Liikesalaisuudet puhuttivat IPR-päivässä
IPR-päivän avasivat totuttuun tapaan Suomen teollisoikeudellisen yhdistys ry:n (STY) puheenjohtaja Johanna Flythström ja Suomen AIPPI ry:n puheenjohtaja Esa Korkeamäki. Tänä vuonna paikalla olikin ennätysyleisö, ilmoittautuneita oli noin 180.
Ajankohtaiskatsaus immateriaalioikeuksista käytiin läpi Keskuskauppakamarin lakimiehen Minna Aalto-Setälän vetämänä. Vauhti ei ole hiljentynyt vuoden 2016 aikana. Komission Digital Single Market -strategiat vievät eteenpäin sisämarkkinakehitystä ja patenttituomioistuinkin näyttää toteutuvan yllätyksistä huolimatta. EU:n yhtenäispatentti ja yhdistetty patenttituomioistuin (UPC) olisi tarkoitus saattaa toimintaan vuoden 2017 aikana. UPC-sopimuksen oli ratifioinut IPR-päivään mennessä 12 EU-maata, viimeisimpinä Italia helmikuun alussa. Suomi talletti ratifiointiasiakirjan tammikuussa 2016.
EU:n tavaramerkkiuudistus saatiin myös maaliin. Viime vuonna voimaan tulleiden EU:n tavaramerkkiasetuksen ja -direktiivin tuomat muutokset olisi implementoitava Suomen lainsäädäntöön tammikuuhun 2019 mennessä. Tavaramerkkilain kokonaisuudistusta on valmistelemassa TEM:n asettaman työryhmä, jonka on tarkoitus antaa hallituksen esitys keväällä 2018. EU:ssa pyritään myös laajentamaan maantieteellisten merkintöjen suojaa niin, että tulevaisuudessa se koskisi muitakin kuin maataloustuotteita. Komissio on aloittanut lainsäädäntövalmistelut, mutta Suomi on suhtautunut uudistukseen kielteisesti.
Tavaramerkkien käsittelyssä on eroja
Markkinaoikeustuomari Nina Korjus kertoi kokemuksiaan tavaramerkkiasioiden käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa (EUYT) ja markkinaoikeudessa. Korjus työskenteli kahdeksan vuotta Virpi Tiilin ja Heikki Kannisen kabineteissa, ja markkinaoikeudessa hän on työskennellyt yli kuusi vuotta. Yksi suurimmista eroista tuomioistuinten välillä on se, että markkinaoikeuden käsittelyissä Patentti- ja rekisterihallitus ei ole vastaajana vaan rekisteriviranomaisena, joka ei voi valittaa. PRH voi kuitenkin hakea markkinaoikeuden päätöksen purkua. Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa EUIPO on vastaajana eli se on puolustamassa omaa ratkaisuaan.
EUYT:ssa suullinen käsittely on enemmän sääntö kuin poikkeus ja tapausta arvioidaan niillä perusteilla, jotka ovat olleet tekohetkellä voimassa. Ratkaisuja myös rakennetaan eri tavalla. Selitys-osa on hyvin yksityiskohtainen, mutta siellä ei ole mukana osapuolten argumentteja. Markkinaoikeudessa PRH:n päätös on markkinaoikeuden ratkaisun liitteenä, jotta asiaa ei tarvitsisi kirjoittaa monta kertaa auki.
Päätösten julkisuudessa on myös eroja. Markkinaoikeus julkaisee nykyään lähes kaikki ratkaisut verkkosivuillaan. EUYT:ssa tavaramerkki-kanteet ovat suurin jutturyhmä. Ratkaisuja tulee vuosittain noin 300 eikä kaikkia julkaista. Päätökset ovat keskenään ristiriitaisia ja linjan löytäminen voi olla hankalaa. Korjus kaipaisikin ratkaisujen syvällisempää avaamista.
