IPR University Center valmiina uusille poluille

Miten tulit erikoistuneeksi juuri immateriaalioikeuteen?

Elämä on sattumia täynnä. Tein graduni prosessioikeudesta, ja minusta piti tulla tuomari. Ensin olin kuitenkin ajatellut suorittaa lisensiaatin tutkinnon. Minulle tarjottiin vt. yliassistentin tehtävää Hankenilta, minne meninkin – Nikke Bruunin ohjattavaksi. Kun ilmoitin, että prosessioikeus kiinnostaisi, Nikke näytti Risto Koulun kanssa laatimansa oikeudellisen asiantuntijalausunnon turvaamistoimista immateriaalioikeudessa. Hän sanoi, ettei kukaan oikein tiedä noista asioista mitään ja että niistä ehkä voisin kirjoittaa ”lisurin”. Aihe vei mennessään. Totesin aika nopeasti, että aihe oli niin laaja, että haluaisin laatia siitä väitöskirjan. Näin teinkin. Tulin siis immateriaalioikeuteen hieman takakautta.

Millaisia projekteja sinulla  on meneillään juuri nyt?

Tällä hetkellä tärkein projektini on IPR University Centerin johtaminen. Yritän päästä jyvälle siitä, mitä kaikkea teemme ja mitä kaikkea meidän tulisi tehdä ja jättää tekemättä.

Tutkimuksen puolella olemme juuri vaimoni, Hankenin professorin Petra Sund-Norrgårdin kanssa jättämässä Suomen Akatemialle hakemusta tutkimushankkeesta, jossa tarkastelemme yksityisoikeutta hyve-etiikan näkökulmasta. Aihetta on tutkittu aika vähän, eikä tietääksemme lainkaan Euroopassa. Projekti on kunnianhimoinen ja osin myös teoreettinen, mutta tavoitteemme on käytännönläheinen: miten luoda yksityisoikeudellinen tulkintakehikko, joka aiempia paremmin ottaa huomioon sellaiset seikat kuin osapuolten välinen luottamus ja rehellisyys. Tämän lisäksi minulla on liuta pienempiä tutkimusprojekteja, jotka liittyvät muun muassa viimeaikaisen oikeuskäytännön esittelyyn.

Millaisena näet immateriaalioikeuksien tulevaisuuden?

Immateriaalioikeuksien merkitys on kasvanut huimasti viimeisen 25 vuoden aikana erityisesti teknologisen kehityksen (Internet, bioteknologia yms.) myötä. Tilanne on mielestäni nyt vakiintumaan päin, eli olemme menossa vaiheeseen, jossa teknologia ja yhteiskunta kehittyvät mutta eivät enää  yhtä räjähtävän nopeasti. Immateriaalioikeudet arkipäiväistyvät siinä mielessä, että yritykset ja yksityishenkilöt tietävät, mistä IPR:ssä on kyse ja miten ne toimivat. Tämä arkipäiväistyminen on jo alkanut, eikä se ole lainkaan huono asia.

Missä näet a) itsesi b) IPR University Centerin 10 vuoden kuluttua?

En enää aseta kovin tarkkoja tavoitteita. Nuorempana tavoitteiden asettaminen oli paitsi luonnollista myös mahdollista. Oli tutkintoja, tehtäviä ja muuta sellaista, joita tiesi haluavansa. Tavoitteet olivat konkreettisia, ja niitä oli mahdollista myös tavoitella.

Nykyään tavoitteet ovat siinä määrin epämääräisiä, että on helpompi vain asettaa suunta, johon on  menossa. Oma ammatillinen suuntani on nyt enemmän johtamista (IPR University Centerin muodossa) ja vähemmän opetusta. Olen Robert Frostin (kliseeksi muodostuneen) runon päähenkilön fani: ”Two roads diverged in the woods, and I, I took the one less traveled by, and that has made all the difference.” Jos vain pystyn, pyrin siis valitsemaan suunnan, jota muut eivät ole valinneet.

Mitä teet vapaa-aikanasi?

Vapaa-aikani vietän vaimoni, kahden teini-ikäisen lapsemme  sekä walesinspringerspanieli Cedden kanssa. Vaikka Cedde onkin metsästyskoira, en metsästä, mutta liikun paljon luonnossa, yleensä umpimetsässä, ettei vahingossakaan tulisi muita metsänkävijöitä vastaan! Luen myös paljon tietokirjoja. Tällä hetkellä käsittelyssä on Rosalind Hursthousen teos ’On Virtue Ethics’, joka käsittelee niin sanottua hyve-etiikkaa.