IPR ihmisiä: Marjut Alhonnoro – Roschier

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Marjut Alhonnoro,
Senior Brand Protection Lawyer
Roschier

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi? 

Ensiaskeleet IPR-alan suuntaan otin, kun sain opiskeluaikana mahdollisuuden harjoittelupaikkaan pienessä asianajotoimistossa, jossa hoidettiin myös IPR-asioita. Pääsin sitä kautta harjoitteluun toiseen alan toimistoon ja tutustuin myös alalla toimiviin ihmisiin. Näiden kokemusten ansiosta löysin tieni juristiksi Benjonille, immateriaalioikeuksiin erikoistuneeseen lakiasiantoimistoon. Siellä pääsin työskentelemään Suomen johtavien brändien ja globaalien portfolioiden parissa, ja työ vei minut täysin mukanaan. Tämä polku toi minut myös nykyiseen tehtävääni Roschierilla, kun Roschier osti Benjonin liiketoiminnan vuonna 2012. Rakastan tätä alaa, sen monipuolisuutta ja sitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen työ tarjoilee yhä uusia, innostavia ja jännittäviä kiemuroita ja käänteitä. 

Mieleen painuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta? 

Ulkoisesti näyttävimpiä tapahtumia urallani ovat varmasti olleet alan kansainvälisten järjestöjen konferenssit. Varsinkin ihan ensimmäinen konferenssini, INTA vuonna 2008 Berliinissä, häikäisi vastavalmistuneen juristin mahtipontisuudellaan, kun en moisissa tapahtumissa ollut sitä ennen koskaan käynyt. Nykyään käyn ECTA:n konferensseissa, ja niiden hienot puitteet, kansainvälinen tunnelma ja tiivis IPR-yhteisö tekevät minuun joka kerta vaikutuksen. 

Kuitenkin kaikkein parhaiten vuosien varrelta mieleeni ovat jääneet merkitykselliset henkilökohtaiset kohtaamiset ihmisten kanssa; yhteiset kokemukset, onnistumiset ja juhlat kollegoiden kanssa, uudet tuttavuudet ja erityisesti sellaiset keskustelut, joissa on päässyt tutustumaan ihmisiin työroolien takana. 

Mitä muuttaisit IPR-alassa? 

Kun aloitin aikoinani tekijänoikeuden projektiseminaarissa, taivastelin erityisesti tekijänoikeuslainsäädännön vaikeaselkoisuutta ja raskassoutuisuutta. Lainsäädäntöä on tässä välissä uudistettu, mutta sama vaikeaselkoisuus vaivaa IPR-alaa laajemminkin, ja vaikutelmani on, että IPR näyttäytyy edelleen alan ulkopuolisille aikamoisena salakielenä. Käytännössä se näkyy ikävimmin siten, että tiedonpuute voi johtaa myös konkreettisiin oikeudenloukkauksiin tai –menetyksiin. Meillä on alalla vielä paljon tekemistä siinä, että ymmärrystä immateriaalioikeuksista saataisiin levitettyä laajemmalle niin, että jokaisella toimijalla kokoon katsomatta olisi paremmat edellytykset turvata sekä oikeutensa että toimintavapautensa. 

Kehu kollegaa 

Haluan kehua kaikkia kollegoitani Roschierin Brand Protection -praktiikassa. Meillä on upea porukka ihmisiä erilaisilla taustoilla, osaamisalueilla ja vahvuuksilla, enkä voisi toivoa parempaa tiimiä ympärilleni. Yhteishenki on lämmin, kollegoiden puoleen on helppo kääntyä, ja meillä on hauskaa yhdessä. Mielestäni hyvä porukka on kaiken tekemisen ja työhyvinvoinnin perusta. Voi olla oma itsensä, eikä tarvitse esittää mitään. 

Erityisesti haluan nostaa esiin praktiikkamme vetäjän Markku Tuomisen, jonka kanssa minulla on ollut ilo työskennellä yhdessä jo yli 15 vuotta. Arvostan valtavasti Markulta vuosien varrella saamaani tukea ja hänen asiantuntemustaan, tapaa kohdata ihmiset ja taitoa neuvoa tavalla, joka tekee vaikeatkin asiat helposti lähestyttäviksi. 

Miten vietät vapaa-aikaasi? 

Minulla on kolme lasta, joista nuorin on vasta täyttämässä kolme ja vanhin on jo teini, joten vapaa-aikani kuluu pitkälti perheen parissa arkiaskareissa ja kaaoksen taltuttamisessa. Parhaita ovat hetket, kun kaikki on saatu ruokittua ja keittiö siivottua, ja hengailemme yhdessä olohuoneessa ennen iltatoimihärdelliä. Kuuntelemme musiikkia, tai mieheni soittaa kitaraa, ja hoilotamme yhdessä jotain hittibiisiä samalla, kun teemme kuopuksen kanssa palapeliä tai rakennamme junarataa. Sellaisiin hetkiin on ihana heittäytyä. Isompien lasten kanssa taas pääsee jo oikeasti keskustelemaan asioista ja oppii uutta itsekin. 

Omaa aikaa vietän suuntaamalla kuntosalille tai tapaamalla ystäviäni. Maastohiihto on ollut rakas harrastukseni jo lapsuudesta asti, mutta ladulle pääseminen vaatii minulta Helsingissä sen verran ylimääräisiä järjestelyjä, että se on viime vuosina jäänyt valitettavan vähälle. Hiihtolomalla pääsin kuitenkin taas luistelemaan laduilla sydämeni kyllyydestä. Muuten olenkin sitten hyvin tyytyväinen kotikissa; arki on sen verran hektistä ja elämäntäyteistä isossa perheessä, että usein mieluisin tapani rentoutua illalla on ihan vain käpertyä sohvalle teemukin ja hyvän kirjan tai sarjan parissa. 

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä? 

Nuorena piirsin ja maalasin paljon, ja kotimme kylpyhuoneen seinät olivat välillä hiiliväreistä ja maaleista mustina, kun tein siellä sotkuisimpia taideoperaatioitani. Lukiossa haaveilin taiteilijan urasta ja harkitsin vakavasti silloisen Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun linjalle pyrkimistä. Pelkäsin kuitenkin taiteellisen inspiraationi ja luovuuteni tyrehtyvän ammatin tuomien paineiden alle, joten muutin suunnitelmia, ja harrastuskin jäi sittemmin uusien mielenkiinnonkohteiden varjoon. Suunnitelmissani on aloittaa maalaaminen uudestaan, kunhan minulla on taas enemmän omaa aikaa ja tilaa jättää keskeneräinen maalaus lojumaan. Yksi nykyisen työni monista suurista iloista onkin, että saan yhä olla luovan alan kanssa tekemisissä, kun suojaan luovan työn tuloksia immateriaalioikeuksilla. 

Kuvat: Marjut Alhonnoron arkisto