IPR-ihmisiä: Virpi Tognetty – Kemira

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Virpi Tognetty
Director, IP Management
European Patent Attorney
Kemira Oyj

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Valmistuttuani kemian tekniikan DI:ksi minulle ei ollut ollenkaan selvää, millaista työtä haluaisin tehdä, eikä patenttiala ollut tullut edes mieleeni – enhän tiennyt patentoinnista mitään! Kiinnitin huomioni ilmoitukseen, jossa haettiin patenttiasiamiestä, ja kiinnostuin selvittelemään, millaisesta työstä olisi kysymys. Tuota paikkaa en saanut, he löysivät kokeneen konkarin, mutta muutaman onnekkaan sattumuksen jälkeen pääsin patenttiasiamiesharjoittelijaksi Keijo Heinonen Oy:n patenttiosastolle.

Aika Keijo Heinosen oppilaana oli erittäin mielenkiintoista ja olin mukana monenlaisissa haastavissakin toimeksiannoissa. Toimistossa oltiin erittäin myönteisiä kouluttautumisen suhteen: pääsin nopeasti Ceipi-kurssille ja suoritin EQE:n heti kolmen vuoden työkokemusvaatimuksen tultua täyteen. Läpäisin tutkinnon Suomessa ensimmäisten joukossa, joten asia tuntui silloin hienolta ja jälkikäteenkin ajateltuna varmasti auttoi minut IP-uralla hyvään vauhtiin.

Toimittuani asiamiehenä kahdeksan vuotta siirryin asiakkaani Nokian patenttitiimiin. Opettelin matkapuhelinverkkojen ihmeellistä maailmaa, tutustuin standard essential -patentteihin ja olin mukana toteuttamassa muutosta, jossa patenttisalkusta tehtiin rahavirtaa tuottava ”tuote”. Kemia kuitenkin veti puoleensa. Kun kuusi vuotta sitten Kemira haki IP-tiimin vetäjää, palaset loksahtivat kohdilleen.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Olin mukana järjestämässä AIPPI ExCo & Forum tapahtumaa Helsingissä syksyllä 2013. Järjestelytoimikunnan jäsenenä olin vastuussa ”smurffijengin” eli tapahtumaan avustajaksi värvättyjen oikeustieteen opiskelijoiden tehtävien organisoinnista. Vaikka tämän sinisiin paitoihin sonnustautuneen tiimin työnkuvaan kuului paljon pikaisia askelia ja kinkkisiäkin ongelmia ratkaistavaksi, porukassa oli mainio meininki. Pääsin erikoiseen ja erinomaiseen näköalapaikkaan ja sain paljon mukavia IP-ammattilaiskontakteja ympäri maailman. Näistä on ollut paljon iloa myöhemmin, kun olen tarvinnut asiantuntijaa eri maissa.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

IPR-ala on Suomessa kehittynyt näiden parin vuosikymmenen aikana valtavasti ja varsinkin isommissa yrityksissä ymmärretään nykyään IP-suojauksen tarve ja hyöty. Osaamista on kuitenkin koko ajan kehitettävä aktiivisesti ja globaalisssa toimintaympäristössä meidän pitää entistä paremmin oppia suojaamaan ja hyödyntämään aineetonta omaisuuttamme. On kaikkien etu, että eri osapuolien asioita hoidetaan ammattimaisesti. Ylipistojen ja korkeakoulujen opintoihin ei taida edelleenkään kuulua pakollista IP-opetusta, peruskoulusta puhumattakaan. IP-asioiden perusteet pitäisi saada kaikkien ulottuville helposti. Meillä IP-alan ammattilaisilla on tietysti siinä iso vastuu ja meidän pitää osata puhua IP-asioista omissa yrityksissämme ja asiakkaidemme kanssa ymmärrettävästi ja konkreettisesti: Miten IPR hyödyttää yritystä toteuttamaan strategiaansa? Toivoisin myös opetusohjelmien eri koulutustasoilla sisältävän edes perusteet aineettomien oikeuksien suojaamisesta ja hyödyntämisestä.

Kehu kollegaa

Yli kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu valtavasti hienoja kohtaamisia ja yhteistyötä. On omia tiimiläisiä, joiden into ja työhön sitoutuminen ovat olleet todella tärkeitä motivaattoreita itsellenikin. Erilaisista yhdistyksistä olen saanut lukuisia kollegakavereita. Eniten IP-minääni on varmasti vaikuttanut Marja Tommila, jota ilman en olisi koskaan päätynyt patenttialalle. Marja palkkasi minut Keijo Heinonen Oy:lle alaa oppimaan ja vuosien varrella on monesti rohkaissut eteenpäin.

 Miten vietät vapaa-aikaasi?

Koetan muistaa nousta läppärin äärestä tarpeeksi usein ja taukoliikuskelun lisäksi lempilajejani ovat ratsastus, tennis, hiihto ja pyöräily. Asumme omakotitalossa Espoon laitamilla, joten puuhaa riittää talossa ja puutarhassa. Perheen kanssa myös matkustelemme. Kunhan koronarajoituksista päästään, ensimmäiseksi suuntamme taas appivanhempien luo Ranskaan.

 Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Olen ehkä ottanut lähiruokatrendin hieman liiankin kirjaimellisesti. Puutarhamme tuottaa perheelle syötävää suureksi osaksi vuotta ja joka vuosi meille saapuu entisten lisäksi jotain uutta tilaa vievää ja kastelua vaativaa vihreyttä. Kevätkotimme valtaavat munakoison taimet, joita tulee aina moninkertaisesti liikaa. Äidin kasvihuoneen lisäksi etsiskelen lämpimiä seinustoja, joilla ruukkuaubergineja voisi kasvattaa.