Markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen: IPR-oikeus kehittyy tuomioistuinten ratkaisujen kautta

2/2020 7.4.2020

IPR-asioita käsittelevään markkinaoikeuteen tarvitaan riittävä määrä juttuja, jotta tuomareiden ja  myös asiamiesten ammattitaito säilyy jatkossakin, sanoo ylituomari Jussi Karttunen. Hän kantaa huolta myös siitä, ettei kynnys lähteä oikeuteen muodostu pk-yrityksillekään liian suureksi.

Itä-Pasilassa sijaitsevassa virastotalossa toimii erityistuomioistuin, joka on monella tapaa tärkeä toimija suomalaisessa IPR-kentässä. Ylituomari Jussi Karttunen johtaa talossa markkinaoikeutta, johon on keskitetty tekijän- ja teollisoikeuksia koskevat hakemus- ja riita-asiat sekä valitukset Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksistä.

IPR-asioiden ohella markkinaoikeuden toimivalta ulottuu myös kilpailu- ja hankinta-asioihin , sekä kuluttajansuojaan ja sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskeviin asioihin.

IPR-juttujen keskittäminen vuonna 2013 markkinaoikeuteen on ollut Karttusen mielestä onnistunut ratkaisu, joskin hän samaan hengenvetoon myöntää olevansa jossain määrin jäävi arvioimaan asiaa.

”IPR-asiat ovat  asiaryhmä, joka vaatii syvällistä osaamista, mutta joka Suomen mittakaavassa on lukumäärältään varsin pieni. Siksi on järkevintä keskittää jutut yhteen paikkaan, jotta asiat tulevat riittävän asiantuntevasti käsitellyksi”, Karttunen perustelee.

Hän tuntee uudistuksen perusteellisesti, sillä hän toimi IPR-asioiden keskittämistä valmistelleiden työryhmien sihteerinä ja oli keskeisessä roolissa myös asiaa koskevan lainsäädännön valmistelussa.

Kiinnostavia juttuja korkeimmassa oikeudessa

Oikeustieteitä Turun yliopistossa opiskellut Karttunen sai ensikosketuksen IPR-asioihin toimiessaan 1990-luvun puolivälin jälkeen hovioikeuden esittelijänä Helsingin hovioikeudessa, jossa hänet houkuteltiin siirtymään IPR-asioihin erikoistuneelle osastolle.

Vuonna 1998 hän aloitti esittelijänä korkeimmassa oikeudessa, jossa hän viiden ja puolen vuoden ajan työskenteli valtaosin IPR-asioiden parissa.

”Ajanjakso oli kiinnostava. Työpöydälleni tulivat kaikki IPR-jutut, joihin haettiin Suomessa valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.”

Kiinnostavia tapauksia oli paljon. Karttusen mieleen on jäänyt esimerkiksi  musiikin esittämistä takseissa koskenut tekijänoikeusriita.

”Kyse oli varsin perinteisestä  musiikin julkista esittämistä koskevasta tekijänoikeudellisesta kysymyksestä. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta se tarjosi tilaisuuden syvälliseen pohdintaan siitä, miten kysymystä julkisesta esittämisestä tulkittiin.”

Korkein oikeus pohti asiaa vahvennetussa jaostossa ja antoi vuonna 2002 tuomion, jonka mukaan musiikin esittäminen taksissa on julkista esittämistä ja musiikin tekijöillä on oikeus saada siitä hyvitys.

Pitkä kokemus markkinaoikeudesta

Korkeimmasta oikeudesta Karttunen siirtyi vuonna 2003 markkinaoikeuteen. Tuomarin tehtävien ohella hän toimi sivutoimisena sihteerinä IPR-asioiden keskittämistä pohtineessa työryhmässä.

IPR-asioiden keskittämistä koskeneen asian tultua periaatetasolla ratkaistuksi Karttunen  siirtyi oikeusministeriöön valmistelemaan keskittämistä koskevaa lainsäädäntöä. Lain astuttua voimaan vuonna 2013 hän palasi markkinaoikeuteen hoitamaan markkinaoikeustuomarin virkaansa.

Ennen lokakuun alussa alkanutta ylituomarin virkakautta Karttunen ennätti toimia markkinaoikeustuomarina yli 11 vuotta ja osaston johtajana runsaat viisi vuotta. Ylituomarin seitsenvuotinen virkakausi kestää syyskuun loppuun 2026.

”Uusi tehtävä tarkoittaa hieman lisää hallinnollisia töitä. Toisaalta pyrin jatkossakin osallistumaan lainkäyttötoimintaan myös istumalla juttuja. Se muodostaa kuitenkin tuomarin työn ytimen. Samalla ihan käytännön näkökulmasta säilyy tuntuma markkinaoikeuden ratkaistavaksi saatettaviin juttuihin”

Markkinaoikeudessa on nykyisellään noin 20 tuomaria. Jäsenten lisäksi oikeudessa on sivutoimisia asiantuntijajäseniä.

