Kokemuksia ja kovaa työtä – mitä LL.M.-tutkinto opetti?

Maarit Huotari (OTM, LL.M.) työskentelee nykyisin valtiovarainministeriössä.  Hän kuvailee LL.M. -tutkintoa kansainväliseksi oikeustieteen maisterintutkinnoksi, jonka voi tehdä myös paikallisen perustutkinnon jälkeen. Paikallisille opiskelijoille kyseessä on usein ylimääräinen tutkinto, mutta monille nuorille juristeille enemmänkin kansainvälistymismahdollisuus.

Maarit näkee tutkinnon ennen kaikkea mahdollisuutena syventyä johonkin tiettyyn oikeustieteen osa-alueeseen kansainvälisestä näkökulmasta.
”Tutkinto ei kuitenkaan ole sellainen, että sen suoritettuasi sinusta tulee juristi Englannissa tai Yhdysvalloissa, vaikka paikallistakin oikeusjärjestelmää jonkin verran opiskellaan.”

Samoilla linjoilla on asianajaja, varatuomari Vilhelm Schröder (OTM, LL.M.) Roschierilta. Hyvä aika tutkinnon suorittamiselle on usein valmistumisen jälkeen, kun takana on jo muutama vuosi työelämää. Usein LL.M. -tutkinnosta puhutaan eräänlaisena erikoistumiskoulutuksena.
”Tämä riippuu toisaalta paljon siitä missä tutkinto suoritetaan ja millaisen tutkinnon valitsee. On mahdollista valita myös yleisempi tutkinto. Itse valitsin tutkinnon, joka on oikeastaan täysin erikoistunut kahteen oikeudenalaan”, Vilhelm toteaa.

Vetovoimainen Eurooppa

Vilhelmin tutkinnon opiskelupaikaksi valikoitui Munich Intellectual Property Law Center. Valintaan vaikutti erityisesti tutkinnon sisältö, ja hän yhdisteli opinnoissaan immateriaali- ja kilpailuoikeutta. Harkinnassa olivat myös yhdysvaltalaiset yliopistot, koska opiskelusta löytyi jo aiempaa kokemusta. Hän halusi kuitenkin jäädä Eurooppaan.

”München voidaan nähdä eräänlaisena Euroopan immateriaalioikeuden pääkaupunkina. Siellä sijaitsevat Euroopan patenttitoimisto (EPO) ja maailmanlaajuisesti tunnettu Max Planck-instituutti, joka oli tärkeä yhteistyökumppani ohjelmassa”, Vilhelm perustelee.

Maaritin suuntana oli London School of Economics and Political Science (LSE). Myös hänellä oli takanaan vaihto-opintoja Yhdysvalloissa, ja ajatus LL.M. -ohjelmaan hakeutumisesta alkoi kypsyä jo silloin. Yhdysvaltalaiset opetusmetodit tuntuivat interaktiivisuudessaan toimivilta ja samoja piirteitä löytyi myöhemmin LSE:n opetuksesta. Ennen kaikkea Lontooseen ohjasivat kiinnostavat kurssikokonaisuudet ja vapaus yhdistellä opintoja. Opiskelu tarjosi myös mahdollisuuden perehtyä työelämässä heränneisiin kysymyksiin. 

”Olin tehnyt aika vahvasti IPR-asioita jo opintojen loppuvaiheesta alkaen, ja olen niistä tosi kiinnostunut. Muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen halusin kuitenkin laajentaa perspektiiviä, esimerkiksi IPR-alalla on mielestäni hyvä ymmärtää myös teknologiaoikeutta ja tietosuojaa”, Maarit miettii.

Hakuprosessista selviää

Vaikka hakuprosessi ei ole rakettitiedettä, erilaisten dokumenttien ja todistusten kerääminen vie paljon aikaa. Maarit ja Vilhelm painottavat valmistautumisen aloittamista riittävän ajoissa.

Maaritin täytettävänä oli yksityiskohtainen ja pitkä hakulomake, johon kerrottiin tietoja omasta opiskelu- ja työtaustasta.  Henkilökohtaisessa esseessä (personal statement) piti kertoa kuka on, mistä tulee ja miksi on pyrkimässä LL.M. -ohjelmaan. Tietysti tarvittiin erinäisiä todistuksia, kuten tutkintotodistukset ja työtodistukset sekä akateemisia ja ammatillisia suosituskirjeitä, ja lisäksi oli suoritettava kielikoe.

Kielikoe on yleensä mahdollista tehdä ennakkoon. Niitä järjestetään rajallinen määrä, ja kiihkeimpään hakuaikaan kokeissa on vähemmän tilaa. Myös suositusten pyytämisessä kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jotta mahdolliselle suosittelijalle jää riittävästi aikaa perehtyä esimerkiksi hakijan aiempiin töihin.
”Kannattaa myös huomioida, että usein paikkoja aletaan jakaa melko aikaisessa vaiheessa. On sitä paremmat mahdollisuudet, mitä aikaisemmin hakemuksen saa sisään. Ensimmäiset kaksi kuukautta hakuajasta ovat hyvä aika hakea, mutta kun aletaan mennä viimeiselle kuukaudelle, kovin monia paikkoja ei välttämättä ole enää jäljellä”, Maarit neuvoo.