Markkinaoikeudessa käsiteltävien juttujen määrä kääntyi viime vuonna laskuun. Yhtenä syynä voi olla oikeudenkäyntimaksujen korotus vuoden 2016 alussa ja Korjus epäili, että kyseessä on vain tilapäinen notkahdus. Vähäiseen tavaramerkkiratkaisujen määrään voi olla syynä myös EU:n tavaramerkkiuudistus. Lainsäädäntömuutokseen ei ollut sisällytetty siirtymäsäännöksiä, ja se tuotti päänvaivaa.
Monipuolista oikeuskäytäntöä
Professori Marcus Norrgård Helsingin yliopistosta piti katsauksen vuoden 2016 kotimaiseen IPR-oikeuskäytäntöön. Tapauksia on ollut monipuolisesti immateriaalioikeuden eri osa-alueilta ja laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa näyttää kasvattaneen suosiota.
Tavaramerkkien osalta laajalti tunnettuuteen ja vakiintumiseen vedotaan yllättävän usein. Verkkokauppa.com -tapauksessa (KKO 2016:16) käsiteltiin mm. PRH:n laajalti tunnettujen tavaramerkkien rekisterin vaikutusta. Rekisterillä ei ole oikeusvaikutuksia, mutta verkkokauppa.com todettiin tunnetuksi tavaramerkiksi markkinatutkimusten perusteella. Kyseessä oli loukkaus, sillä vastaaja on hyötynyt laajalti tunnetun tavaramerkin erottamiskyvystä ja maineesta.
Hovioikeuden antaman SUPERALKO-ratkaisun (HelHO 23.12.2016 nro 1750) kaltaisia tapauksia on ollut vähän. Tapauksessa ei rajoituttu pelkästään Suomen rajojen sisäpuolelle, joten kiinnostavaa oli, voiko Virossa rekisteröity tavaramerkki ja siellä toimiva verkkokauppa loukata suomalaista tavaramerkkiä? Markkinointi kohdistui Suomeen, tunnusta ”SUPER ALKO” käytettiin elinkeinotoiminnassa Suomessa, tunnukset olivat sekoitettavissa Alkon tunnusmerkkeihin eikä SUPER ALKO ollut vakiintunut, joten kyseessä oli loukkaus.
Markkinointi voi nykyisin saada aikaan sen, että tavaramerkki voi lyhyessä ajassa käytön myötä saavuttaa laajan tunnettuisuuden ja erottamiskyvyn. Tästä yhtenä esimerkkinä Norrgård esitteli markkinaoikeuden OnniBus-ratkaisun (MAO 22.4.2016 nro 234/16), jossa oli kyse sekoitettavuudesta OnniExpress tunnukseen. Ratkaisussa viitattiin mm. EUT:n Interflora-ratkaisusta tuttuun Googlen avainsanahakuun. OnniBus-haulla tuloksiin tuli OnniExpressin mainoksia ja tämä nähtiin käyttönä elinkeinotoiminnassa, joten OnniBus-tavaramerkkiin kohdistui loukkaus.
WUNDER-BAUM -tapauksessa (MAO 17.6.2016 nro 374/16) oli kysymys mm. norkkimisesta, mutta kiinnostavaa oli vastaajan väite tavaramerkkiparodiasta, mikä kuitenkin hylättiin. Tavaramerkkiä ja parodiaa on käsitelty harvoin tuomioistuimessa, ja asiaan pitäisi Norrgårdin mielestä oikeasti ottaa kantaa.
Lääkealan patenteista nostettiin Merck v. Krka -ratkaisu (HelHO 30.6.2016 nro 1042). Käännettyä todistustaakkaa koskeva tapaus oli palautettu korkeimmasta oikeudesta (KKO 2015:51) hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi analogiamenetelmäpatentin ekvivalenssitulkinnan perusteella, että menetelmät ovat ekvivalentteja ja Krka loukkasi Merckin patenttia. Ekvivalenssioppia hyödynnettiin myös parvekelaseja koskevassa patenttitapauksessa (MAO 16.3.2016 nro 170/16), jossa tarkasteltiin, ratkaisiko loukkaavaksi väitetty patentti saman ongelman kuin kannepatentti. Ei ratkaissut, joten kyseessä ei ollut ekvivalentti loukkaus.
