Kiistellyn ohjelmistopatenttidirektiivin taival päättyi

(IPRinfo 3/2005)

Direktiiviehdotus sai laajaa julkisuutta koko elinkaarensa ajan. Sen hylkäämisen taustoista ja seurauksista keskustellaan vielä pitkään, kirjoittaja ennustaa.

Tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskeva direktiiviehdotus, kansankielellä ohjelmistopatentti- tai softadirektiivi, osoittautui kiistanalaiseksi lainsäädäntöhankkeeksi antamisestaan eli helmikuusta 2002 lähtien.

Direktiiviehdotuksen tavoitteena oli selkeyttää tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuuden edellytyksiä ja patenttisuojan laajuutta sekä siten yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden eriäviä patentoimis- ja oikeuskäytäntöjä.
Vaikka tietokoneella toteutettuja keksintöjä patentoidaan jo nykyään kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, direktiiviehdotus sai laajaa julkisuutta lähinnä poliittisen luonteensa vuoksi. 

Keskustelu direktiiviehdotuksen hyödyistä ja haitoista sekä sen vaikutuksista erityisesti ohjelmistoalan toimijoille on nyt ohi, sillä Euroopan parlamentti hylkäsi ehdotetun säädöksen lähes yksimielisesti heinäkuussa Strasbourgissa pidetyssä täysistunnossaan. Pitkien neuvottelujen ja ennennäkemättömien käänteiden lopputuloksena oli paluu lähtöruutuun – ja polemiikki direktiiviehdotuksen kaatumiseen johtaneista syistä ja sen seurauksista.

Ehdotus kaatui EP:n toisessa käsittelyssä

Direktiiviehdotusta käsiteltiin yhteispäätösmenettelyssä, joka on varsin monimutkainen lainsäädäntömenettely monine määräaikoineen ja vaiheineen. Jäsenvaltiot (eli ministerineuvosto) saavuttivat poliittisen yhteisymmärryksen yhteisestä kannasta toukokuussa 2004. Neuvoston yhteinen kanta vahvistettiin maaliskuussa 2005 pidetyssä kilpailukykyneuvostossa, jonka jälkeen Euroopan parlamentti aloitti ehdotuksen toisen käsittelyn. 

Asian käsittelystä Euroopan parlamentissa vastasi oikeudellisten asioiden valiokunta, jonka hyväksymät tekstimuutokset olivat pohjana täysistuntokäsittelylle. Parlamentilla oli kolme vaihtoehtoa: hyväksyä yhteinen kanta, ehdottaa siihen tarkistuksia tai hylätä se. 

Euroopan parlamentti päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja hylkäsi direktiiviehdotuksen 6.7.2005. Vain 14 europarlamentaarikkoa äänesti ehdotuksen puolesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Euroopan parlamentti on hylännyt neuvoston yhteisen kannan toisessa käsittelyssä. Yleensä ennen säädöksen hylkäämistä kutsutaan koolle sovittelukomitea, joka neuvottelee yhteisestä säädöstekstistä. Mikäli sovittelukomitea olisi laatinut ja hyväksynyt yhteisen säädöstekstin, olisi alkanut parlamentin ja neuvoston kolmas käsittelyvaihe.

Yhteispäätösmenettelyssä noudatettavien sääntöjen mukaan neuvoston yhteisen kannan hylkääminen tarkoittaa lainsäädäntöhankkeen päättymistä, ellei komissio anna uutta direktiiviehdotusta. Komissio on antanut ymmärtää, ettei uuden direktiiviehdotuksen antaminen ole todennäköistä.

Miksi poliittinen tahto hiipui?

Direktiiviehdotus sai laajaa julkisuutta koko elinkaarensa ajan, joten sen hylkäämisen taustoista ja seurauksista keskustellaan vielä pitkään. 

Parlamentti oli ennen täysistuntoa jakaantunut näkemyksissään, ja sen tahtotilasta oli epäselvyyttä. On esitetty, että neuvosto saavutti yhteisen kantansa epäasiallisin menettelytavoin. Parlamentin oikeudellisten asioiden valiokuntahan oli juuri ennen yhteisen kannan vahvistamista pyytänyt komissiota palauttamaan direktiiviehdotuksen parlamentin ensimmäiseen käsittelyyn. Näin olisi voitu tehdä, koska parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen oli pidetty uudet vaalit. Komissiolla ei ollut kuitenkaan juridista velvollisuutta palauttaa ehdotusta. 

