Kansanedustaja Matias Mäkynen: Lääkekehitystä vauhditettava uusilla toimintamalleilla
Uusien lääkkeiden ehdollinen korvattavuus toimii, mutta mallia hiomalla uusia hoitoja saataisiin potilaille entistä nopeammin ja kustannustehokkaammin. Se hyödyttäisi myös kotimaista lääkekehitystä, sanoo kansanedustaja Matias Mäkynen.
Kansanedustaja Matias Mäkynen (sd.) teki työn ohessa pro gradun aihepiiristä, jolla tuskin kosiskellaan suurta äänestäjäkuntaa tai revitään isoja otsikoita. Asia on kuitenkin hänestä yhteiskunnallisesti niin tärkeä, että sen eteen kannatti uhrata iso osa vapaa-ajasta.
Mäkysen Helsingin yliopiston oikeustieteen maisterin koulutusohjelmaan tekemä tutkielma käsitteli uusien lääkkeiden ehdollisen korvattavuuden mallia.
”Vuonna 2017 käyttöön otettu malli ei ole herättänyt julkisuudessa juurikaan keskustelua, vaikka kyse on niin potilaille, terveydenhuollolle kuin lääkeyhtiöillekin merkittävästä asiasta”, Mäkynen sanoo.
Mäkysen kiinnostus aihepiiriin heräsi, kun hän työskenteli ennen kansanedustajan uraansa konsulttina ja oli paljon tekemisissä lääkeyhtiöiden kanssa. Se auttoi hahmottamaan suomalaista lääkekorvausjärjestelmää ja sen yhteiskunnallista merkitystä. Gradun tekeminen siirtyi kuitenkin muutamalla vuodella muiden kiireiden vuoksi.
Ehdollisesta korvattavuudesta hyvät kokemukset
Lääkkeiden ehdollisen korvattavuuden malli alkoi kokeiluna ja hyvien kokemusten myötä se vakinaistettiin tämän vuoden alussa. Järjestelmän tavoitteena on hallita uusien lääkevalmisteiden hoidolliseen arvoon, kustannuksiin ja kustannusvaikuttavuuteen liittyvää epävarmuutta.
Ehdollisesti korvattavat lääkkeet ovat elinkaarensa alkuvaiheessa. Esimerkki tästä ovat uudet syöpälääkkeet, joita halutaan nopeasti potilaiden käyttöön.
Toimintamalli perustuu viranomaisten ja lääkeyritysten välisiin luottamuksellisiin sopimuksiin. Avohoidossa sopimuksista vastaa sosiaali- ja terveysministeriön alainen lääkkeiden hintalautakunta (Hila). Sairaaloihin hankittavissa lääkkeissä pääroolissa ovat sairaala-apteekit.
Mäkynen keskittyi selvittämään, miten avohoitoon tulevien lääkkeiden ehdollinen korvattavuus toimii käytännössä ja millaisia kehitystarpeita toimintamalliin liittyy. Tätä varten hän haastatteli sekä viranomaisten että lääketeollisuuden edustajia.
”Haastattelujen perusteella ehdollinen korvattavuus nähdään tärkeänä osana uusien lääkkeiden käyttöönottoa. Käsitteistä on pääosin yhtenäinen käsitys, mutta eniten epäselvyyttä kohdistuu erityisen lääketieteellisen tarpeen määrittelyyn”, Mäkynen sanoo.
Lääkkeiden hintavertailu olisi tärkeää
Mäkysen tekemissä haastatteluissa sopimusten ja etenkin hintojen luottamuksellisuus oli ehdollisen korvattavuuden mallin eniten kritiikkiä saava ominaisuus. Tämä on kuitenkin kansainvälinen käytäntö, jota Suomen on vaikea muuttaa yksin. Seurauksena voisi olla lääkkeiden saatavuuden heikkeneminen tai hintojen kestämätön nousu.
”Kansallisesti voidaan silti pohtia, miten hintatietoja voitaisiin saada avoimemmin vertailtavaksi luottamuksellisista sopimuksista huolimatta.”
