Joulu on myös aineettomien oikeuksien juhla

6/2020 21.12.2020
joulupallo ja kuusi

On taas se aika vuodesta, kun tontut kurkkivat ikkunoiden takana ja kotitoimistoissa yritetään saattaa vuotta pakettiin ennen joulun viettoon siirtymistä. Myös immateriaalioikeudet ovat joulun juhlinnassa tiiviisti läsnä, sillä markkinointikampanjoihin, ostoskeskuksissa puhki kulutettuihin joululauluihin ja jopa joihinkin joulupöydän kestosuosikkeihin kohdistuu omat aineettomat suojamuotonsa. Unohtaa ei myöskään saa tuiki tarpeellisia patenteilla suojattuja jouluisia keksintöjä, kuten karvaisille ystävillemme tarkoitettua syötävää joulupaperia. Joulu onkin nykyään ennen kaikkea kulutuksen juhlaa, juontavathan joulupukin punaisen palttoonkin juuret virvoitusjuomajätti Coca-Cola Companyn markkinointikampanjaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten joulu ja aineettomat oikeudet nivoutuvat toisiinsa.

Joulupukki – runosta brändiksi

Tänä vuonna joulupukki ei kulje kuusen luota kuusen luokse vaan tapaa lapsia vain etäyhteyden välityksellä. Joulupukin IT-tontut ovatkin jo ahkerasti työskennelleet toimivien yhteyksien parissa. Suomalainen joulupukki on maailmalla iso tähti ja erityisesti Japanissa ja muissa Aasian maissa pukki on merkittävä brändi siinä missä Marimekko tai Muumi.  Kotimainen pukki asuu tietysti Korvatunturilla, mutta maailmalla joulupukin asuinpaikasta on lähes yhtä monta käsitystä kuin on kulttuureitakin.  Esimerkiksi monissa maissa joulupukin uskotaan asuvan Korvatunturin sijaan pohjoisnavalla, ja alankomaalaisille ja belgialaisille lapsille pukki tuo lahjat Espanjan aurinkorannoilta.[1]

Nykyisin tuntemamme joulupukin hahmon alkuperänä pidetään yleisesti Coca-Colan mainoksista tuttua, punapukuista joulupukkihahmoa, jonka loi amerikkalainen kuvittaja Haddon Sundblom vuonna 1931. Tälläkin pukilla on siteitä Suomeen, sillä Sundblomin isä oli kotoisin Ahvenanmaalta.[2]  Joulupukin juuret yltävät kuitenkin paljon pidemmälle kuin Coca-Colan kuuluisaan joulumainoskampanjaan, sillä joulupukkimme on sekoitus vanhoja pyhimyksiä ja viikinkijumalia maustettuna ripauksella kansainvälistä brändäysosaamista.

Partasuun perimmäisenä esikuvana pidetään katolista piispa Nikolaosta, joka tunnetaan myös lasten suojelupyhimyksenä. Hänetkin kuvattiin usein pitkän, valkoisen parran ja punaisen viitan kanssa. Myöhemmin Sinterklaas-hahmo rantautui hollantilaisten uudisraivaajien mukana Pohjois-Amerikan mantereelle. Ensimmäisen kerran joulupukki esiintyi amerikkalaisessa kirjallisuudessa vuonna 1921 William B. Gilleyn julkaisemassa kirjassa “A New Year’s Present, to the Little Ones from Five to Twelve”. Vuonna 1823 julkaistiin nimettömänä runo “A Visit From St. Nicholas“, jota Sundblomkin käytti ideoidessaan Coca-Colan ikonista joulupukkia. Runon joulupukissa on jo paljon tuttuja piirteitä, sillä hänet kuvataan pyöreänä ja iloisena veikkona.[3] Vuonna 1837 runon kirjoittajana nykyisin pidetty Clement Clarke Moore ja edesmenneen kirjailija Henry Livingstonen perikunta riitelivät siitä kenelle runon oikeudet kuuluvat.[4]

Jouluun ja siihen liitettyihin hahmoihin sitoutuu paljon voimakkaita tunteita, ja markkinoinnissa kannattaakin pitää mielessä, että huumorillakin esitetyt väitteet saattavat olla loukkaavia. Suomalaisen Työn Liitto toteutti vuonna 2009 suomalaisia tuotteita mainostavan suomalainen joulu -radiokampanjan, jossa joulupukin venäläisen virkaveljen Pakkasukon todettiin haisevan vodkalle. Tapauksessa (MEN 2/2010) mainonnan eettinen neuvosto katsoi, että mainoksessa suhtauduttiin venäläisiin halventavasti ja totesi kampanjan olleen ICC:n markkinoinnin perussääntöjen ja hyvän tavan vastainen.

Entä miten joulupukin kotiseuduksi vakiintui pohjola? Saksalais-yhdysvaltalainen pilapiirtäjä Thomas Nast alkoi julkaista piirroksia joulupukista Harper’s Weekly –nimisessä lehdessä. Vuoden 1866 kokoelmateoksessa “Santa Claus and His Works” joulupukin osoitteeksi oli merkitty ”Santasville, N.P.” ja siitä lähtien lapset ovat kirjoitelleen kirjeitä iloiselle partasuulle Pohjoisnavalle.[5]

Thomas Nast 1881. Wikimedia Commons.

Suomessa joulupukin julkisuuskuvasta huolehtii Joulupukkisäätiö, jonka tehtävänä on kehittää ja ylläpitää maailmanlaajuista mielikuvaa Suomesta oikeana joulumaana ja Joulupukin kotimaana. Monipuolisen hyväntekeväisyystyön lisäksi säätiö hallinnoi ja lisensoi Joulupukin omaa tavaramerkkiä ”Santa Claus Finland”. Säätiön tarjoamien kumppanuussopimusten avulla yrityksen on mahdollista toimia esimerkiksi ”Joulupukin virallisena verstaana” tai ”Joulupukin virallisena ystävänä”.[6] Tontut joulupukin pajalla tuntuvat siis olevan varsin perillä joulupukin brändin suojaamisesta.

Joulu ja tekijänoikeudet

Lumiukkoa katsellessa tai Suomalaista Tonttukirjaa selatessa eivät tekijänoikeudelliset kysymykset ole valtaosalla juhlaväestä todennäköisesti päällimmäisenä mielessä. Jouluaiheiset luovan henkisen työn tulokset nauttivat kuitenkin suojaa siinä missä arkisempiinkin vuodenaikoihin liittyvät teokset. Joululauluja on tarkasteltu jopa korkeimman oikeuden käytävillä, ja ratkaisussa KKO:2006:12 arvioitiin joululaulutilaisuuksia julkista esittämistä koskevan tekijänoikeuslain rajoitussäännöksen näkökulmasta. Asiassa oli kyse kuudesta, muun muassa turkulaisessa Pallivahan kirkossa vuonna 2000 järjestetystä “Kauneimmat joululaulut” -nimisestä tilaisuudesta ja seurakuntayhtymän niihin liittyvästä mahdollisesta tekijänoikeudellisesta korvausvelvollisuudesta. Vaikka teosten esittäminen oli ollut tilaisuuksien pääasia, katsottiin niiden olleen hyväntekeväisyyttä ja niitä pidettiin kokonaisuutena arvioituna tekijän yksinoikeudesta vapaina.

Tekijänoikeudelliset kysymykset ovat vaikuttaneet maailmanlaajuisen joulukulttuurin muovautumiseen huomattavasti. Vuonna 1946 julkaistu Ihmeellinen on elämä (It’s a Wonderful Life) ajautui vuonna 1974 inhimillisen erehdyksen seurauksena public domainiin, kun tekijänoikeussuoja jätettiin epähuomiossa uudistamatta. Vapaaksi riistaksi päätynyt, alun perin melko vaisun vastaanoton saanut elokuva herätti halpaa sisältöä etsivien elokuvastudioiden mielenkiinnon, ja jouluklassikko oli syntynyt. Itse tarina, johon elokuva perustui, oli kuitenkin vielä suojattu ja sen oikeudet siirtyivät sittemmin elokuvateoksen alkuperäiselle oikeudenhaltijalle. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin tämä saikin elokuvansa oikeudet “takaisin” Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden katsoessa, että tarinan oikeudet omistavalla taholla on oikeus määrätä elokuvien kaltaisten jälkiperäisteosten hyödyntämisestä.[7]

Jälkiperäisteoksista puheen ollen, kenties eniten tällaisia poikinut jouluaiheinen teos on Charles Dickensin Joulukertomus (A Christmas Carol), jossa joulua alun perin halveksuvan Ebenezer Scroogen tapa katsella maailmaa tekee yhden yön aikana täyskäännöksen. Teoksen menestys oli valtava, ja Yhdysvaltojen kiertueellaan Dickens tienasi lukemistilaisuuksistaan yhteensä 140 000 dollaria. Summa oli aikansa mittapuilla suunnaton, eikä Dickens suostunut maksamaan siitä penniäkään veroja Yhdysvaltojen hallitukselle vastalauseena paikallisille tekijänoikeuslinjauksille. Dickensin teosta on sittemmin hyödynnetty lukemattomia kertoja niin alkuperäiselle tarinalle uskollisissa sovituksissa kuin enemmän taiteellisia erivapauksia ottavissa yhteiskunnallisissa parodioissakin.[8] Jokainen lukutaitoinen suomalainen tuntenee esimerkiksi tarinan päähahmon mukaan nimetyn Ankkalinnan varakkaimman ja itarimman ankan.

Jouluaiheisia tavaramerkkejä ja teollisoikeuksia

Kuten muutkin pyhät, myös joulu on kaupallistumisen myötä valjastettu kapitalismin vetojuhdaksi, ja pahimmillaan joulumusiikki saattaa raikua ostosparatiisien käytävillä jo pyhäinmiestenpäivän tienoilla. Niin paljon kuin voisimmekin kirjoittaa joulukuusen kyllästämiseen ja niiden tuoreuden säilyttämiseen tarkoitetuista kemiallisista aineista (luokka 1) tai ei-syötävistä joulukuusenkoristeista (luokka 28), ei kaikkien mahdollisten, jouluun enemmän tai vähemmän liittyvien tavaroiden ja palveluiden käsittely ole mahdollista tämän artikkelin saatikka edes pidemmän joulupukin toivelistan puitteissa. Keskittykäämme siis jouluaiheisiin tavaramerkkeihin. Joulun kaupallinen merkittävyys on muihin juhlapyhiin verrattuna havaittavissa selvästi, ja jouluaiheisia rekisteröintejä löytyy PRH:n tietokannasta moninkertainen määrä pääsiäis-, vappu-, juhannus-, ja halloween-teemaisiin merkkeihin verrattuna. Alla muutamia esimerkkejä niin voimassa olevista kuin uudistamatta jääneistä kotimaisista merkeistä:

Rekisterinumero 226946
Rekisterinumero 267069
Rekisterinumero 236555
Rekisterinumero 236437

Tavaramerkkilain kokonaisuudistuksen yhteydessä tapahtunut graafisen esitettävyyden vaatimuksen poistuminen mahdollisti vielä mielikuvituksellisemmatkin merkkien esittämistavat. Hakemukseen liitettävillä, ääntä taikka liikettä esittävillä tiedostoilla voitaisiin esimerkiksi kuvata joulupukin hohotukselle taikka lumituiskulle haettavaa tavaramerkkiä. Kunhan rekisteröinnin lakisääteiset edellytykset täyttyvät, vain mielikuvitus on rajana. Kenties jatkossa tulemme näkemään glögin tuoksuisia tai lipeäkalan makuisia, ei-perinteisiä merkkejä?

Tavaramerkkien lisäksi jouluun liittyy myös monia tarpeellisia keksintöjä. Eräässä tunnetussa laulussa joulumaata luonnehditaan ihmismielen rauhan valtakunnaksi. Yhdysvalloissa suojattua, ravun muotoista joulusukkaa tarkastellessa voidaan tämä väite mielenrauhasta kuitenkin jokseenkin kyseenalaistaa. Monet haetuista joulukeksinnöistä liittyvät tavalla tai toisella joulukuusiin ja näitä koskevien teknisten ongelmien, kuten kastelun ja lemmikkieläinten kiipeilyn estämisen, ratkaisemiseen. Muita maininnan arvoisia joulukeksintöjä, joille on myös haettu patenttia, ovat jo aiemmin mainittu syötävä lahjapaperi, kultaisennoutajan muotoinen joulusukka sekä joulupukintunnistin pahaa-aavistamattoman joulupukin väijyttämiseksi. Viime tinkaan jätettyjen joululahjostosten aiheuttaman paineen lieventämiseksi ja joulunajan hengellisemmän puolen muistelemiseksi on haettu patenttia esimerkiksi Jeesusta esittävälle stressilelulle.

Jouluherkut

Immateriaalioikeudet vaikuttavat joulupöydän antimiin enemmän kuin mitä ensi silmäyksellä voisi olettaa. Tekijänoikeudella voidaan suojata ruoan mainonnassa hyödynnettäviä joulukatalogeja, mallioikeudella tuotteiden innovatiivista paketointia, patenteilla itse ruoan koostumusta ja valmistuslaitteita, tavaramerkeillä logoja ja niin edelleen. Monet tunnetuista resepteistä, kuten edellä mainittu Coca-Cola, ovat myöskin tarkoin varjeltuja liikesalaisuuksia.[9]

Ruokatuotteiden nimiä suojaa lisäksi koko EU:n kattava nimisuojajärjestelmä. Esimerkiksi monien joulupöytään kuuluvat karjalanpiirakat (TSG-FI-0015) on suojattu EU:ssa Aito perinteinen tuote -suojauksella. Myös karjalanpiirakan sukulainen Kainuun rönttönen (PGI-FI-0099), kainuulaisen joulupöydän kestosuosikki, on suojattu maantieteellisellä merkinnällä. Enemmän suojattuja jouluisia herkkuja löytyy eurooppalaisista ruokamaista, kuten Italiasta, Ranskasta, Saksasta ja Belgiasta. Esimerkiksi saksalainen Thüringenin Glühwein (PGI-DE-02345) on suojattu maantieteellisesti.  Keski-Euroopassa yleiset glühweinit ovat glögin kaltaisia viinipohjaisia juomia, joissa on kuitenkin vähemmän sokeria kuin perinteisessä glögissä. Suomalaista juomakulttuuria maantieteellisesti suojattujen tuotteiden listalla edustavat suomalainen marjalikööri (PGI-FI-02041) ja vodka (PGI-FI-02040).

Toinen saksalainen jouluherkku, jota suojataan EU:ssa maantieteellisellä merkinnällä, on Aachener Weihnachts-Leberwurst -maksamakkara (PGI-DE-01053). Tätä Saksan Aachenissa kehitettyä, perinteisen ohjeen mukaan valmistettua jouluherkkua myydään ainoastaan joulunajan tienoilla paikallisilla joulumarkkinoilla ja se on erottamaton osa Aachenin tyypillistä jouluperinnettä. Se onkin pystynyt vakiinnuttamaan maineensa alueen kuluttajien tuntemana kausiluonteisena erityistuotteena, jota arvostetaan suuresti sen korkean laadun ja hienon maun ansiosta. Ensi jouluna, mikäli koronarajoitukset ovat jo hellittäneet, kannattaakin suunnata Aachenin joulumarkkinoille maksamakkaraostoksille.

Näiden jouluisten herkkujen siivittämänä toivotamme lukijakunnalle rauhallista joulua ja iloista uutta vuotta.

__________

[1] Esben Mønster-Kjær, Joulupukin historia: Viikinkien jumalista paksuun amerikkalaispukkiin. Historia 2.12.2020.

[2] Coca-Cola Finland, Kaikkien rakastama Coca-Cola Joulupukki syntyi juuriltaan suomalaisen taiteilijan kynästä – Tiesitkö tämän Coca-Cola Joulupukista?.

[3] Copibec, Did you know Coca-Cola doesn’t have a copyright on Santa?. 7.12.2020.

[4] Poet.org, A Visit from St. Nicholas.

[5] Copibec 2020.

[6] Joulupukkisäätiö.

[7] BBC, It’s a Wonderful Life: From festive flop to Christmas classic. 17.12.2019.

[8] UC Santa Cruz, The Dickens Project.

[9] EU, Intellectual property protection in the food and beverage industry. 6.6.2019.

Kansi: Unsplash.com/Chad Madden

Kirjoittajat