittaa sitä, että hallinnointitietoja, joilla tunnistetaan teos, tekijä tai oikeuksien muu haltija taikka jotka ovat tietoja teoksen käyttöehdoista, ei saa poistaa tai muuttaa. Vaikka lain esitöissä ei mainita metadataa eikä säännöstä ole tulkittu tuomioistuimessa, voidaan olettaa, että tällaiset hallinnointiedot käsittävät myös metadatan. Tämä tarkoittaa sitä, että internetin palveluntarjoajat eivät saa poistaa hallinnointitietoja koskevaa metadataa tiedostosta ilman teoksen tekijän lupaa. Tulee kuitenkin huomata, että pykälä ei estä esimerkiksi kuvan teknisiä ominaisuuksia koskevan metadatan poistamista; säännös suojaa ainoastaan tekijänoikeuden kannalta merkityksellisiä tietoja.

Metadataan liittyvää oikeuskäytäntöä löytyy Euroopasta hyvin vähän. Merkittävin tuomioistuimen ratkaisu on Saksasta, Hampurin alioikeudesta, joka tuomitsi Facebookin tekijänoikeustietoja sisältävän metadatan laittomasta poistamisesta (ratkaisun voi lukea saksaksi täältä). Kuitenkin aiheen tärkeys tiedostetaan EU:ssa, sillä komissio on laittanut tänä keväänä hakuun apurahan metadatan käytön tutkimuksesta.

Miksi metadataa ei käytetä?

Tällä hetkellä metadatan käyttöön liittyy monia ongelmia. Suurimpana ongelmana on se, että vaikka kotimainen laki velvoittaa säilyttämään tekijänoikeudellisesti relevantin digitaalisessa muodossa olevan metadatan, valitettavan monet internetsivustot poistavat sen tiedostoista ilman lupaa. Tämä on yleistä erityisesti musiikki- ja kuvatiedostojen kohdalla. Esimerkiksi suurin osa sosiaalisen median alustoista poistaa valokuvien metadatan automaattisesti, kun käyttäjä lataa kuvan palveluun. Kansainvälisten uutistoimistojen yhtymän IPTC:n (The International Press Telecommunications Council) vuonna 2019 teetättämän tutkimuksen mukaan lähes kaikki sosiaalisen median sivustot poistavat metadatan valokuvista luvatta. Perustelut tietojen poistamiselle ovat kirjavat; yhdet vetoavat yksityisyyden suojaan, toiset tiedoston kokoon tai tiedoston koon muuttamiseen, ja kolmannet metadatan puutteellisuuteen.

Musiikin kohdalla suurimpia ongelmia liittyy suoratoistopalveluihin. Suomen musiikkialojen järjestöjen vuonna 2017 teettämässä tutkimuksessa havaittiin, että ongelmia syntyy erityisesti siksi, että metadatan lisäämisen prosessia ei ole standardisoitu.

Keskustelua metadatasta ja sen hyödyistä on tärkeää jatkaa. Jos tekijänoikeustiedot olisi mahdollista selvittää digitaalisessa muodossa olevista teoksista, olipa kyse sitten kuvista tai musiikista, tämä edistäisi sitä, että tekijöillä olisi parempi mahdollisuus saada ansaitsemansa korvaus ja tunnustus työstään.

Kirjoittajat