Kolumni: Epätarkoituksenmukaisuudesta

Eläkkeellä oleva professori on pelottava näky. Sellainen laukoo sopimattomia mielipiteitä, kun ei ole sen suurempaa menetettävää eikä tavoitettavaa. Tarkoitan itseäni. Johtavan sanomalehden mairittelevasti palkitsema blogin kirjoittaja on ihan mahdoton näky. Sellaisen epelin korskeudella ei ole rajoja. Tarkoitan edelleen itseäni.

Moittisin meitä kaikkia eli teitä lukijoita, IPR University Centeriä ja itseäni taikauskoisten luulojen vaalimisesta. Tuollainen vika on melkein aina tarkoituksenmukainen. Perinteen taakse on niin helppo piilottaa muuten vaikeasti perusteltava vastustus.
Tieteellisen kirjoittamisen liiallinen ja väärä arvostus johtaa vaikeuksiin ja menetyksiin. IPR, suomeksi edelleen immateriaalioikeus, ei ole tiedettä. Menemättä muikeaksi hapantuneeseen keskusteluun tieteestä juridiikassa on vaikea keksiä ”tieteellistä” toimintaa alallamme Koktvedgaardin 50 vuoden takaisen kirjan jälkeen. Itse Strömholm loisti tutkimuksilla, joita voisi sanoa taksonomioiksi. Moraalisia oikeuksia käsittelevä valtava teos (Droit moral d’auteur) selvitti tämän vaikean opin kehityksen ja taustat liittymineen eri aikakausien muihin henkisiin virtauksiin.

Sitä taas ei ole vieläkään tutkittu, missä määrin tekijänoikeus ja patenttioikeus liittyvät Bismarckin ajan taloudellisiin ja sotilaallisiin pyrkimyksiin. Koko Suomen yhteiskunnan kehitys liittyy metsään, ensin sahatavaran, sitten pinotavaran vientinä ja oikeudellisten reformien jälkeen metsätulojen alettua kertyä hyvin laajoille omistajajoukoille. Mutta vaikka ilmiössä ”paperi” yhtyvät 1900-luvun kehityksen valtavirrat sekä tekijän- ja patenttioikeus, asia ei ole suuremmin kiinnostanut tutkijoita. – Metsäteollisuus on tosin nyt hyvin tutkittu.

Kiitos uusien patentoitujen keksintöjen, joista Suomessa ei maksettu mitään, koska emme Venäjän alueena kuuluneet kansainvälisten sopimusten piiriin, painopaperin hinta romahti kymmenessä vuodessa kymmeneen prosenttiin lähtötasolta, jolloin tekijänoikeuden ja sananvapauden jäsentämä julkaisutoiminta laajeni niin hurjasti, että mielten hallitseminen tuli mahdolliseksi. Tässä mielessä sähköinen viestintä ei ollut enää suuri muutos.

Teleologiaa tutkitaan: mihin lain säännökset tähtäävät. Instrumentaalisuutta ei tutkita: miten tähtäimessä olevaa tavoitellaan. Voisi tutkiakin.

IPR-tutkimuksen kannalta omat mielenkiintoni kohteet eivät tunnu erikoisen tärkeiltä. Olen yrittänyt selvitellä sopimusketjuja eli arvoketjuja. Minusta näyttää, että niissä on sangen vähän juridiikkaa ja huomattavan paljon taloudellisten voimavarojen hallitsemaa käytäntöä. Lisäksi ne ovat kovin muuttuvia ja häilyviä.

Joukkomme kannalta kaikkein hyödyllisin voisi olla epätieteellinen blogi, sen tyyppinen kuin IPKat. Esiteltäisiin nyt tärkeitä aiheita. Otettaisiin kantaa ”ad hoc” eli tässä ja nyt. Kuten valistunut lukija ymmärtää, vihjaan lobbauksesta. Alallamme esiintyy monenlaista tiedon syöttöä, mutta valitettavan vähän säännösten käyttökelpoisuudesta lähtevää.
Jukka Kemppinen