Mallioikeusratkaisuista nostettiin lasten talvisaappaita koskeva tapaus (MAO 11.5.2016 nro. 259/16). Malleilla oli selkeitä yhtäläisyyksiä, mutta yleisvaikutelma oli erilainen, joten kyseessä ei ollut loukkaus. Käyttöesineissä kuoseilla tai tekstiileillä ei ole ratkaisevaa vaikutusta. Pohja ja pohjaosan sivuprofiilit olivat erilaiset, samoin kuosit ja toisessa saapasmallissa esiintyi yhteisömallin neliskulmainen merkki. Immateriaalioikeus valuu myös muiden oikeudenalojen puolelle, tästä esimerkkinä Norrgård mainitsi yhteisömalliasetusta koskevat Happy Print ja BMW -ratkaisut.
Liikesalaisuuksien muuttuva kenttä
Liikesalaisuuksien suojaa koskeva direktiivi annettiin 8.6.2016 ja sen tavoitteena on yhtenäistää siviilioikeudellisia keinoja sisämarkkinoilla. Hallitussihteeri Paula Laine-Nordström työ- ja elinkeinoministeriöstä kävi läpi liikesalaisuusdirektiivin kansallista voimaansaattamista ja asiaa valmistelevan työryhmän aikatauluja. Ruotsissa asiasta on olemassa oma lakinsa ja Suomessakin ollaan kallistumassa erityislain kannalle.
Leena Kuusniemi Roviolta ja Susanna Tusa Nokian Renkaat Oyj:stä kertoivat käytännön kokemuksia ja näkökulmia liikesalaisuuksien parista. Roviolla on käytännössä IPR-tuotantopaja eli oikeuksia myydään, ostetaan ja lisensoidaan. Kukaan ei kuitenkaan tee mitään yksin, tietoa on pakko jakaa. Liikesalaisuus voi olla mitä tahansa tietoa ja missä muodossa vaan. Tekijänoikeus on suojana liian löysä, patentti puolestaan liian hankala, joten liikesalaisuuden suoja voisi olla varteenotettava suojaamiskeino.
Susanna Tusa piti hyvänä sitä, että liikesalaisuuksille saadaan nyt kansallinen minimisääntely. Haasteellista kuitenkin tulee olemaan toteennäyttäminen esimerkiksi vahingonkorvausten osalta. Salassapitosopimuksen rooli on edelleen tärkeä ja siinä kannattaa huomioida takaisinmallinnus (reverse engineering). Nokia Renkaiden suojaamisstrategiassa on painotettu liikesalaisuuden suojaa, joten patentteja on haettu vähemmän.
Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellään tämän kevään ajan harvinaisen laajaa yrityssalaisuuksiin liittyvää oikeustapausta. Suuri joukko Nokia Renkaiden työntekijöitä siirtyi kilpailevan yritykseen ja lähtiessään he ottivat mukaansa kymmeniä tuhansia tiedostoja. Asia on elänyt Tusan pöydällä jo kuusi vuotta ja luvassa on pitkä oikeudenkäynti. Tulevaisuudessa yhtiö satsaa entistä enemmän koulutukseen näiden asioiden tiimoilta, järjestelmiin tulee tiukempia käyttörajoituksia ja valvontaa lisätään.
Asianajaja Klaus Nyblin HPP Asianajotoimistosta antoi näkökulmia käytäntöön ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin yrityssalaisuuksien osalta. Oikeuskäytäntöä on tähän mennessä ollut vähän ja tapaukset ovat painottuneet rikosprosesseihin. Erityistä huomiota annetuissa ratkaisuissa on kiinnitetty tapoihin, joilla yrityssalaisuudeksi määritettävää tietoa on hankittu. Liikesalaisuusdirektiivin implementoiminen muuttanee painopistettä, mutta rikosoikeudellinen puoli tulee säilymään vahvana.
Soile Manninen