Jäsenvaltioiden selkeä enemmistö oli valmis hyväksymään yhteisen kannan – vain yksi jäsenvaltio äänesti neuvostossa yhteistä kantaa vastaan (7.3.2005). Yhteinen kanta voitiin neuvostossa hyväksyä ilman keskustelua, koska asiasta oli aikaisemmin saavutettu poliittinen yhteisymmärrys. Osa jäsenvaltioista jätti julistuksen neuvoston pöytäkirjan liitteeksi. 

On myös esitetty, ettei neuvosto ollut yhteisessä kannassaan ottanut huomioon parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esitettyjä tarkistusehdotuksia. Tarkistusehdotuksia oli yhteensä lähes 70, joista neuvosto otti huomioon noin 25. Jos parlamentti olisi toisessa käsittelyssä päätynyt äänestämään kaikista neuvoston yhteiseen kantaan täysistunnossa esillä olleista tarkistuksista, pöydällä olisi ollut lähes 180 ehdotusta. 

Ehdotuksista osa oli sellaisia, jotka neuvosto oli jo yhteistä kantaa muodostaessaan hylännyt sillä perusteella, että ne olisivat johtaneet useiden nykyisin patentoitavissa olevien keksintöjen rajaamiseen patentoitavuuden ulkopuolelle. Samanlaiset keksinnöt olisivat kuitenkin olleet edelleen patentoitavissa yhteisön ulkopuolella. Osa tarkistusehdotuksista olisi myös sekoittanut patenttioikeudessa vakiintuneita käsitteitä ja siten lisännyt oikeudellista epävarmuutta. 

Lukuisten muutosehdotusten vuoksi meppien olisi todennäköisesti ollut vaikea hahmottaa millainen teksti lopulta olisi äänestyksessä hyväksytty. Epäselvyyttä oli erityisesti siitä, mikä direktiivin soveltamisala olisi ollut. Tämän perusteella oli esitetty näkemyksiä äänestyksen lopputuloksen epävarmuudesta puoleen jos toiseen, minkä vuoksi parlamentin kaikki poliittiset ryhmät päättivät hylätä neuvoston yhteisen kannan. 

Putoaako Eurooppa kelkasta?

Direktiivillä ei alun alkaenkaan pyritty muuttamaan Euroopan patenttisopimusta (EPC), vaan estämään sen määräysten erilaiset tulkinnat EU:n jäsenvaltioissa. Selkeät peliohjeet olisivat eittämättä lisänneet niin pienten kuin isojenkin yritysten oikeusvarmuutta. 

Direktiiviehdotuksen hylkäämisellä ei kuitenkaan ole suuria välittömiä vaikutuksia alalla toimiville. Julkisuudessa elinkeinoelämä on pitänyt direktiivin kaatumista lievänä pettymyksenä. Nykytilanne eli se patentoimiskäytäntö, jonka Euroopan patenttivirasto ja kunkin jäsenvaltion patenttiviranomaiset linjaavat, jatkuu ennallaan. 

Nykyisin myönnettävää patenttisuojaa tai patentoitavuuden alaa ei direktiiviehdotuksen kaaduttua sen kummemmin rajata kuin laajennetakaan. Julkisuudessa eri osapuolet ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä siitä, etteivät kaikkein pahimmat uhkakuvat direktiivin vaikutuksista toteutuneet. 

Toisaalta ei ole poissuljettua, etteikö direktiiviehdotuksen yhteydessä käyty laaja keskustelu vaikuttaisivälillisesti joidenkin jäsenvaltioiden patenttiviranomaisten omaksumiin patentoimiskäytäntöihin. 

Patentointi Suomessakin jatkuu entiseen malliin direktiiviehdotuksen hylkäämisestä huolimatta. Patentti- ja rekisterihallitus muutti käytäntöään ja salli ohjelmatuotevaatimukset vuonna 2003. 

Ollakseen patentoitavissa tietokoneella toteutettavan keksinnön on saatava aikaan tekninen lisäys ja täytettävä patentoitavuuden yleiset edellytykset.

Julkisuudessa on myös nostettu esille kysymys eurooppalaisesta kilpailukyvystä. Pääministeri Matti Vanhanen toteaa Turun Sanomien kolumnissaan (15.7.2005), että on vaikeaa ymmärtää Euroopan parlamentin päätöstä heittää ohjelmistopatenttidirektiivi romukoppaan. Vanhasen mukaan direktiivillä olisi luotu edellytykset kansainvälisessä kilpailussa pärjäämiselle: ”Jos kaikkia uudistuksia pelätään ja halutaan suojautua omien kansallisten rajojen taakse suojaan, tipumme kelkasta.”

Heli Siukonen
Ylitarkastaja
Kauppa- ja teollisuusministeriö

Share: