Liikesalaisuudet, tekoäly ja talous

4/2020 13.8.2020
Tradesecrets - computers locked

Talouden elvyttämiseen on tunnetusti monta keinoa. Yhtenä tärkeänä keinona pidetään teollis- ja tekijänoikeuksia.

Aineettomien oikeuksien (IPR) vaikutusta talouteen on vaikea kiistattomasti todentaa, on kuitenkin selvää, että niiden antaman suojan saaminen ei saa olla vaikeasti varmistettavissa. Suoja on yksittäisten toimijoiden, erityisesti yritysten kilpailukyvyn ja menestymisen kannalta elintärkeä. Lisäksi on myös helposti osoitettavissa, että IPR:ien suojaamiseksi on ryhdytty toimiin. Ne ovat myös oikeuspoliittisesti varsin neutraaleja.

Liikesalaisuuksien osalta kysymys aineettomien oikeuksien, tekoälyn ja talouden vuorovaikutuksesta on erityisen mielenkiintoinen. Patenttien, mallien ja tekijänoikeuksien kohdalla ideana on, että keksijä tai taiteilija saa suojan tietyksi ajaksi julkistettuaan keksintönsä tai luomuksensa. Taloudellisesti kysymys on tietyn ajan voimassa olevasta ”monopolista” ja sen avulla tutkimus- ja kehityskustannusten kattamisesta ja tulevien tuottojen varmistamisesta. Yksinoikeuden päätyttyä keksintö tai luomus on käytännössä kaikkien kaupallisesti hyödynnettävissä. Järjestelyä, jossa taataan suoja ja tarvittaessa annetaan keinot suojan varmistamiseksi yksittäiselle toimijalle, on kutsuttu sosiaaliseksi sopimukseksi valtiovallan kanssa.

Liikesalaisuuksien kohdalla tilanne ei ole yhtä selkeä. Kuten käsitteen nimi jo kertoo, keksintö tai vastaava pidetään salassa ja se on vain tiettyjen tahojen tiedossa. Tämä suoja voi kuitenkin myös toimia kannustimena yritykselle, joka käyttää liikesalaisuuksia innovaatioidensa suojaamiskeinona. Liikesalaisuuksien käyttö mahdollistaa sen, että kilpailijat eivät tiedä, mihin resursseja kannattaa keskittää tai mitä tulee välttää, toisin kuin patenttien osalta, jotka tietyn ajan jälkeen ovat julkisia. Innovaatioiden suojaaminen liikesalaisuuksilla voi kuitenkin aiheuttaa sen, että taloudellisia resursseja menee hukkaan, koska resursseja ollaan voitu käyttää saman innovaation kehittämiseen toisistaan tietämättä. Kysymys kuuluukin: pitäisikö tekoälyyn liittyvien keksintöjen osalta toimia toisin? Voidaanko tekoälyn aikaansaamia (AI generated) tai sen avulla tehtyjä (AI assisted) innovaatiota salata tai pitäisikö salaamismahdollisuuksia rajata? Entä pitäisikö edellä mainituille luoda aivan uusi suojamuoto kannustimen varmistamiseksi?

WIPO:n toukokuussa ilmestyneessä ”Revised Issues Paper on Intellectual Property Policy and Artificial Intelligence” aihetta sivutaan (kohta 14). Siinä muun muassa kysytään: Onko voimassa oleva liikesalaisuuksia koskeva lainsäädäntö on tasapainossa tekoälyn alaan kuuluvien innovaatioiden suojaamisen ja kolmansien oikeutettujen intressien kanssa saada käyttöönsä tiettyä dataa ja algoritmeja? Edelleen pohditaan voidaanko tekoälysovelluksia suojata liikesalaisuuksilla vai onko olemassa sosiaalinen tai eettinen intressi sivuuttaa liikesalaisuussuoja? Pitäisikö vain tiettyjen tekoälysovellusten olla julkisia? Esimerkiksi niiden, joita käytetään oikeudellisia ratkaisuja tehtäessä? Voiko tekoälysovellusten salassapitomahdollisuus heikentää niiden toistamista (takaisin mallinnusta) tai selittämistä?

WIPO:n sihteeristö, joka on laatinut kyseisen asiakirjan, ei toistaiseksi vastaa näihin kysymyksiin. Tarkoitus on palata niihin marraskuun alussa, 7-9 heinäkuuta käydyn julkisen virtuaalisen keskustelun perusteella.  WIPO:n antamien tietojen mukaan tätä keskustelua seurasi yli 2000 henkilöä 130 maasta.

Mielenkiintoista on havaita, että asiakirjassa ei ainakaan liikesalaisuuksien osalta pohdita niiden mahdollista yhteyttä taloudellisena kannustimena tekoälyn generoimiin tai sen avulla tehtyihin innovaatioihin. Voi toki olla ettei se ole tarpeenkaan, vaan patentit huolehtivat tästä. Ainakin WIPO:n vuoden 2019 alussa julkaisemassa raportissa ”WIPO Technology Trends 2019 Artificial Intelligence” mainitsemat 340 000 patenttihakemusta vuosien 1960-2018 välillä puhuvat puolestaan. Näyttäisi siis siltä, ettei tarvitse olla kovin huolissaan tekoälyinnovaatioiden jäävän liikesalaisuuksien verhon taakse. Vai pitäisikö?

Mahdollisesta huolestumisesta huolimatta ensin olisi kuitenkin huolehdittava patenttilainsäädännön modernisoimisesta niin, että tekoälyn tai AI:n generoimille keksinnöille määritellään se henkilö, joka saa keksinnön nimiinsä. Olisi myös huolehdittava tekoälyä koskevista, kattavista eettisistä suosituksista UNESCO:n huhtikuussa julkaistun työpaperin ”Toward a Draft Text of a Recommendation on the Ethics of Artificial Intelligence” mukaan. Julkaisussa puhutaan tiettyjen periaatteiden omaksumisesta. Näihin kuuluvat muun muassa vastuuperiaate (responsibility and accountability), inhimillistä kontrollia koskeva periaate (human control) tai sen toteutumisesta luotavista edellytyksistä, luotettavuusperiaate ja yksityisyyttä takaava periaate.

On selvää, että sopivan tasapainon löytäminen innovatiivisuutta kannustavien ratkaisujen ja AI:ta koskevan kohtuullisen kontrollin välillä ei ole helppoa. Niin kiirettä meillä ei kuitenkaan ole, että pitäisi päästää ”mopo” tai tekoäly käsistä. Talous näyttää pääsevän oikeuksiinsa myös tämän hetkisen IPR-järjestelmän puitteissa. Sen yksinkertaistaminen ja hiominen riittänee.

Kirjoittajat