IPR-asioissa suurin asiaryhmä ovat olleet perinteisesti tavaramerkit. Tavaramerkkiriidat  ovat Karttusen mukaan varsin tyypillisesti kahden suomalaisen yrityksen välisiä riitoja.

”Joukossa on myös pk-yrityksiä, jotka ovat tavoittelemassa oikeutta tuomioistuimen  kautta. Tämä osoittaa, että tuomioistuin on oikeasti muitakin kuin vain suuria yrityksiä varten. Tavaramerkkisuojahan ei itsessään kiistatilanteessa anna suojaa ilman toimivaa tuomioistuinjärjestelmää, jonka puoleen kääntymällä voi aidosti puolustaa oikeuksiaan.”

Tekijänoikeuksista riidellään aikaisempaa useammin

Sen sijaan patenttiriidoissa osapuolina ovat useimmiten suuret yhtiöt. Karttusen mukaan tyypillisessä jutussa ovat vastakkain kaksi suurta kansainvälistä lääkefirmaa.

”Patenttiriidoissa on nykyisin harvoin osapuolina pk-yrityksiä eli tilanne on eri kuin tavaramerkeissä. Syitä voi vain arvailla.”

Karttunen pohtii, että yksi syy voi olla pelko oikeudenkäyntikulujen kohoamisesta monimutkaisissa patenttiriidoissa. Lisäksi jutun häviäjä joutuu maksamaan vielä vastapuolenkin kulut.

Viime vuosina erilaisia tekijänoikeusriitoja on tullut markkinaoikeuteen jopa tavaramerkkiriitoja enemmän. Karttunen arvioi, että osaltaan tähän on ollut vaikuttamassa teknologian kehitys. Aikaisemmin vakiintuneet mallit ja toimintatavat eivät välttämättä toimi sellaisenaan digitaalisessa ympäristössä, mistä aiheutuu tulkintaerimielisyyksiä.

Osa asioista  liittyy puolestaan luvattomaan verkkojakeluun.

”Markkinaoikeutta pyydetään ensin hakemusasiana antamaan määräys, joka velvoittaa operaattorin paljastamaan oikeudenhaltijalle sen ip-osoitteen, josta luvatonta verkkojakelua esitetään tapahtuneen merkittävässä määrin. Tämän jälkeen on mahdollista nostaa  hyvityskanne luvattomasta teosten jakamisesta.”

Markkinaoikeuden päätökseen tyytymättömällä osapuolella on mahdollisuus valittaa asiasta korkeimpaan oikeuteen riita- ja hakemusasioissa tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusasioissa. Se edellyttää kuitenkin valitusluvan saamista ylimmältä oikeusasteelta.

Karttusen mukaan valituslupia myönnetään varsinkin riita- ja hakemusasioissa suhteellisen harvoin, joten markkinaoikeus jää usein IPR-asioissa ensimmäiseksi ja ainoaksi oikeusasteeksi.

”Esimerkiksi riitajutuissa korkein oikeus myöntää valitusluvan tyypillisesti 1–2 asiassa vuodessa.”

PRH:n päätöksistä valitetaan harvemmin

Yhdestä asiasta Karttunen vaikuttaa olevan hieman huolissaan ja se on valitusasioiden eli PRH:n päätöksistä tehtyjen valitusten väheneminen. Viime vuonna niitä tuli vireille 43, kun vastaava luku viittä vuotta aiemmin oli 72.

Verrattuna tilanteeseen kymmenen vuotta sitten valitusten lukumäärän vähentyminen on ollut vieläkin huomattavampi. Valitusten määrän väheneminen on ollut erityisen huomattava tavaramerkkivalitusten kohdalla.

”Minulla ei ole mitään syytä epäillä PRH:n ratkaisutoimintaa pienimmässäkään määrin.  Järjestelmän toiminnan kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että viranomaisen päätökset tulevat testatuiksi riittävässä määrin. Jos valitusprosentti jää liian alhaiseksi, PRH:n ratkaisukäytännössään omaksuma linja ei tule haastetuksi.”

Karttunen pohtii, että kynnystä saattaa asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi  voi erityisesti tavaramerkkivalitusten osalta nostaa vuonna 2016 voimaan astunut uudistus tuomioistuinmaksuista. Sen myötä tuomioistuinmaksu valitusasioissa nousi 2050 euroon.

”Voi kysyä, muodostaako maksu niin ison osuuden kokonaiskustannuksista, että kynnys valittaa PRH:n päätöksestä tulee liian suureksi.”

Markkinaoikeuteen valittamisen  sijaan hakija voi tehdä PRH:lle uuden, jossain suhteessa aikaisemmasta eroavan tavaramerkin rekisteröintihakemuksen. Sähköisen järjestelmän kautta se maksaa 225 euroa.

Karttunen pitää laajemminkin tärkeänä, että markkinaoikeuden ratkaistavaksi tulee riittävä määrä IPR-asioita. Tämä on välttämätöntä sekä tuomarien että  asiamiesten ammattitaidon ylläpitämisessä.

Kirjoittajat

Share: