Kirja-arvostelu: Harenko – Kivistö – Niiranen – Tarkela: Tekijänoikeus, 3. painos (Alma Talent 2024)

Klassikoksi muodostuneesta tekijänoikeuslain kommentaarista on otettu kolmas, odotettu painos. IPRinfo-lehti arvioi teoksen.

Valtteri Niiranen ja Martti Kivistö olivat vetovastuussa päivittää klassikkoasemaan noussut Tekijänoikeus-teos kolmanteen muotoonsa. Aiempia versioita (2006 ja 2016) ovat olleet Niirasen lisäksi mukana kirjoittamassa myös Kristiina Harenko ja Pekka Tarkela, jotka ovat hyväksyneet kolmannen painoksen käsikirjoituksen. Kirjan on kustantanut Alma Talent.

Uusimman painoksen kirjoittajista Valtteri Niiranen (OTK, VT, LL.M.) työskentelee Kopiosto ry:n toimitusjohtajana. Hän on ollut Tekijänoikeus-kirjan ”projektissa” alusta asti mukana osallistumalla myös kaikkien aiempien painosten kirjoittamiseen. Kolmanteen painokseen uutena kirjoittajana mukaan tulleella Martti Kivistöllä (OTK, VT, OTT) on vuosikymmenten kokemus erilaisissa tekijänoikeusjärjestöissä työskentelystä. Huomionarvoista on, että Kivistö on myös väitellyt oikeustieteen tohtoriksi tekijänoikeuksista. Tutkijataustaisen kirjoittajan mukaantulo on varmasti ollut Tekijänoikeus-kirjan viimeisimmälle painokselle eduksi, etenkin ottaen huomioon kuinka kiehtova lukukokemus Kivistön väitöskirja on.

Kätevän käytön mahdollistava rakenne

Tekijänoikeus on Suomen tekijänoikeuslain (404/1961, TekijäL) kommentaari. Se käy pykälä pykälältä läpi lain sisällön ja esittää siitä niin oikeuskäytäntöön kuin kirjoittajien näkemyksiin perustuvia tulkintasuosituksia. Kirja on hyvin käytännönläheinen, ja aika lailla joka ikistä pykälää – myös niitä hyvin harvoin käytettyjä – havainnollistetaan todellisten tai kuvitteellisten käytännön esimerkkien avulla. On hienoa, että teoksessa huomioidaan varsin seikkaperäisesti myös sellaiset tekijänoikeuslain pykälät, joita ei tiettävästi ole käytetty tuomioistuimissa vuosikymmeniin. Esimerkkeinä mainittakoon luoksepääsyoikeus (TekijäL 52 a §) ja klassikkosuoja (TekijäL 53 §), joista molemmista löytyy tässä teoksessa sivukaupalla tekstiä. Myös tällaisten vähemmän käytettyjen pykälien säännöllinen kommentointi ja pohtiminen on tärkeää, jotta ne eivät tulkintoineen jää täysin unholaan. Onkin ollut kirjoittajilta hyvä valinta olla sivuuttamatta näitä lainkohtia, vaikkei niiden käytännön merkitys lienekään suuri.

Teos on rakennettu siten, että jokainen pykälä muodostaa oman alalukunsa. Tämä tekee kirjasta helppolukuisen ja kätevän käyttää. Haettava tieto löytyy vaivatta ja nopeasti. Kirjan helppo lähestyttävyys tekee siitä oivallisen opuksen myös oppikirjakäyttöön.

Tekijänoikeuslain ohella kirjoittajat ovat sisällyttäneet teokseensa rikoslain (39/1889) 49 luvun rangaistussäännökset eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta (s. 869 ->). Tämä jo aiemmassa painoksessa mukana ollut piirre on onnistunut valinta ja täydentää hienosti itse puhdasta tekijänoikeus-sisältöä: rikosoikeudelliset seuraamukset kun varmasti mietityttävät montaa tekijänoikeustietoa janoavaa lukijaa. Kirjoittajat myös tarjoavat tässä luvussa tärkeää knoppitietoa avaamalla esimerkiksi piraattikopion ja piraattituotteen eron (s. 875). Tällaisten termien ja niiden merkityserojen avaaminen ei ole koskaan pahitteeksi, ottaen huomioon kuinka usein immateriaalioikeudelliset termit sekoittuvat esimerkiksi julkisessa keskustelussa. Toisena vastaavana, hyödyllisenä esimerkkinä mainittakoon mihinkään perustumattoman ”neljän tahdin säännön” tuomitseminen perusteettomaksi (s. 304). Tällaisia alakohtaisesti vakiintuneita, joskaan mihinkään perustumattomia ”peukalosääntöjä” on aina tilaisuuden tullen hyvä oikaista. Teos myös vääntää rautalangasta, kuinka omaperäisyyden (teoskynnyksen) arviointi on tapauskohtaista eikä linjanvetoja voida tehdä esimerkiksi siitä, kuinka monen sanan mittainen virke saa suojaa. Tämä on niin ikään hyvä muistutus lukijalle, etenkin jos tekijänoikeus on hänelle uusi omaksuttava teema.

Pidän tässä kirjassa myös siitä, että kirjoittajat ottavat kantaa näyttötaakkaa koskeviin kysymyksiin, eli sisällyttävät kommentointiin myös tärkeitä prosessioikeudellisia kysymyksiä. Uskoisin, että tällä on monelle lukijalle tärkeää käytännön merkitystä, ja itse pidän näitä kannanottoja myös tutkimuksen perspektiivistä mielenkiintoisina.

Alaviitteiden käyttö tai käyttämättä jättäminen oikeuskirjallisuudessa lienee makuasia. Tässä kirjassa alaviitteitä tai loppuviitteitä ei ole, mutta teoksen lopussa on lähdeluettelonomainen kirjallisuuslistaus. Itse olisin kaivannut leipätekstin ohelle alaviitteitä, jotka helpottavat varmistamaan esitettyjen tulkintojen taustalla olevat perusteet. Oikeuskäytännön ja lainvalmistelun kohdalla lähteet tulevat kyllä selkeästi ilmi leipätekstin kautta, mutta eräiden laintulkintojen kohdalla jäin pohtimaan, perustuuko kyseinen tulkinta esimerkiksi vertaisarvioituun tutkimukseen, vakiintuneesti oikeuskirjallisuudessa esitettyyn käsitykseen, johonkin muuhun julkaisuun, vai kirjoittajien omaan näkemykseen.

Käytännönläheinen ote

Kuten kirjoittajat itse korostivat 17.4.2024 järjestetyssä teoksen julkaisujuhlassa, Tekijänoikeus ei ole akateeminen teos, vaan pikemminkin käytännön käsikirja esimerkiksi tekijänoikeuden parissa työskenteleville juristeille ja miksei myös luovan alan työntekijöille.

Teos on käytännönläheisyydestään huolimatta kuitenkin hyödyllinen myös tieteentekijöille. Tekijänoikeutta tutkivalle oikeustieteilijälle tässä kirjassa on kullanarvoista se, että jokaisen pykälän kommentoinnin yhteen on koottu kyseistä pykälää koskevat oikeustapaukset niin kotimaasta kuin EU-tasoltakin. Esimerkiksi 1 §:n kohdalla on listattu tekijänoikeussuojan saamisen kriteeristöä koskevaa kotimaista ja eurooppalaista oikeuskäytäntöä usean sivun verran. Teoksen edellisen painoksen jälkeen EU-tasolta onkin tullut merkittävää 1 §:n soveltamiseen vaikuttavaa oikeuskäytäntöä (ennen kaikkea C-310/17 Levola Hengelo, C-683/17 Cofemel ja C-833/18 Brompton), jotka on uudessa painoksessa nostettu ansiokkaasti esiin. Kyseistä pykälää koskeva jakso onkin kasvanut usealla sivulla verrattuna aiempaan painokseen, ja nämä sivut jo yksistään antavat aiheen päivittää omasta kirjahyllystä mahdollisesti löytyvä kirjan 1. tai 2. painos uudempaan versioon. Teos suhtautuu tosin varsin varovaisesti mainittujen EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuiden vaikutukseen 1 §:n soveltamisen päivittämistarpeisiin. Oma näkemykseni on, että kyseiset ratkaisut antavat aihetta perusteelliseenpaankin 1 §:n tulkinnan remonttiin kuin mitä teoksessa on esitetty ja siten tässä luvussa olisi voinut olla suurempiakin päivityksiä verrattuna vuoden 2016 painokseen.

Pidän tässä kirjassa erityisesti siitä, että kirja itsessään toimii ”kuin kirjasto”. Tarkoitan tällä sitä, että jotakin tiettyä pykälää mietiskelevä lukija saa paitsi kirjoittajien oman näkemyksen kyseisestä pykälästä, myös kattavan oikeustapauslistauksen pykälän soveltamisesta sekä listauksen muusta tekijänoikeutta käsittelevästä kirjallisuudesta. Listaus teoksen sisältävistä oikeustapauksista onkin suorastaan henkeäsalpaava (joskaan lausuntoa TN 2021:9 astiakorut ja tekijänoikeus ei ole käsitelty – miten herkullista olisikaan ollut lukea kirjoittajien näkemys tästä runsaasti keskustelua herättäneestä lausunnosta!)[i]. Tekijänoikeus-kirjaa vastaavaa, jokaista Suomen TekijäL:n pykälää koskevaa oikeustapaus-tietopankkia ei taida muualta löytyä. Myös tämä jo yksistään on perusteltu syy hankkia tämä opus.

Oikeustapauskokoelmien avulla lisätietoa janoava lukija ohjataan muiden, hyödyllisten lähteiden äärelle. Tämä auttaa varmasti esimerkiksi tekijänoikeusasioita hoitavia asianajajia työssään. Lisäksi mainittakoon, että teoksen hakemisto on erinomainen ja auttaa lukijaa navigoimaan TekijäL:n lukuisien ristiviittausten aallokossa. Hakemisto on selvästi laadittu huolella. Kirjan lähdeluettelosta käy ilmi, että tekijät ovat tutustuneet hyvin monipuolisesti kaikenlaisiin kotimaista ja kansainvälistä tekijänoikeutta käsitteleviin kirjoituksiin aina väitöskirjoista IPR University Centerin julkaisuihin. Kirjan loppuun koottu kirjallisuusluettelo sisältääkin tekijänoikeus-faneille useita hyviä vinkkejä mielenkiintoisesta luettavasta. Edellä mainituista syistä johtuen teos sopii siten käytettäväksi myös oikeustieteen tutkimuksen tukena.

Lyömätön tiiliskivi

Tekijänoikeus on uudessa ulkomuodossaan saavuttanut jo niin sanotun tiiliskiven aseman. Se alkaa olla jo niin järkälemäinen, että sitä voisi mahdollisesti käyttää astalona,[ii] joskaan en tätä toki suosittele. Verrattuna edelliseen, vuoden 2016 painokseen, on teos saanut merkittävästi lihaa luidensa ympärille – ja huomattakoon, ettei aiempikaan painos lähes 800 sivullaan ollut mikään pokkari-kokoluokan vihkonen.

Tekijänoikeuden kolmannessa painoksessa on kunnioitettavat 1106 sivua. Sisällössä ei kuitenkaan olisi ollut tiivistämisen varaa, ja massiivinen kokoluokka onkin perusteltu. Vuoden 2023 lainuudistus toi nimittäin TekijäL:iin monta uutta pykälää, jotka vaativat perusteellista kommentointia. Kiintoisana esimerkkinä tällaisesta kommentoinnista mainittakoon parodiaa koskeva 23 a §. Kuten toisaallakin tässä teoksessa, kirjoittajat syventävät itse lakitekstin kommentoimistaan avaamalla myös parodiaa koskevaa lainvalmistelua. Tällainen kommentointi on hyödyllistä monenlaiselle lukijalle, sillä se voi auttaa ymmärtämään lainsäätäjän tarkoitusta ja motiiveja. Lisäksi EU-tuomioistuimelta on tullut sen verran runsaasti ennakkotapauksia sitten edellisen painoksen, että niiden listaus ja kommentointi väkisinkin kasvattavat sivumäärää.