Lisäksi monilla yliopistoilla on määräaika, johon mennessä opiskelupaikan vastaanottaminen tulee vahvistaa. Vastaan voi tulla tilanne, jossa tietyn yliopiston määräaika umpeutuu ennen kuin tieto toisesta paikasta saapuu.
”On kuitenkin hyvä muistaa, että useimmiten on mahdollista ottaa paikka vastaan ja luopua siitä myöhemmin. Käsirahan silloin todennäköisesti menettää, mutta se ei tosiaan ole mahdotonta. Tietysti ehdot kannattaa lukea tarkkaan. Tästä kuitenkin maksaa aika paljon, niin ei kannata antaa mahdollisuuksien mennä hukkaan”, Maarit korostaa.

Myös Vilhelm muistelee toimitettavaa materiaalia olleen paljon, ja mukaan mahtui myös joitain erikoisuuksia. Itse hakulomakkeet ja paperit eivät olleet monimutkaisia, mutta kaikki arvosanat lukiotodistuksista lähtien piti muuttaa baijerilaista matemaattista kaavaa noudattaen.
”Siinä oli kyllä oma hommansa, enkä tiedä onko tämän tyyppistä vaatimusta muissa paikoissa. Mutta hyvin se menee, kunhan on motivoitunut.”

Syy menettelylle on kuitenkin käytännöllinen. Opiskelijoita oli yli 20 eri maasta, joissa on erilaiset järjestelmät, ja yhtenäiset arvosanat helpottavat vertailua. Vilhelm kehottaa myös huomioimaan sen, mihin on menossa. Jos on mahdollisuus keskustella jonkun tutkinnon suorittaneen kanssa, se kannattaa käyttää.
”Meillä oli tosi hyvät ohjeet kaikesta, mutta tekemistä on kyllä paljon. Kannattaa myös yrittää itse vähän perehtyä, mitkä ne kaupungin omat käytännöt ovat ja miten esimerkiksi asuminen järjestyy.”

Vuorovaikutusta, ei tenttaamista

Suomalaiseen yliopisto-opetukseen verrattaessa eroja löytyi ainakin opetusmetodeista. Münchenin osalta Vilhelm arvioi opetusta eurooppalaisen ja yhdysvaltaisen järjestelmien ja opetusmetodien yhdistelmäksi.

”Se oli melko interaktiivista. Kysytään ja oletetaan, että osaat ja olet lukenut. Toisaalta tiedostettiin se, että materiaalia on paljon ja ihmiset tulevat eri taustoista. Itse koin opetuksen vuorovaikutuksellisuuden ehkä parhaaksi asiaksi koko ohjelmassa, mutta se tulee paljon myös omasta aktiivisuudesta.”

Maarit on samaa mieltä, eikä hän kokenut erilaista opetusta erityisen haastavana.  
”Siellä oli lähtökohtana, että luennolla ollaan yhdessä selvittämässä jotain asiakokonaisuutta, keskustelemalla ja kyselemällä. Opiskelijallakin on vastuu selvittämistyöstä. Suomalaisilla opiskelijoilla on pääsääntöisesti hyvät valmiudet tällaiseen työskentelyyn eikä esimerkiksi kieli sinällään ole yleensä suomalaisille ongelma.”

Vilhelm puolestaan lisää, että tutkinnon maksullisuus ja muut siihen liittyvät erityispiirteet saattoivat vaikuttaa asiaan.
”Kaikki lähtökohtaisesti olivat aika motivoituneita siihen mitä oltiin tekemässä, ja se loi hyvää tunnelmaa työskentelyyn. Ympäristökin sparraa hyvin, kaikki ovat ikään kuin samassa veneessä.”

Muiden opiskelumenetelmien osalta Maarit toteaa esimerkiksi graduprojektin valmistaneen riittävästi LL.M. -tutkinnon suorittamiseen. Haasteellisuus muodostui enemmän siitä, että työmäärä oli tiivistetty vuoteen ja tahti oli tiukka. Luettavaa ja tehtävää oli tasaisesti paljon. Maarit naurahtaa itse ottaneensa opiskelut melko vakavasti.
”Siihen oli pakko asennoitua niin, että pitää tietyn rytmin päällä ja on siinä koko ajan ikään kuin täysillä. Tässäkin voi tietysti olla erilaisia tapoja henkilöiden välillä. Itse en ollut koskaan yöllä kirjastossa. En oikeastaan edes seitsemän jälkeen. Tenttikauden intensiivisyyteen vaikuttaa se, miten työt järjestelee.”

Myös Vilhelm allekirjoittaa työmäärän. Hänen kohdallaan tiivistahtinen opiskelu kuitenkin toimi hyvin ja opinnoista pystyi nauttimaan.
”Kun syksyllä aloitimme, luentoja oli noin yhdeksästä puoli kuuteen, ja luettavaa sellaiset 50—100 sivua aina seuraavalle päivälle. Ne olivat aika täysiä päiviä, töitä tuli tehtyä ihan iltaan asti.”

Henkilökohtainen investointi

Jos LL.M. -tutkinnosta jotain on kuullut, suurella todennäköisyydellä se on tutkinnon hinta, joka ei yleensä ole halvimmasta päästä. Lähtötaso asettuu 20 000 euron kieppeille ja huomioon on otettava myös elinkustannukset. Yhdysvaltalaiset yliopistot ovat omassa hintaluokassaan, Euroopassa pääsee hieman halvemmalla.

Maaritin tutkinnon lukukausimaksut olivat noin 14 000 puntaa eli noin 15 000 euroa.
”Sillä alueella hinnat käsittääkseni liikkuvat. Esimerkiksi Lontoossa asuminen on aika kallista. Realistisesti sanoisin, että vaikka elää niin sanotusti kohtuudella, niin elinkustannuksia varten lukukausimaksun voi tuplata. Tietysti tämä riippuu paljon siitä, mitkä omat tottumukset ovat.”

Myös Vilhelm vahvistaa tutkinnon hintavaksi, mutta hän näkee tutkinnon investointina. Kannattavuutta pitää kuitenkin jokaisen itse harkita.
”Oma tutkintoni oli eurooppalaisittain hyvin kallis, mutta jos verrataan yhdysvaltalaisiin yliopistoihin, niin eivät ne liiku samoissa summissa. Minä tiedän, että se ehdottomasti oli kaiken arvoista, mutta enhän voi tietenkään kenenkään muun puolesta arviota tehdä.”

Tutkinto ei myöskään ole välttämättä pikavoitto onneen, vaan hyöty on enemmän välillistä. Joillekin tutkinto voi toimia myös ponnahduslautana. Opiskeluaikana Vilhelm kirjoitti paljon erilaisia kurssitöitä, jotka on sittemmin julkaistu.
”Itse teen oikeastaan päivittäin töitä immateriaalioikeuden parissa, ja näin ollen voidaan kyllä jo puhua ihan suoranaisestakin hyödystä. Usein tulee kaivettua ne vanhat kansiot esille, ja sieltä saattaa löytyä vastaus, jota ei muuten ehkä löytyisi oikein mistään”, Vilhelm huomauttaa.

Onko tutkinnosta sitten hyötyä sille, joka ei välttämättä tähtää kansainvälisiin tehtäviin? Maaritin mielestä asiaan vaikuttavat työtehtävien sisällöt.
”Esimerkiksi IPR on alue, jota ohjaa vahvasti eurooppalainen konteksti. Siinä mielessä eurooppalainen LL.M. on varmasti aika suoraankin hyödyllinen ja uskon, että rekrytoijatkin tiedostavat sen.”

Ilon kautta

Molemmat kuvailevat tutkinnon tekemistä ainutlaatuiseksi kokemukseksi, joka olisi helppo valita uudestaan. Mutta liittyikö opintoihin jotain, mitä jälkeenpäin ajatellen olisi voinut tehdä toisin?

Maarit ei juuri muuttaisi valintojaan, mutta toteaa, että kokemuksen valossa kotimaassa suoritetun, ensimmäisen tutkinnon opiskeluajan olisi voinut hyödyntää paremmin.
”Jälkikäteen mietin, kuinka paljon enemmän olisi voinut saada irti, jos olisi alusta asti suhtautunut opintoihin siten, että haluaa selvittää asioita itseään varten.”

LSE:ssa kannattaa huomioida myös valinnanvapaus opintojen aloittamisen jälkeenkin. Tärkeintä on oma kiinnostus aiheeseen, ja se on myös onnistumisen avain opinnoissa.
”Jos jokin kurssi esittelytilaisuudessa kuulostaa todella mielenkiintoiselta, niin kannattaa muistaa, ettei ole sidottu hakemusvaiheessa tehtyihin valintoihin. Jos se kuulostaa inspiroivalta, niin tartu siihen”, Maarit neuvoo.

Vilhelm arvioi omalta osaltaan, että olisi voinut ottaa enemmän aikaa esimerkiksi matkusteluun. ”Itse tein tutkinnon aika antaumuksella. Kyllä aikaa muuhunkin olisi varmaan löytynyt, jos sitä olisi järjestänyt. Ohjelma oli myös jollain tapaa hyvin kilpailuhenkinen, minkä omalta osaltani otin kyllä ihan hyvänä haasteena ja pidin siitä.”

Tärkeää on löytää opiskeluun oma balanssi, ja Vilhelm toteaakin, että tällaiseen asiaan on vaikea antaa neuvoja muille.
”Pitäisi pystyä kuitenkin nauttimaan sekä opiskelusta että muusta elämästä. Ei kannata ottaa opintoja liian vakavasti.”

Iiris Kestilä
oik.yo
Lapin yliopisto

Kirjoittaja oli harjoittelijana IPR University Centerissä kesällä 2017.