Mäkysen mielestä yksi tapa voisi olla arviointien ja hintaneuvottelujen keskittäminen yhdelle taholle, esimerkiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle.
”Jo tämä olisi parannus nykyiseen järjestelmään, jossa avohoidon ja sairaaloiden lääkkeiden luottamuksellisten hintojen vertailu ei ole mahdollista.”
Mäkysen mielestä vaihtoehtona voisi olla hintatietojen ilmoitusvelvollisuus hintavertailua tekevälle viranomaiselle, jos keskitettyä neuvottelujärjestelmää ei saada aikaan.
Myös lääkkeen vaikuttavuus mukaan sopimuksiin
Lääkkeiden ehdollisesta korvattavuudesta on tehty tähän saakka sopimuksia, joissa viranomainen ja lääkeyhtiö sopivat uuteen lääkehoitoon liittyvien kustannusten tai muiden epävarmuuksien hallitsemisesta.
”Sopimuksiin voitaisiin kuitenkin sisällyttää entistä enemmän kohtia, joissa tarkastellaan lääkkeen vaikuttavuutta todellisessa hoitotilanteessa. Tätä toivottiin useassa tekemässäni haastattelussa.”
Mäkysen mielestä lääkkeiden todellisen vaikuttavuuden selvittäminen voidaan toteuttaa jo olemassa olevilla terveysalan rekisteriaineistoilla, jotka ovat Suomessa maailmanlaajuisestikin laadukkaat. Niitä on kuitenkin toistaiseksi vaikea hyödyntää.
”Pidemmällä aikavälillä voitaisiin selvittää myös korvattavien lääkkeiden epäsuoria vaikutuksia esimerkiksi sairauspoissaoloihin tai eläkejärjestelmän kustannuksiin. Nyt rekistereiden käyttöä vaikeuttavat tai hidastavat lainsäädännölliset esteet. Hallitus on niitä onneksi purkamassa.”
Mäkynen viittaa esimerkiksi eduskuntaan tuotuun lakimuutosesitykseen terveystietojen toisiokäytöstä, joka mahdollistaisi nykyistä paremmin sosiaali- ja terveysalalla kerättyjen tietojen hyödyntämisen esimerkiksi tutkimukseen ja kehitystoimintaan.
”Rekisteritietojen käytön helpottuminen olisi Suomelle kilpailuetu, jolla voidaan houkutella tänne uutta lääketutkimusta ja kliinisiä tutkimuksia.”
Lisävauhtia kotimaiseen lääketutkimukseen
Mäkysen mielestä uusien lääkkeiden nykyistä nopeampi ja joustavampi käyttöönotto edellyttää ehdollisen korvattavuuden kaltaisia toimintamalleja, joita kannattaa kehittää entistä toimivimmiksi.
”Esimerkiksi jos tulokset uuden lääkkeen vaikuttavuudesta eivät olekaan niin hyvät kuin odotettiin, niin silloin lääkeyhtiö palauttaisi osan maksusta tai tekisi hinnoitteluun muutoksia. Tällaista joustavuutta tarvittaisiin lisää.”
Mäkynen korostaa, että potilaiden hoitoon tarvitaan uusia ja innovatiivisia lääkkeitä. Samalla edistettäisiin kotimaista lääketutkimusta. Toimintamallien on oltava kuitenkin kustannustehokkaita, sillä uusien lääkkeiden suuret kustannukset tuovat paineita lääkekorvausjärjestelmän rahoitukselle.
”Sekin tulisi ottaa huomioon, että uusien lääkkeiden kliiniset tutkimukset potilailla riippuvat hyvinvointialueille osoitettavasta rahoituksista, sillä käytännön tutkimuksia tekevät lääkärit ja hoitajat oman työnsä ohessa.”
”On kuitenkin sekä potilaiden että terveydenhoitojärjestelmän etu, että näitä kliinisiä tutkimuksia Suomessa tehtäisiin enemmän. Tässä olemme jääneet jälkeen monesta muusta maasta.”
Kannen kuva: Jukka-Pekka Flander