Tekijänoikeus on liikkuva maali

Jo Tekijänoikeuden ensimmäisen painoksen (2006) alkusanoissa on todettu, että aihe on kirjoittajalle liikkuva maali. Näin on yhä edelleen. Tekijänoikeudessa on tapahtunut viime vuosina, toisen painoksen julkaisemisen (2016) jälkeen valtavasti. Suurimpana muutoksena lienee DSM-direktiivin vaikutus kansalliseen lainsäädäntöön. Lisäksi teknologian vauhdikas kehitys on aiheuttanut monia haasteita tekijänoikeusmaailmassa. Nämä kahdeksassa vuodessa tapahtuneet muutokset on otettu kirjassa kiitettävästi huomioon, ja esimerkiksi tekoälykysymyksiä kommentoidaan relevanteissa kohdissa. Tämän kirjan vaatima taustatyö, lainsäädännöllisten uudistusten ja tuoreiden oikeustapausten läpikäynti sekä päivitystarpeiden pohtiminen edellisestä painoksesta on eittämättä ollut Niiraselle ja Kivistölle valtava monen vuoden urakka, josta he ovat kunnialla selvinneet.

Teoksen julkaisujuhlissa huhtikuussa keskusteltiin monipuolisesti suomalaisen tekijänoikeuden nykytilasta ja arvuuteltiin, mitä kaikkea päivitettävää neljänteen painokseen mahtaakaan tulla. Näissä mukavissa juhlissa kuultiin monipuolisia puheenvuoroja kotimaisen tekijänoikeuden nykytilasta ja pohdittiin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Käytiinpä juhlissa runsaasti inspiroivaa keskustelua myös klassikkosuojan merkityksestä modernissa suomalaisessa tekijänoikeudessa. TekijäL 53 § taisikin saada näissä juhlissa enemmän huomiota, kuin se on missään saanut vuosikausiin! Julkaisujuhlissa Tekijänoikeus-teoksesta käyty hedelmällinen keskustelu osoitti osaltaan, miten tämä teos tuo yhteen erilaiset tekijänoikeudesta kiinnostuneet ihmiset hyvin monipuolisista taustoista. On hienoa, että tämä teos saa aina säännöllisin väliajoin ”uuden elämän” siitä otettujen uusien, päivitettyjen painosten muodossa. Tällaisia ”eläviä” IPR-teoksia ei Suomessa tällä hetkellä montaa ole. Tekijänoikeus-kirjalla onkin vakiintunut paikkansa jokaisen IPR-ihmisen kirjahyllystä, ja uskaltaisin veikata, että suurin osa IPRinfo-lehden lukijoista on jompaankumpaan edelliseen painokseen tutustunut. Suosittelen lämpimästi pitämään tämän hyllypaikan edelleen varattuna teoksen kolmannelle painokselle.

[i] Ks. esim. Izyumenko, Elena: Intellectual Property in the Age of the Environmental Crisis: How Trademarks and Copyright Challenge the Human Right to a Healthy Environment, IIC 15 May 2024; Mezei, Péter & Härkönen, Heidi: Monopolising trash: a critical analysis of upcycling under Finnish and EU copyright law. Journal of Intellectual Property Law & Practice 5 (18) 2023; Oker-Blom, Max: Some thoughts on Sustainability and Upcycling from a Copyright and Trademark Law point of view, IPRinfo 5/2022; Härkönen, Heidi: Upcycling ja levitysoikeuden sammuminen, IPRinfo 2/2023.

[ii] Aivan kuten professori Pia Letto-Vanamo kommentoi Heikki Halilan kirjoittamaa T. M. Kivimäen elämäkertaa Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen kuukausikokouksessa 21.5.2024.

_____

Kuvat: Heidi Härkönen