IPR-ihmisiä: Sarita Schröder – Hannes Snellman

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Sarita Schröder
Managing Associate
Hannes Snellman Attorneys Ltd.

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Toisena opiskeluvuonnani ensimmäistä harjoitusseminaaria valittaessa kiinnostavimmalta vaikutti Taina Pihlajarinteen ohjaama tavaramerkkioikeuden harjoitusseminaari. Kirjoitin seminaarityöni tavaramerkkien sekoitettavuuden arvioinnista, ja siitä käynnistyi rakkaussuhteeni tavaramerkkioikeuteen, joka on sittemmin laajentunut opintojen ja työn kautta myös muille immateriaalioikeuden osa-alueille.

Sattumien seurauksena en kuitenkaan päätynyt heti kesällä 2010 valmistuttuani työskentelemään IPR-juristina, vaan aloitin urani kilpailuoikeusjuristina. Se oli hyvä kokemus, mutta melko pian aloin kaivata IPR:n pariin. Onneksi Krogeruksella, jossa silloin työskentelin, oli juuri alettu rakentaa IPR-tiimiä, johon pääsin pienen riitatiimissä tehdyn koukkauksen kautta siirtymään.

Krogeruksen lisäksi olen ennen Hannes Snellmanille tuloani ehtinyt työskennellä in-house-juristina DNA:lla, missä päävastuualueisiini kuuluivat muuan muassa IPR-asiat ja yhtiön tavaramerkkisalkun hallinta. Monipuolisesta työhistoriasta on ollut hyötyä, ja olen tyytyväinen, että vaikka kipinä immateriaalioikeuteen syntyi jo varhaisessa vaiheessa opintoja, olen päässyt tekemään paljon muutakin.

Hannes Snellmanille päädyin parisen vuotta sitten, kun Helsingin IP & Tech -praktiikkamme vetäjät Panu Siitonen ja Jesper Nevalainen onnistuivat vakuuttamaan minut siitä, että se olisi fiksu seuraava askel urallani. He olivat täysin oikeassa, ja olen viihtynyt Hannes Snellmanilla erinomaisesti. Mahtavien kollegoiden ja asiakkaiden lisäksi nautin erityisesti siitä, että pääsen lähes päivittäin työskentelemään myös Tukholman-toimistollamme hoidettavien IPR-toimeksiantojen parissa. Se on opettanut paljon Ruotsin oikeudesta ja viranomaiskäytännöistä, mikä on antanut uutta perspektiiviä IPR-asioihin.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Urani varrelle on mahtunut lukuisia mieleenpainuvia kokemuksia, joista moni kuuluu kategoriaan ”totuus on taruakin ihmeellisempää”. Valitettavasti asianajosalaisuus estää kertomasta mehukkaimpia tarinoita, mutta nostaisin esille ainakin ensimmäisen (tupla)voiton korkeimmassa oikeudessa muutama vuosi sitten sekä ensimmäisen konferenssimatkani Ateenaan vuonna 2012. Kyseisessä MARQUES-konferenssissa tapaamistani ihmisistä moni on yhä läheisimpiä kontaktejani alalla.

Hauskana muistona mainittakoon myös tiukkaa neuvottelua edeltänyt tutustumisillallinen vastapuolen edustajien kanssa. Odotimme siitä jäykkää ja muodollista, mutta odotuksemme osoittautuivat nopeasti vääriksi, kun alkupalaksi pöytään kannettiin rapuja, jotka nautittiin Helan Gårin saattelemina. Tämä kokemus on hyvä konkreettinen osoitus siitä upeasta kollegiaalisesta hengestä, joka IPR-alalla vallitsee.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Vaikka tietoisuus IPR-asioista ja niiden tärkeydestä on viime vuosina kasvanut selvästi, vielä on paljon tehtävää, jotta IPR-asiat osattaisiin varmasti ottaa huomioon riittävän aikaisessa vaiheessa. Aivan liian usein IPR-asioita aletaan laittaa kuntoon vasta, kun ongelmia on jo ilmennyt. Erästä alan ulkopuolista kollegaa siteeratakseni IPR voi vaikuttaa alaan vihkiytymättömälle aikamoiselta ”salatieteeltä”. On siksi tärkeää, että me alalla panostamme vielä nykyistäkin enemmän siihen, että puemme IPR-asiat mahdollisimman konkreettiseen ja helposti lähestyttävään muotoon.

Muita asioita, joihin toivoisin muutosta, ovat markkinaoikeuden viime aikoina pitkittyneet käsittelyajat, korkeimman oikeuden IPR-asioissa myöntämien valituslupien erittäin pieni määrä, PRH:n kovin tiukalta vaikuttava arviointikäytäntö verrattuna esimerkiksi EUIPO:n ja Ruotsin PRV:n käytäntöihin sekä 2.050 euron oikeudenkäyntimaksu PRH:n päätöksiä koskevissa valitusasioissa.

Kehu kollegaa

Valitettavasti tila ei riitä, jotta voisin tässä kehua kaikkia, joiden osalta kehut olisivat paikallaan. Entisistä esimiehistäni erityistä tunnustusta kuitenkin ansaitsevat Tuukka Airaksinen Krogerukselta ja Asta Rantanen DNA:lta. Heidän ansiostaan olen saanut jo hyvin aikaisessa vaiheessa uraani ottaa vastuulleni sellaisia tehtäviä, jotka tavallisesti uskottaisiin paljon kokeneemmille asiantuntijoille. Sillä on epäilemättä ollut keskeinen merkitys osaamiseni kehittymisen ja urallani etenemisen kannalta.

Muista kollegoista haluan nostaa esille Sakari Salosen, joka on onnistunut hienosti rakentamaan uudelleen Castrén & Snellmanin IPR-praktiikan ja nostamaan sen lyhyessä ajassa alan huipulle. Olemme toimeksiantoja hoidettaessa olleet vain vastakkaisilla puolilla pöytää, mutta hän on vuosien varrella ollut tärkeä sparrailukumppani uraliitännäisissä kysymyksissä, ja hän on muutoinkin tukenut minua eteenpäin urallani.

Nuorista tulevaisuuden tähdistä kannattaa pitää silmällä ainakin Woltin Celia Fagerströmiä ja Roschierin Verna Syrjästä, joiden kanssa minulla oli ilo työskennellä Krogeruksella ollessani. Molemmat osoittivat poikkeuksellista lahjakuutta ja upeaa asennetta työhönsä, minkä lisäksi he ovat huippumukavia kollegoina.

Luonnollisesti kehuja ja kiitosta ansaitsevat myös Hannes Snellmanin IP & Tech -praktiikan vetäjät Panu Siitonen, Jesper Nevalainen ja Elisabeth Vestin, joiden vankkumaton tuki on minulle korvaamattoman arvokasta, sekä kaikki tiimimme muut jäsenet Helsingissä ja Tukholmassa.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-ajallani minut löytää useimmiten lenkkipolulta, kuntosalilta, hyvän kirjan tai sarjan parista tai ystävieni seurasta. Suuren osan lapsuudestani ulkomailla asuneena rakastan myös matkustamista – ja toivon kovasti, että se on pian taas mahdollista.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Moni tietää, mutta todennäköisesti vähintään yhtä monille tulee yllätyksenä, että kävin oikiksen aikana armeijan ja työskentelin sen jälkeen hetken aikaa sopimussotilaana Reserviupseerikoulussa sekä myöhemmin harjoittelijana Pääesikunnan oikeudellisella osastolla. Nykyään olen reservin luutnantti. Inttivuosi oli todella antoisa, sillä se opetti sisukkuutta ja itsensä ylittämistä, tärkeitä johtamistaitoja sekä esiintymisvarmuutta.

Kuvat:
Kansi, Hannes Snelmannin arkisto
Artikkelissa olevat kuvat Sarita Schröderin arkisto