Kirja-esittely: Datasäädös – käytännön käsikirja

Alexander Bützowin, Pessi Honkasalon, Kalle Hynösen, Saara Leinon ja Iiris Rantasen teos julkaistiin Kauppakamarin kustantamana vuonna 2025. Tässä artikkelissa esitellään kirjaa sekä haastatellaan yhtä kirjan kirjoittajista, Kalle Hynöstä.

Kirjan esittelyä

EU:n datasäädöksen (asetus 2023/2584) soveltaminen alkoi äskettäin. Toimijoiden on siten viimeistään nyt arvioitava, mitä vaatimuksia säädös asettaa ja mitä uutta se mahdollistaa. Tähän tarpeeseen kesällä julkaistu Datasäädös – käytännön käsikirja tarjoaa erinomaisen työkalun.

Nimensä mukaisesti teoksessa käsitellään EU:n datasäädöstä painottaen käytännön kannalta relevantteja kysymyksiä. Aihetta lähestytään systemaattisesti ja selkeästi, tulkiten ja analysoiden keskeisiä käsitteitä ja vaatimuksia käytettävissä olevan säädös- ja muun aineiston valossa. Tarkastelua ja käytännön näkökohtia havainnollistavat esimerkit, listat, taulukot ja kaaviot. Kirjassa käsitellään kaikki datasäädöksen keskeiset osa-alueet (laitedataa koskevat velvoitteet, sopimukset, pilvipalvelut), minkä lisäksi erillisessä luvussa ja eräiden datasäädöksen kysymyksien yhteydessä tarkastellaan niihin liittyvää muuta sääntelyä, kuten tietosuojaa ja immateriaalioikeuksia koskevia näkökohtia.

Kirja antaa lukijalleen kattavan käsityksen datasäädöksestä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Laajasta, osin monitulkintaisesta ja monimutkaisesta sääntelystä on onnistuttu pelkistämään tiivis ja hyvin jäsennelty tietopaketti. Lisäarvoa tuo muun sääntelyn kytkeminen datasäädöksen vaatimuksiin. Kirjoittajaryhmän monipuolinen kokemus ja ryhmätyön edut näkyvät lopputuloksessa.

Datasäädöksen soveltaminen alkanut varovaisissa merkeissä – haastattelussa Kalle Hynönen

Kirjan ilmestymisen jälkeen datasäädös on tullut sovellettavaksi. Minkälaisia uusia kysymyksiä tai haasteita on ilmennyt, kun velvoitteita on alettu toteuttaa käytännössä? Onko nähtävissä, että toimijat hyödyntävät datasäädöksen luomia uusia mahdollisuuksia liiketoiminnassaan?

Datasäädöksen soveltamisen alkutaival on sujunut melko varovaisissa merkeissä ja erityisesti käyttäjäpuolen aktivoitumista vielä odotellaan: datan saamista koskevia pyyntöjä on ainakin oman käsityksemme mukaan tehty yrityksille melko rajatusti. Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että datasäädöksen mahdollisuuksia ei vielä ole alettu kunnolla hyödyntää kotimaisessa yrityskentässä. Melko odotetusti pohdintaa ovat kuitenkin jo nyt aiheuttaneet muun muassa tulkinnalliset tuote- ja palvelukohtaiset soveltamisalakysymykset sekä sopimusvelvoitteisiin ja jakeluketjuihin liittyvät käytännön haasteet. Sopimuksellinen puoli onkin korostunut ainakin omassa työssämme, ja datasäädös on jo nyt vaikuttanut yritysten välisiin sopimuskäytäntöihin.

Datasäädöksen kansallista toimeenpanoa koskeva hallituksen esitys on äskettäin hyväksytty eduskunnassa. Mitä uusi laki datan hallinnan ja jakamisen valvonnasta merkitsee?

Olennaisin ja välittömin vaikutus kansallisella lailla on viranomaisvaltuuksien, mukaan lukien seuraamusten, määrittely ja saaminen voimaan. Erityisesti Traficomin rooli tulee olemaan merkittävä. On erittäin toivottavaa, että viranomaisten välinen yhteistyö datasäädöksen valvonnassa tulee olemaan sujuvaa.

Marraskuussa julkaistiin datanjako- ja pilvipalveluja koskevat komission mallisopimusehdot. Minkälaisia ratkaisuja ne tarjoavat, ja mitä konkreettista hyötyä niistä on toimijoille?

Komission mallisopimusehdot tarjoavat apua ja inspiraatiota yritysten välisten sopimusehtojen laadintaan, mutta yleinen näkemys markkinalla – jonka jaan itsekin – on se, että komission malliehdot ovat sellaisenaan selvästi liian raskaat ja kankeat useimpiin käytännön käyttötilanteiseen. Niiden konkreettisin hyöty liittyykin niiden käyttöön oman kirjoitustyön apuna, ei niinkään niiden hyödyntämiseen sellaisenaan. Omassa kirjoitustyössä ei tarvitse lähteä liikkeelle tyhjältä sivulta.

Komission äskettäinen ehdotus digisääntelyn yksinkertaistamiseksi (Digital Omnibus) sisältää myös joitakin datasäädökseen liittyviä ehdotuksia. Mitä nämä ehdotukset pitävät sisällään, ja miten ne yksinkertaistaisivat vaatimuksien noudattamista?

Ehdotukset täsmentävät jonkin verran datasäädöksen sääntelyä muun muassa liikesalaisuuksien osalta, mutta kovin merkittävää yksinkertaistamista juuri datasäädöksen osalta ei kuitenkaan nähdäkseni ehdotukseen sisälly. Datasäädöksen keskeiset velvoitteet ja oikeudet eivät myöskään ole merkittävästi muuttumassa, mikäli Omnibus toteutuisi ehdotetussa muodossa. Sen sijaan datasäädöksen alle tullaan ehdotuksen mukaan kokoamaan muita EU:n laajan datasääntelykokonaisuuden elementtejä, eli se tulee jatkossa toimimaan eräänlaisena kattosäädöksenä ei-henkilötietoluonteisen datan osalta.

Lopuksi

Kirja tarjoaa erittäin selkeän ja hyödyllisen työkalun datasäädöksen ja siihen liittyvien vaatimusten ymmärtämiseen. Se palvelee erityisesti teknologia- ja sopimusjuristeja sekä yritysten johtoa ja asiantuntijoita, mutta soveltuu myös oppi- ja koulutusmateriaaliksi. Soveltamis- ja oikeuskäytännön kehittyessä on toivottavaa, että kirjasta saadaan myöhemmin päivitetty painos.