IPR ja tasapaino – kuluttaja, välittäjä, omistaja

Aineettomien oikeuksien suojaaminen ja rekisteröinnit ovat IPR-alan ammattilaisten keskeisiä toimintoja. Lainsäätäjän näkökulman tulee kuitenkin olla erilainen. On oivallettava, että säädettäessä tekijänoikeuksista tai teollisoikeuksista, tulee huomioon ottaa useampi taho.

Esimerkiksi tavaramerkkisääntelyssä tulee lainvalmistelijan pohtia tavaramerkkioikeuden omistajaa tai haltijaa sekä kuluttajaa ja kilpailijoita. Liian vahva tavaramerkkioikeus voi haitata kilpailua ja mahdollistaa monopolin syntymisen. Jos oikeus taas on heikko, kuluttajan käsitys tuotteen tai palvelun alkuperästä voi sumentua. Selkeät oikeudet edistävät markkinoiden toimivuutta. On siis löydettävä sopiva tasapaino tavaramerkin omistajan, kuluttajan ja kilpailijoiden välillä.

Tekijänoikeusdirektiivin implementoinnin vaiheita

Sama koskee myös muita immateriaalioikeuksia, kuten tekijänoikeutta. Kysymys ei ole vain tekijän oikeudesta, vaan myös muiden tahojen, kuten teoksia välittävien oikeuksista. Millainen on esimerkiksi nettialustojen rooli niiden valvoessa tekijänoikeuksin suojattua materiaalia? Entä kuluttajien sanavapaus ladattavan materiaalin osalta?

Aihe on varsin ajankohtainen, kun on käyty keskustelua tekijänoikeusdirektiivin sisällyttämisestä Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, erityisesti EU:n direktiivin 2019/790 eli niin sanotun DSM-direktiivin osalta. Vaiheet ovat olleet moninaiset muun muassa ulkopuolisen konsultin palkkaamisineen, hallituksen esitysluonnoksen muuttamisineen ja valmistelevan virkamiehen eroamisineen. Aiheesta voi lukea lisää Juha-Pekka Raesteen ja Harri Pietarisen Helsingin sanomissa 13.4.2022 ilmestyneestä artikkelista ”Tekijänoikeuslain ympärillä pyörii lobbaussotku – ministeri Kurvinen värväsi konsultin ja lakiesityksestä poistettiin 50 sivua, virkamies vaihtoi tehtävää”, jossa elävästi kuvataan direktiivin implementoinnin värikkäitä vaiheita.

Arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvosto on 1.4.2022 alussa antanut lausunnon hallituksen esityksen luonnoksesta tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 184 §:n muuttamisesta. Siinä todetaan muun muassa, että esitysluonnoksessa ei ole arvioitu riittävän johdonmukaisesti ja kohdennetusti esityksen vaikutuksia eri kohderyhmille eikä esitysluonnoksessa ilmene selkeästi, ketkä ovat esityksen kannalta keskeiset kohderyhmät. Arviointineuvosto jatkaa: ” …neuvoston käsityksen mukaan kohderyhmät voivat olla yksittäisistä teoksen tekijöistä ja sisällöntuottajista suuryrityksiin.”

Arviointineuvosto toteaa, että esitysluonnoksessa tulee tarkentaa ja selkeyttää kohderyhmiin perustuvaa vaikutusten arviointia. Esitys tulee neuvoston mukaan korjata sen lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista.

Aiheesta on jätetty kansalaisaloite ja on selvää, että aiheeseen liittyy monta tahoa, joiden intressit eivät välttämättä ole kovinkaan yhteneväisiä.

Kansalaisaloite

Huhtikuun 26 päivä julkaistiin kansalaisaloite tasapainoisesta tekijänoikeuslaista. Aloitteen pääviesti on, että HE 43/2022 vedetään pois eduskunnasta ja palautetaan uudelleen valmisteluun syksyllä 2021 julkaistun esitysluonnoksen pohjalta. Palauttamisvaatimuksen perustelu on, että uutta esitystä valmisteltaessa ei olla riittävästi otettu huomioon relevantteja intressiryhmiä. Jatkovalmistelussa kuultiin ainoastaan oikeudenhaltijoita edustavia tekijänoikeusjärjestöjä. Valmistelu ei ole aloitteentekijöiden mielestä ollut läpinäkyvää, eikä se näin ollen ole noudattanut hyvää hallintotapaa.

Aloitteessa kiinnittyy huomio muun muassa siihen, että direktiivin 17 artiklan suomaa vapautta, joka oli hyödynnetty ja perusteltu ensimmäisessä esitysluonnoksessa, poistettiin jälkimmäisestä hallituksen esityksestä ilmeisesti tekijänoikeusjärjestöjen kritiikin johdosta.

Päätelmiä

DSM-direktiivin implementointi on herättänyt tunteita. Selvää on, että nykyisen hallituksen esityksen puolesta on lobattu varsin ahkerasti. Eri intressiryhmät pyrkivät luonnollisesti vaikuttamaan lainsäädäntöön. Viime kädessä tämä tapahtuu kansanedustajien kautta.

Se mihin huomio kuitenkin kiinnyttyy, on se, että läpinäkyvän ja perusteellisen valmistelun tuloksena syntynyt esitysluonnos hylättiin. Lainsäädäntö on useimmiten kompromissien tulos. Tämä koskee eritoten IPR-lainsäädäntöä. Ja tämä taas johtuu siitä, että on pyrittävä löytämään tasapaino eri tahojen välillä.

Tasapaino löytyy parhaiten käyttämällä arviointineuvoston peräänkuuluttamaa taloudellista analyysiä ja arvioimalla sääntelyn vaikutuksia eri tahoihin. Professori Hargreaves totesi jo yli kymmenen vuotta sitten omassa tutkimuksessaan ”Digital Opportunity. A Review of Intellectual Property and Growth” että ”economics” on vankempi pohja muutoksille kuin “lobbynomics”.

Tässä jää myös kaipaamaan ajatuksia siitä, miten liiketoimintaa netissä tekevien tahojen, kuten influenssereiden, tulisi harjoittaa elinkeinoaan tämän lainsäädäntömuutoksen keskellä. Pelko mahdollisista tekijänoikeusrikkomuksista voi toimia turhana jarruna.