Kirja-arvostelu: Muotioikeus
Toukokuussa 2024 ilmestyi Edita Lakitieto Oy:n kustantamana teos Muotioikeus. Kirja on Suomessa uraauurtava alallaan ja se on upea osoitus käytännön juristin ja tutkijan välisestä tuottoisasta yhteistyöstä. Yli neljäsataa sivua sisältävä kirja lähestyy muotia tuotannon, markkinoinnin, kiertotalouden ja yksinoikeuksien eli tässä tapauksessa teollis- ja tekijänoikeuksien, näkökulmasta.
Tekijät
Kirjan ovat kirjoittaneet asianajaja Emilia Hodge ja tutkijatohtori Heidi Härkönen. Kummatkin ovat ansioituneita muotioikeuden asiantuntijoita sekä alan harrastajia.
Hodge on toiminut pitkään asianajajana erilaisten kansallisten ja kansainvälisten immateriaalioikeuteen, kuluttaja- ja markkinointijuridiikkaan sekä tietosuojaan liittyvien toimeksiantojen parissa. Hänellä on kattavaa kokemusta erilaisista muotialaa koskevista riita-asioista. Hodge oli myös mukana juridisena neuvonantajana työ- ja elinkeinoministeriön sekä ympäristöministeriön käynnistämässä Kiertotalous kuluttajakaupassa-hankkeessa. Hodge on saanut tunnustusta ansiokkaasta työstään alalla.
Oikeustieteen tohtori ja varatuomari Härkönen on myös työskennellyt pitkään muotioikeuden parissa. Hänen 2013 ilmestynyt Suomen Lakimiesyhdistyksen palkitsema gradunsa käsittelee muotioikeutta. Sen otsikko on: Muotioikeus: fashion law´n synty, ydin ja ongelmat. Härkönen väitteli vuonna 2021 tohtoriksi palkitulla muotioikeutta, kestävää kehitystä ja tekijänoikeutta käsittelevällä väitöskirjallaan: Fashion and Copyright: Protection as a Tool to foster Sustainable Development.
Heidi Härkönen on perustanut Muotioikeuden yhdistyksen vuonna 2014 ja toimi sen puheenjohtajana useita vuosia. Nyt puheenjohtajana toimii Emilia Hodge.
Teos
Kirjassa on 19 lukua. Noin kaksi kolmasosaa kirjasta eli luvut 1–12 käsittelevät muoti- ja designalan merkkejä ja nimiä sekä maineen hyödyntämistä. Valtaosa tästä käsittelee tavaramerkkejä, tekijänoikeuksia ja mallioikeuksia. Nämä osat ovat erittäin asiantuntevasti ja sujuvasti kirjoitettuja ja mieluisaa luettavaa ei pelkästään muotimaailmassa työskenteleville ja muodista kiinnostuneille, vaan kaikille immateriaalioikeuksien kanssa tekemisissä oleville. Yhteen seikkaan kuitenkin kiinnittyy huomio, nimittäin s. 56 mainittuihin rinnakkaiselosopimuksiin. Tässä olisi varmaankin selvyyden vuoksi ollut hyvä mainita, miten kilpailuoikeudelliset säännöt soveltuvat tai jäävät soveltumatta, sillä markkinoiden jako on EU:ssa kiellettyä. Jälleenmyynnin osalta kilpailuoikeudelliset näkökohdat nousevat kuitenkin esiin. Luku 13, joka päättää tämän osion, keskittyy riitatilanteisiin. Oikeuspaikan sääntelyä koskeva jakso on haastavampaa luettavaa, joten se välttämättä heti avaudu lukijalle, ellei lukija jo ole tähän oikeudenalaan perehtynyt.
Luvut 14–19 koskevat sopimuksia, liikesalaisuuksia, verkkokaupan sääntelyä, kuluttajalainsäädäntöä ja tietosuojaa. Kirja päätyy kuvaamaan kiertotalouteen liittyviä säännöksiä. Tässä osiossa huomio kiinnittyy muun muassa siihen, että lyhenne BSCI (Business Social Compliance Initiative) on jäänyt pois lyhenneluettelosta. Lisäksi kuluttajansuojaa käsitellään verrattain yksityiskohtaisesti, joka saattaa tehdä tekstistä erityisesti maalikoille, ellei myös juristeille varsin raskaan. Kirjasta jää uupumaan myös esimerkit pikamuodin aiheuttamista ongelmista ja siitä, miten muotitalot ovat ryhtyneet korjaamaan näitä ongelmia. Tästä aiheesta kuullaan toivottavasti enemmän seuraavassa, päivitetyssä painoksessa.
Kirjassa on esitelty ja kommentoitu lukuisia oikeustapauksia. Erityisen hyödyllisiä ovat tiivistelmät, joissa kirjoittajat kehottavat lukijoita pohtimaan, miten he ovat asiansa järjestäneet, miten heidän tulee suunnitella mitäkin muotioikeuden osa-aluetta ja miten nämä suunnitelimat kannattaisi toteuttaa (Inspiroidu, suunnittele ja toteuta). Tämä haastaa lukijaa pohtimaan ja soveltamaan oppimaansa. Kirjasta löytyy myös lukuisia hyödyllisiä vinkkejä, kuten esimerkiksi käytännön ohjeet sivuilla 74–75 käyttönäytön keräämisestä. Tämä on hyvä esimerkki kirjan erinomaisesta soveltuvuudesta myös käytännön oppaana.
Ei pidä myöskään unohtaa lopussa olevia sopimusmallipohjia ja erilaisia ohjeita. Kirjoittajat toteavat näiden osalta viisaasti, ettei mallipohjia tule soveltaa suoraan ottamatta huomioon kyseessä olevan tapauksen olosuhteita ja yksityiskohtia.
Muotioikeutta koskeva oikeudellinen kenttä on erittäin laaja erilaisine oikeudellisine säännöksineen ja suosituksineen. Kirjoittajat toteavat, etteivät voi eivätkä pyri kuvaamaan niitä kaikkia. Mielestäni he ovat kuitenkin onnistuneet hyvin kattamaan tärkeimpiä aiheita, kuten erilaisia muotiin liittyviä immateriaalioikeuksia. Sekä yksityisen suunnittelijan, että yrityksen tulee muotialan toimijana tietää, miten suojata brändiään ja luomuksiaan. Mitkä ovat muotisuunnittelijan oikeudet luomuksiensa osalta yrityksessä? Jos kirja ei anna suoraa vastausta esillä olevaan yksittäistapaukseen, se auttaa esittämään relevantteja kysymyksiä ja tarvittaessa konsultoimaan asiantuntijaa. Kirja on siten alalla toimiville erinomainen ajatusten herättäjä ja opas sekä hakuteos kattavine lähdeluetteloineen ja asiahakemistoineen.
Nyt muotioikeutta koskevat tärkeät säännökset ovat yksissä kansissa kiitos Hodgen ja Härkösen kattavan ja tarkan työn! Editan työn jälki on myös ammattimainen.
Suosittelen lämpimästi teosta kaikille muotialalla työskenteleville ja IPR-alan ammattilaisille. Olen vakuuttunut siitä, että muotioikeus oikeudenalana on Suomessa tullut jäädäkseen ja, että se tulee alana myös kasvamaan pitkälti tämän teoksen ja sen tekijöiden ansiosta. Muotioikeus toimisi myös hyvin yliopiston oppiaineena ja edistäisi siten Suomen luovia aloja ja innovaatiotoimintaa.
Kirjoittajat


